Lue keskustelun säännöt.
Oletko eronnut järkisyistä?
11.08.2010 |
Seurustelen todella ihanan miehen kanssa, nyt vajaa vuosi takana. Ollaan puolin ja toisin toisillemme hyvät kumppanit ja kaikki keskenämme toimii. Ja joo, rakastamme. Tähän ikään tätä osaa todella arvostaa, kun on ehtinyt sinkkunakin olla ja rämpiä siinä viidakossa, huh...
Se ongelma, "järkisyy" eroon on mun tyttäreni. Hienosti mies (ei lapsia) on yrittänyt sopeutua tilanteeseen eikä kummankaan osalta ole ollut painostusta yhteen muuttamiseen, lapsi on jtv isällänsä, joten yhteistäkin aikaa meillä on kivasti. Mutta alusta asti hän on epäröinyt, mahtaako hänestä olla uusperheen osakkaaksi. Rakkaus ja kaikki muu hyvä tässä on toistaiseksi riittänyt, mutta eikö jo pientä sopeutumista tai edistysliikettä olisi tapahtunut, jos olisi tapahtuakseen...? Hän ei vain viihdy lasten seurassa, vaikka ei tyttöä mitenkään inhoakaan. Meillä on siis omat asunnot ja ne ajat kun tyttö on isällään, olemme melkein kokonaan yhdessä (miinus työajat tietty), mun lapsiviikolla näemme ehkä 3-4 iltana viikossa.
Itse olen nyt miettinyt eroa, ihan vaan säästääkseni itseäni enemmiltä sydänsuruilta. Rakastan aivan valtavasti ja tiedän että mieskin, mutta jos yhteinen elämä näyttää edelleen näin epävarmalta, niin mitä sitä pitkittämään. Sydän itkee verta, mutta en osaa enää oikein ajatella muuta kuin eroa. Nyt emme ole nähneet 4 päivään, ja koko tuon ajan olen vain miettinyt miten otan eron puheeksi ja yrittänyt psyykata itseäni siihen, että se on ainoa oikea ratkaisu.
Toisaalta mietin, mitä helkkarin järkeä! Erota sydänsurujen pelossa... siitähän niitä vasta tulee! Tällä olisi ehkä 50/50 mahkut jatkua, riippuen miehen valmiudesta opetella jossain vaiheessa lapsellista elämää, minulla piisaisi halua ja tahtoa. Mutta ärsyttävää, kun sen eroajatuksen on niin vankasti istuttanut jo päähänsä, se tuntuu "oikealta", järkisyistä, mutta sydän huutaa, rimpuilee ja sätkii että ei ei ei!
Jätetyksi tuleminen vaikka rakastaa, se on simppeliä. Toisen tahtoa kun ei voi muuttaa. Mutta jättää, vaikka rakastaa - tämä se on vaikeaa! :(
Kommentit (18)
En usko tuollaiseen järkiajatteluun laisinkaan. Ihmiset tekevät päätöksiä, huonoja ja edullisia. Huonoja päätöksiä he sitten puolustelevat erilaisesti.
Olet nyt valinnut kaksi vaihtoehtoa joista kumpikaan ei miellytä sinua. Löydät molemmista negatiivista.
Kuka tai mikä sinussa haluaa toteuttaa nämä kaksi vaihtoehtoa. Kuka lapsuudessa ajoi sinuun tälläisen käyttäytymisen muodon?
Millaista palkintoa odotat päätökseltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko tuollaiseen järkiajatteluun laisinkaan. Ihmiset tekevät päätöksiä, huonoja ja edullisia. Huonoja päätöksiä he sitten puolustelevat erilaisesti. Olet nyt valinnut kaksi vaihtoehtoa joista kumpikaan ei miellytä sinua. Löydät molemmista negatiivista. Kuka tai mikä sinussa haluaa toteuttaa nämä kaksi vaihtoehtoa. Kuka lapsuudessa ajoi sinuun tälläisen käyttäytymisen muodon? Millaista palkintoa odotat päätökseltä?
Niin, enpä oikein tiedä miten olen järkeillyt tämän järkevimmäksi vaihtoehdoksi... :D En voi sanoa pelkääväni sitä, että hän jättää ensin. Kuten sanoin, se pelottaa ehkä jopa vähemmän. Ehkä en vain enää usko tähän... :/
Taustalla tosin varmasti sekin, että kesälomalla viimeksi puhuimme tästä ja hän sanoi silloin että ero olisi varmasti paras vaihtoehto. Puhuttiin kuitenkin läpi yön ja päädyimme molemmat siihen, että yritetään vielä eikä kiirehditä mitään. Ehkä se kuitenkin vaikutti siihen, että mä en oikein usko että hän on valmis loppujen lopuksi edes sitoutumaan/sopeutumaan.
