Mikä ero on vintagella ja retrolla?

Vai olikohan se toisinpäin...? Jommin kummin :)

60-70 -lukujen tuotanto on retroa, siitä vanhemmat vintage. Vintage on lähinnä merkkituote, ei välttämättä retku, joka on ostettu Anttilasta vuonna 35 :)



Mutta uusretroa ei ole olemassakaan!

Vintage on kuule vintagea, vaikkei olisi merkkituote! Ja retro on uustuotantoa, mitä myydään esim. Lindexissä ja jota myös uusretroksi kutsutaan (sana, joka saa mun niskakarvat pystyyn!). Eli myös ne 60-70 rätit ja tavarat ovat vintagea, EI RETROA! Miten hitossa se voikin olla noin vaikea tajuta????

Vintagevaatteet ovat vanhoja vaatteita. Ne voivat olla käytettyjä tai käyttämättömiä, luksusmerkkiä tai vähemmän luksusta.

Mitään selkeää ikärajaa ei ole, mutta yleisesti ottaen vintageksi lasketaan vaatteet 1920-1960-luvuilta. Tuota vanhemmat vaatteet ovat jo antiikkia ja uudemmat... No.



70-luvun ja ehkä pitkin hampain myös 80-luvun alun vaatteet ovat rajatapauksia. Ei ole täysin väärin kutsua niitä vintageksi, mutta itseään kunnioittavat alan liikkeet eivät niitä kyllä vielä vintagena myy.



Kasari- ja ysärikuteet eivät ole vintagea, vaan retroa siinä missä mainitut Lindexin uustuotteetkin. Ne edustavat mennyttä tyylikautta (eli ovat retrospektiivisiä=retroa), mutta eivät ole vielä ikänsä puolesta vuosikertakamaa.



Vintage tuppaa assosioitumaan luksukseen, mutta ihan näin ei ole, vaan vintagea voi olla mikä tahansa riittävän vanha vaate. Mitä vanhempaan mennään, sitä enemmän alkaa löytyä myös kotona tehtyja tai ompelijan tekemiä vintagevaatteita, joilla ei edes ole merkkiä - noiden vaateiden aikakausilla ei ollut samanlaista agressiivista kertakulutusmassatuotantoa. Halvemmankin pukineen laatu oli siis parempaa kuin nykyhalvan. Tämän voi päätellä jo siitä, että kirpparit pullistelevat esimerkiksi hyväkuntuisia 60-luvun mekkoja, jotka eivät ole erityisen prameaa merkkiä vaan käyttövaatteita.



Voisitteko kuvitella omien perusvaatteidenne olaven edustukelposia 50 vuoden kierron jälkeen?

Vintagevaatteet ovat vanhoja vaatteita. Ne voivat olla käytettyjä tai käyttämättömiä, luksusmerkkiä tai vähemmän luksusta.

Mitään selkeää ikärajaa ei ole, mutta yleisesti ottaen vintageksi lasketaan vaatteet 1920-1960-luvuilta. Tuota vanhemmat vaatteet ovat jo antiikkia ja uudemmat... No.



70-luvun ja ehkä pitkin hampain myös 80-luvun alun vaatteet ovat rajatapauksia. Ei ole täysin väärin kutsua niitä vintageksi, mutta itseään kunnioittavat alan liikkeet eivät niitä kyllä vielä vintagena myy.



Kasari- ja ysärikuteet eivät ole vintagea, vaan retroa siinä missä mainitut Lindexin uustuotteetkin. Ne edustavat mennyttä tyylikautta (eli ovat retrospektiivisiä=retroa), mutta eivät ole vielä ikänsä puolesta vuosikertakamaa.



Vintage tuppaa assosioitumaan luksukseen, mutta ihan näin ei ole, vaan vintagea voi olla mikä tahansa riittävän vanha vaate. Mitä vanhempaan mennään, sitä enemmän alkaa löytyä myös kotona tehtyja tai ompelijan tekemiä vintagevaatteita, joilla ei edes ole merkkiä - noiden vaateiden aikakausilla ei ollut samanlaista agressiivista kertakulutusmassatuotantoa. Halvemmankin pukineen laatu oli siis parempaa kuin nykyhalvan. Tämän voi päätellä jo siitä, että kirpparit pullistelevat esimerkiksi hyväkuntuisia 60-luvun mekkoja, jotka eivät ole erityisen prameaa merkkiä vaan käyttövaatteita.



Voisitteko kuvitella omien perusvaatteidenne olaven edustukelposia 50 vuoden kierron jälkeen?