Paljonko miehenne ovat töiden vuoksi pois kotoa?
Olen ihan paniikissa, hysteerinen jne... Mies on ollut yrittäjänä ja se vaati paljon perheeltä. Mies oli aina väsynyt, kiukkuinen, stressaantunut ja vieraantui perheestään. Mutta silti iltaisin kotona ja viikonloput kotona vaikkakin usein poissaolevana ja väsyneenä:(
Teimme päätöksen että hän palaa takaisin vanhaan työhönsä jossa työ vie kauas mutta vastapainoksi tulee stressittömänpi arki ja enemmän? vapaa-aikaa..
Miehen työ vie hänet pois joka toiseksi viikoksi mutta sitten vastaavasti on joka toisen viikon täysin kotona. Eli 7 päivää töitä, 7 vapaata jne...
Kauhistuttaa jo yksinäiset viikonloput ja arki-illat. Aluksi ajatus ei tuntunut pahalta mutta nyt kun miehen töihin paluu lähenee, olen aivan paniikissa.
Muita vastaavia paikalla? Miltä tuntuu ja kuinka arkenne ja parisuhteenne voivat? Miten lapset asian ottavat?
Meillä kaksi lasta 10v ja 7v.
Kommentit (35)
Miehenä sanoisin, etten mistään hinnasta lähtisi duuniin, jossa joutuisi olemaan esim. reilusti yli 100 päivää reissussa. Mikään korvaus tai ammatillinen kehittyminen ei olisi sen arvoista, että joutuisin olemaan noin paljon poissa etenkin lasten elämästä. Toki tilanne on erilainen sitten kun lapset ovat vaikkapa yli 10-vuotiaita, mutta nyt pienten lasten kanssa ajattelen ehdottomasti noin.
Ymmärrän, että monella miehellä on "pakko" tehdä erittäin reissupainoitteista työtä, mutta kyllä useimmiten kyse on ihan valinnoista. Totta kai perhe "pärjää" ilman isää sen 100-150 päivää, mutta itse haluan muutakin kuin että he "pärjäävät". Korostan kuitenkin, että eniten kyse on siitä, että minä itse haluan olla mahdollisimman tiiviisti lasteni arjessa mukana.
Nyt matkustan "vain" noin 30 päivää vuodessa, ja tuntuu ettei yhtään lisää tarvita. Se nyt on selvää, ettei monella alalla ihan ilman reissuja työtä yksinkertaisesti voi tehdä, etenkään johtavassa asemassa, ja niin on minunkin kohdalla.
n.70h työviikkoja. Ja tämä on tosi rankkaa, meillä "vaativa" 10kk ikäinen vauva. Iltaisin kun mies on kotona, hän ei jaksa tehdä mitään, ei auttaa kotihommissa eikä vauvanhoidossa. Työssä hän juoksee tukkaputkella koko ajan, ei kerkiä aina edes syömään työpäivän aikana. On vartija ammatiltaan. Mä ymmärrän miestäni mutta hän ei minua. Miksi valitan kun saan olla koko ajan kotona, ei tarvitse tehdä mitään jne. Asia on niin, etten pysty tekemään oikein mitään lapsen kanssa. Olla vain hänen saatavilla koko ajan. Ei ehkä ihme, että lapsen synnyttyä sairastuin masennukseen. Ehkä minäkin siis totun tähän joskus? Tai viimeistään kun lapsen kanssa helpottaa...
Pitäisköhän miehen miettiä jotain toista duunia? Vartijan työstä kun maksetaan huonoa palkkaakin, niin mitä järkeä on tehdä 70 tuntia viikossa?
Muutama viikon-puolentoista Aasian reissu ja sitten useampia Euroopan matkoja, joilla 1-2 yötä. Osasta Euroopan matkoista ehtii yöksi kotiin.
Näin maltillinen työmatkailu on aivan ok, ei haittaa yhtään. Parisuhde voi hyvin!
niitä yksinäisiä iltoja, vaan niitä vapaaviikkoja!
Teidän lapset ovat jo niin isoja, että teillähän jää joka toinen viikko ruhtinaallisesti parisuhdeaikaa.
Eli miehesi on töissä n. 50 % ajasta.
Normaalisti meillä mies iltaisin kotona lapsen hereilläoloaikana 4 h + viikonloput, eli viikossa 20 h + 20 h = 40 h x 2 = 80 h/2 vkoa. Jos olisi joka toinen viikko täysin kotona, se tekisi 70 h/2 vkoa. Sitten vain sovitaan omat menot sen mukaan.
Meillä miehellä vielä useampi harrastus (esim. tällä viikolla 4 iltamenoa), joten aika yksin tässä itse kukin on.