Itselläni ainakin aiemmissa suhteissa se on tehnyt suurta hallaa, kun on ääneen sanottu, että haluaa erota. Kuka on käyttänyt sitä pelikorttinaan riitatilanteessa, kuka oikeasti asiaa pohtinut ja siitä ollaan ponnistettu uuteen yritykseen... Mutta kyllähän se aina syö suhteesta jotain, kun toinen sanoo ääneen ne sanat, ne mitä pahiten pelkää. :(
jätä se paska ennenkuin se jättää sinut. Saat ainakin olla jättäjä.
jätä se paska ennenkuin se jättää sinut. Saat ainakin olla jättäjä.
Seksi on kyllä ihan omaa luokkaansa (jopa niin, että MÄ voisin ottaa sen nimissä lisäaikaa! :D ), mutta mies on kunnollinen tapaus, ei peluri.
Kiitti kuitenkin! :)
*ap
kertomani mukaan haluat seksiä eli jatkatte yhdessä niin kauan kun seksiä tekee mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli jatkatte yhdessä niin kauan kun seksiä tekee mieli.
No seksi nyt on vaan hyvä lisä kaikkeen muuhun hyvään, muttei kuitenkaan sentään pääsyy suhteen jatkamiselle...
*ap
Suhde olisi ajautunut hepun työn luonteen vuoksi kaukosuhteeksi ja ennakoin, että olisin suhteen aikana kärsinyt enemmän kuin nauttinut.
Erosin ja valitsin itselleni miehen, joka viihtyy kotona ulkomaan komennusten sijaan. Eipä ole tätä päätöstä tarvinnut katua, vaikka silloin aikoinaan ero riipaisi ja surutyö kesti varsin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi (minkä ikäinen?) on ilmeisesti vuoroviikot isällään. Toivotko tämän uuden miehen kanssa yhdessä asumista, perheenä? Vai oletko valmis jatkamaan niin, että olette yhdessä silloin kun lapsesi on isällään, ja enemmän erillään silloin kun lapsi sun luona? Oletatko tai toivotko, että uusi mies olisi kuin isä lapsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde olisi ajautunut hepun työn luonteen vuoksi kaukosuhteeksi ja ennakoin, että olisin suhteen aikana kärsinyt enemmän kuin nauttinut. Erosin ja valitsin itselleni miehen, joka viihtyy kotona ulkomaan komennusten sijaan. Eipä ole tätä päätöstä tarvinnut katua, vaikka silloin aikoinaan ero riipaisi ja surutyö kesti varsin kauan.
Voi kun joku voisi luvata, että vielä löytyisi mies tämänkin jälkeen, johon rakastua ja kaikki olisi helppoa... Loppujen lopuksi siis voitit, hienoa! :)
*ap
Se on se haave, josta sinun pitää luopua, mistään muusta ei. Ei miesystäväsi TARVITSE ruveta lapsellesi isäksi, kun hänellähän on jo isä. Miksi hänen tarvitsisi lähentyä tytärtäsi? Älä yritä tunkea häntä muottiin vaan hyväksy hänet ja rakkautenne sellaisena kuin se on. En usko, että tyttäresikään tarvitsee uutta isää.
Olet nyt ihan itse rakentanut itsellesi ongelman paikkaan, jossa sitä ei todellakaan ole.
Lapsesi on aikuinen ja muuttaa pois kotoa ennen kuin huomaatkaan. Siihen asti voitte vallan mainiosti jatka akuten nytkin. Vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ero on ainut oikea vaihtoehto. Jos mies ei halua lapsia elämäänsä ja sinä haluaisit joskus muuttaa yhteen miehen kanssa ja olla ns. perhe. Jos mies ei voi hyväksyä sitä seikkaa että sinulla on lapsi eikä sopeutua siihen, en näe syytä miksi jatkaisitte seurustelua, ellei sittensinullekin ole ok asua erillään siihen asti että lapsesi on täysi-ikäinen ja muuttaa omilleen.
Itse en voisi ryhtyä suhteeseen miehen kanssa joka ei haluaisi myös tutustua lapseeni ja ottaa tätä myös elämäänsä, hän kun kuuluu minun elämääni eikä meistä voi valita vain toista.
Onneksi löysin miehen joka on ottanut lapseni hyvin vastaan ja on nyt kuin isä hänelle :)
Lapsesi (minkä ikäinen?) on ilmeisesti vuoroviikot isällään. Toivotko tämän uuden miehen kanssa yhdessä asumista, perheenä? Vai oletko valmis jatkamaan niin, että olette yhdessä silloin kun lapsesi on isällään, ja enemmän erillään silloin kun lapsi sun luona? Oletatko tai toivotko, että uusi mies olisi kuin isä lapsellesi?
Mikään kiire ei ole muuttaa yhteen, asumme melko lähekkäin joten voimme helposti tavata kumman luona vaan (mun lapsiviikollani luonnollisesti mun luonani). Mutta jos ajattelen loppuelämääni, niin jossain vaiheessa kai se olisi ajankohtaista. Ja siinä astuu kuvioon epäröinti, onko miehestä siihen. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että jatkamme näin, mutta hän taitaa pelätä joka tapauksessa uusperhekuviota.
