Lasten ehdoilla
Paljon puhutaan nykyisin siitä kuinka perhe-elämä sujuu "lasten ehdoilla", lomilla käydään puuhamaissa, lapset päättävät hankinnoista jne.
Tässä on kyllä puolensa ja puolensa. Kun minä oli lapsi (70-luvulla) lapset vaan kulkivat mukana, ei ollut puuhamaita, pallomeriä eikä edes ravintoiloissa leikkipaikkoja. Lapset koittivat keksiä jotain tekemistä. Aikuisilla varmaan oli kivaa, ja kyllä me lapsetkin toki viihdyttiin.
Nykyisin tuntuu joskus siltä että me aikuiset koitetaan vaikka tekohymyn kanssa jaksaa viihdyttää lapsia sen minkä voidaan, ettei niille vaan tulisi paha mieli.
Eikö tässä voisi olla jotain keskitietä?
t. nim. lomaansa uupunut
Kommentit (2)
näin meillä tehdään. Mulla oli pitkä kesäloma, ja siihen mahtui lasten ehdoilla -touhuja, mutta myös ns mun ehdolla tekemistä.
Yleensäkin elämässä ääripäät ovat rankkoja, joustamattomia, harvalle sopivia.
Me käytiin Puuhamaassa kun olin lapsi. Ei saanut mennä vesipuolelle koska äiti häpeää vartaloaan.
Käytiin tänä kesänä Puuhamaassa pentujen kanssa ja mentiin sielä lapsien kanssa. Biksut päällä laskin vesimäkeä.
Se oli tajuttoman hauskaa, enkä vaan tajua minkä takia äitini ei voinut koskaan osallistua.
Kotoakin: ei meillä ollut yhteisiä pelejä. Iltasadun äiti luki kunnes opin lukemaan.
Ei mitään muistikuvaa että oltaisiin tehty jotain yhdessä.
Olen pahoittanut tänäänkin lapsien mieltä. Kaikkea ei ehdi, ei saa, ei ole rahaa.. Mutta JOSKUS tarttee vanhempien osallistua.