Hyvin pärjäätte! Sopikaa vielä vaikka jonkun toinen äidin kanssa, että teidän lapset tulevat joku päivä heille leikkimään pariksi tunniksi ja toisinpäin, niin saatte molemmat muutaman tunnin omaa aikaa.
noin 200 matkapaivaa/vuosi, siis pois kotoa, osa lyhyita, osa muutaman viikon mittaisia.
lapset 2v ja 4v, vanhempi ikavoi, nuorempi ei viela, kyselee ekoina paivina, missa isi, mutta sitten loppuu kyselyt.
En näytä olevan ainoa jonka mies reissaa:)
Ja työ ei ole laivatyö. Työ johon mies menee, ei anna paljon mahdollisuuksia vapaa-ajalle työn päivystysluonteisuuden vuoksi. Yöpyvätkin työpaikalla..
Mutta enköhän pärjää:)
T:AP
usean kuukauden putkeen. Miten lapset regoi isään, kun tulee kotiin? Osaako miehenne sopeutua hyvin taas kotiarkeen vai onko kuin olisi kylässä kotonaan? Tuntuuko että mies tulee sotkemaan sujuvaa arkea?
usean kuukauden putkeen. Miten lapset regoi isään, kun tulee kotiin? Osaako miehenne sopeutua hyvin taas kotiarkeen vai onko kuin olisi kylässä kotonaan? Tuntuuko että mies tulee sotkemaan sujuvaa arkea?
mutta se meni sitten ohi lasten kasvaessa.
Kyllä se mies ihan hyvin kotiin sopeutuu eikä sotke arkea :)Lasten ollessa pieniä oli tietysti välillä raskasta ja olipa mies merillä esikoisen syntyessäkin, näki vauvan vasta noin kuukauden ikäisenä.
Minun mies käy tampereelta helsingissä töissä. On helsingissä ma-pe. Viikonloput kotona. Tätä on nyt kestänyt 15 vuotta. Lapset 10,12,14 vuotiaat. Itse en ole töissä vaan koti-äitinä. Ja hyvin menee.
joka toisen viikon. On aina niin siistiä ja kaikin puolin viihtyisää lasten kanssa kun se on poissa.
Vanhimmat lapset saman ikäisiä kuin teillä nuorin 6 kk. Hyvin ovat lapset asian ottaneet, kun on kerrottu ja perusteltu.
Itsellä suurin ongelma tylsät päivät täällä kotona maalla. Ikkunasta kun ei näy kuin koivuja ja mäntyjä... "Arjen pyörittämistä" yksin en koe mitenkään raskaaksi tai ongelmalliseksi. Pitäisi osata jotenkin rytmittää omat päivät ja pyrkiä aktiivisesti olemaan myös muiden aikuisten kanssa tekemisissä nyt kun on vauvan kanssa kotona. Ongelmaa tuskin olisi ollenkaan, jos itse olisin töissä...
Ennen mies oli aina stressaantunut, väsynyt ja kiukkuinen työpäivän jälkeen. Nyt hän tekee sitä, mitä on aina halunnutkin. Ennemmin onnellinen aviomies ja isä kahtena päivänä viikossa, kuin elämäänsä hukkaan heittävä mies koko ajan...
laivalla on. Alkuvaiheessa oli 6 kuukautta merillä.
Hyvin ollaan pärjätty, lapsia on kaksi.
kun on lomautettuna. Töihin palattuaan on poissa vuoroviikoin 06-14 ja 14-22. Jälkimmäisellä työvuorolla perjantai on aina vapaa.
Jos tulee ylitöitä niin silloin nuo iltavuorot kestävät yleensä puoleenyöhön, välillä jopa hieman pidempään.
n.70h työviikkoja. Ja tämä on tosi rankkaa, meillä "vaativa" 10kk ikäinen vauva. Iltaisin kun mies on kotona, hän ei jaksa tehdä mitään, ei auttaa kotihommissa eikä vauvanhoidossa. Työssä hän juoksee tukkaputkella koko ajan, ei kerkiä aina edes syömään työpäivän aikana. On vartija ammatiltaan.
Mä ymmärrän miestäni mutta hän ei minua. Miksi valitan kun saan olla koko ajan kotona, ei tarvitse tehdä mitään jne.
Asia on niin, etten pysty tekemään oikein mitään lapsen kanssa. Olla vain hänen saatavilla koko ajan. Ei ehkä ihme, että lapsen synnyttyä sairastuin masennukseen.
Ehkä minäkin siis totun tähän joskus? Tai viimeistään kun lapsen kanssa helpottaa...