Missään nimessä en ole mitään isähahmoa etsimässä meidän perheeseen ja olen sen sanonutkin, toivon että se on selvää hänelle.
En tiedä, kumpikaan päätös ei enää tunnu oikealta... :/ Meneeköhän tämä tunne ajan kanssa ohi?
*ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on se haave, josta sinun pitää luopua, mistään muusta ei. Ei miesystäväsi TARVITSE ruveta lapsellesi isäksi, kun hänellähän on jo isä. Miksi hänen tarvitsisi lähentyä tytärtäsi? Älä yritä tunkea häntä muottiin vaan hyväksy hänet ja rakkautenne sellaisena kuin se on. En usko, että tyttäresikään tarvitsee uutta isää. Olet nyt ihan itse rakentanut itsellesi ongelman paikkaan, jossa sitä ei todellakaan ole. Lapsesi on aikuinen ja muuttaa pois kotoa ennen kuin huomaatkaan. Siihen asti voitte vallan mainiosti jatka akuten nytkin. Vai?
Sen ajatuksen olen haudannutkin, jos en ihan exästä erotessani, niin ainakin sinkkuna ollessani. Luin kirjoja aiheesta ja viimeistään silloin ymmärsin että mun ydinperheeni oli ja meni.
Lapsi on siis vasta pieni, täysi-ikäisyyteen on vielä yli 10 vuotta... Tosin miehessä olisi potentiaalia elämänkumppaniksi, mutta mahtaako tuo jaksaa odotella niin kauan lapsielämän päättymistä...
Itselleni tosiaankin sopisi nykyisen elämäntilanteen jatkuminen ja erillään asuminen, mutta hän nyt jotenkin stressaa uusperhekuviosta, vaikken ole sanallakaan painostanut siihen suuntaan.
Kiitos, ongelma luultavasti nyt on ihan vain päässäni... :)
..jos nyt eroat rakkaastasi hänen takiaan. Tai oikeastaan vain jonkun pelon takia, joka ei edes välttämättä koskaan toteudu. Jonkun haavekuvan takia, joka sinulla on täydellisestä perheestä. Pelkään tosiaan, että sinulle ei riitä mikään muu kuin ydinperhe, ja sitä et valitettavasti voi enää saada, ellet muuta yhteen lapsesi isän kanssa.
Eihän tuo ole mitään järkisyistä eroamista!
Mieti nyt vähän tarkemmin, millaista perhettä haluat ja miksi sekä kuinka realistinen ajatuksesi on.
niin ero on ainut oikea vaihtoehto. Jos mies ei halua lapsia elämäänsä ja sinä haluaisit joskus muuttaa yhteen miehen kanssa ja olla ns. perhe. Jos mies ei voi hyväksyä sitä seikkaa että sinulla on lapsi eikä sopeutua siihen, en näe syytä miksi jatkaisitte seurustelua, ellei sittensinullekin ole ok asua erillään siihen asti että lapsesi on täysi-ikäinen ja muuttaa omilleen. Itse en voisi ryhtyä suhteeseen miehen kanssa joka ei haluaisi myös tutustua lapseeni ja ottaa tätä myös elämäänsä, hän kun kuuluu minun elämääni eikä meistä voi valita vain toista. Onneksi löysin miehen joka on ottanut lapseni hyvin vastaan ja on nyt kuin isä hänelle :)
Hän ei oikein taida tietää mitä haluaa, jos en minäkään... Haluaako tätä kuviota vai ei. Tiedän faktana, että minut hän haluaa, mutta sitten taas, olenko kaiken sen vaivannäön arvoinen kuitenkaan... Ja ellen, niin tajuaako hän itse irtaantua vai pitäisikö minun tehdä päätös.
Ihanaa että löysit miehen joka otti lapsesikin hyvin vastaan, onnea! :) Se kun ei tosiaan ole itsestäänselvyys...
..jos nyt eroat rakkaastasi hänen takiaan. Tai oikeastaan vain jonkun pelon takia, joka ei edes välttämättä koskaan toteudu. Jonkun haavekuvan takia, joka sinulla on täydellisestä perheestä. Pelkään tosiaan, että sinulle ei riitä mikään muu kuin ydinperhe, ja sitä et valitettavasti voi enää saada, ellet muuta yhteen lapsesi isän kanssa. Eihän tuo ole mitään järkisyistä eroamista! Mieti nyt vähän tarkemmin, millaista perhettä haluat ja miksi sekä kuinka realistinen ajatuksesi on.
Kyllähän tässä teidän avullanne asioita pohtiessa koko "järkisyy" alkaa hautautua itseltäkin mielestä... Hitto, tulta päin ja katsotaan loppuun asti! Tuo fiilis taitaa ainakin nyt viedä voiton.
Kiitos valtavasti kommenteista!
mielelläni lukisin vaikka edes ajatusvirtaa, jos tämä jotain ajatuksia herättää...? Kun ei oikein kenenkään kanssa voi tästä puhuakaan. Kiitos, mä lupaan puolestani kommentoida sun ongelmaa jos joskus tulee jotain! ;)
*ap