Lue keskustelun säännöt.
Olin 13-vuotias kun äitini heitti minut ulos kodistamme...
12.08.2010 |
Silloin aikanaan minut pelasti ties miltä kohtalolta "rantojen mies", jolla oli kuitekin asunto. Sain asua hänen luonaan aina kun tarve oli. Koskaan ei edes vihjannut mistään muusta, halusi vain auttaa... Nykyään kyseinen mies asioi usein meidän läheisellä ostarilla ja haluan kiittää häntä jotenkin, mutta miten?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ikävä kyllä ole porvoosta (usko tai älä, suomessakin on kurjia kohtaloita).
Typeräähän tämä on, mutta eikö ole vähän outoa mennä jollekin sanomaan "annoit mulle yöpaikan useampaan kertaan silloin 20 vuotta sitten, kiitos siitä". En tiedä, ajattelin että voisin jollain vähän vaikuttavammalla tavalla kiittää...