Ärsyttää, lapsettomat jotka neuvovat lapsellisia lasten hoidossa +/kasvatuksessa

että hanki ensin omia lapsia, niin johan olis taas suuttunu.

vaikka mieli tekisi. Onko kuitenkaan reilua, kun tullaan lapsettomina neuvomaan ja sitten omia lapsia saatuaan, toimivat ihan eri tavalla ?

Lapsetkin siinä joissain tapauksissa kärsii.

Meillä ei lapset saanut osallistua suvun yhteisiin askareisiin Lapsettomat ajoivat lapsia "pois konteista" (niinpä joku lapsellinenkin, jonka omat lapset kuitenkin saivat osallistua). Paha mieli tuli lapsille,muistavat sen vieläkin. Mutta nyt näillä on ihan eri ääni kellossa. Saisivat pyytää anteeksi lapsilta!

Pitääkö syöpälääkärillä olla ollut itsellä syöpä että voi paneutua potilaan asemaan? Pitääkö kirjastonhoitajan olla lukenut kaikki suosittelemansa kirjat? Eikö ihminen voi tietää mitään jos ei ole sitä itse kokenut?

Tuollaista ihme äitiyden pyhittämistä tuokin. Ei lastenkasvatus nyt mitään astronauttitiedettä ole etteikö siitä lapsetonkin voisi tietää yhtä ja toista. Mä olen ainakin saanut ihan yhtä järkeviä neuvoja ja ohjeita lapsettomilta ystäviltäni. Välillä päinvastoin tuntuu että ne joilla on lapsia, pitävät itseään jonain ihme guruina ja heidän keinonsa ovat ne ainoat ja oikeat. Ehkä ne lapsettomat osaavat jopa katsoa asioita joskus objektiivisemmin kuin me äidit.

ja millainen käytös on toivottavaa ja millainen ei. Aikatavalla samat näkemykset on edelleenkin kolmen lapsen äitinä.

Eli ettei kaikkien periaatteiden tarvitse "valua viemäriin"... Tuotahan meille vielä lapsettomille syötetään.

Mitähän pahaa siinä sitten on, jos pohtii etukäteen? Enpä tahtoisi joutua pohtimaan niin valtavan tärkeitä asioita ensi kertaa unen puutteessa ja vaipparallin keskellä, kun aikaisemmin en lapsettoman muka "saanut"...

ns hyvää hyvyyttään jaella neuvojaan pyytämättä.



Varsinkin ne joiden lapset ovat jo 25---> vuotiaita..

"kun minä silloin tein niin, mutta enhän minä varmaankaan enää tiedä miten noita lapsia hoidetaan" No tsiisus! Jos et tiedä niin älä sitten neuvo. Varsinkin kun mitään ei kysytty!!



anteeksi.. ärsyttää

eikä näitä neuvojia oikeastaan paljoa enää olekaan.

ja millainen käytös on toivottavaa ja millainen ei. Aikatavalla samat näkemykset on edelleenkin kolmen lapsen äitinä.

eräissä juhlissa lapseton ikäihminen: eikö neuvolassa KOSKAAN ole kerrottu että ulkona pitää käydä päivittäin? (Talossa on koira, onko hiukka pakko käydä päivittäin ja useampaan otteeseen säällä kuin säällä... puhetta ei ollut ulkona olemisesta/menemisestä...

joku lapsen saanut tekee elämästään oikein hankalaa. Mikä minä olen kertomaan, että on helpompikin reitti, antaa tuskastua ja hermostua.

Esim. mun serkku viistoista vuotta sitten oli sitä mieltä että pienenkin lapsen kuuluu totella ensimmäisestä EI sanasta. Ja että on se kumma kun tuolle teidän puoltoistavuotiaalle ei mene kaaliin että kissan vesikuppiin ei kosketa.

Hahhaa, nyt kun heillä on omia erittäin vilkkaita lapsia niin sääntö kuuluukin että lasta ei saisi kieltää Ei sanalla vaan ohjata sallitumpaan puuhaan, lapsi on uelias ja kun haluaa koskea jotain, se on luonnollista ja pitäis vaan sallia.

Hemmetti!

Heidän asunnossaan kyläillessämme silloin aikanaan, piti lapsi vahtia kokoajan ja oli tuskaa sinne mennäkin, kun olisis vaan pitänyt tuntikaupalla sohvalla istua hiljaa.

Nyt kun meillä ei ole enää pikkulasten koti, niin heidän lapsensa saavat juosta matot rullalle ja tonkia joka kaapin.

Onko reilua?

Pitääkö syöpälääkärillä olla ollut itsellä syöpä että voi paneutua potilaan asemaan? Pitääkö kirjastonhoitajan olla lukenut kaikki suosittelemansa kirjat? Eikö ihminen voi tietää mitään jos ei ole sitä itse kokenut?



Tuollaista ihme äitiyden pyhittämistä tuokin. Ei lastenkasvatus nyt mitään astronauttitiedettä ole etteikö siitä lapsetonkin voisi tietää yhtä ja toista. Mä olen ainakin saanut ihan yhtä järkeviä neuvoja ja ohjeita lapsettomilta ystäviltäni. Välillä päinvastoin tuntuu että ne joilla on lapsia, pitävät itseään jonain ihme guruina ja heidän keinonsa ovat ne ainoat ja oikeat. Ehkä ne lapsettomat osaavat jopa katsoa asioita joskus objektiivisemmin kuin me äidit.

Kannattaisiko sun sitten pitää pääsi kiinni perhehuolistasi, niin ei voi kukaan yrittää neuvoakaan? Meillä päin on ihan normaalia, että jos joku jotain sanoo, niin siihen jotenkin kommentoidaan. Sitä kutsutaan keskusteluksi.

Kannattaisiko sun sitten pitää pääsi kiinni perhehuolistasi, niin ei voi kukaan yrittää neuvoakaan? Meillä päin on ihan normaalia, että jos joku jotain sanoo, niin siihen jotenkin kommentoidaan. Sitä kutsutaan keskusteluksi.

Esim. mun serkku viistoista vuotta sitten oli sitä mieltä että pienenkin lapsen kuuluu totella ensimmäisestä EI sanasta. Ja että on se kumma kun tuolle teidän puoltoistavuotiaalle ei mene kaaliin että kissan vesikuppiin ei kosketa. Hahhaa, nyt kun heillä on omia erittäin vilkkaita lapsia niin sääntö kuuluukin että lasta ei saisi kieltää Ei sanalla vaan ohjata sallitumpaan puuhaan, lapsi on uelias ja kun haluaa koskea jotain, se on luonnollista ja pitäis vaan sallia. Hemmetti! Heidän asunnossaan kyläillessämme silloin aikanaan, piti lapsi vahtia kokoajan ja oli tuskaa sinne mennäkin, kun olisis vaan pitänyt tuntikaupalla sohvalla istua hiljaa. Nyt kun meillä ei ole enää pikkulasten koti, niin heidän lapsensa saavat juosta matot rullalle ja tonkia joka kaapin. Onko reilua?

Minun vanhimmat lapseni ovat kymmenisen vuotta vanhempia kuin muiden tietyssä kaveripiirissäni - osaa peräti parisenkymmentä vuotta vanhempia. Sain siis heidät reilu parikymppisenä ja suurin osa kavereista reilu kolmikymppisinä, osa liki nelikymppisinä.

Seurauksena se, että mun lapsiltani olettivat silloiset lapsettomat ihan utopistista käytöstä :-) ja nyt ne samat ihmiset keskustelevat juuri kuvaamallasi tyylillä omien uhmaikäistensä kanssa :-D. Itse kannatan just tuollaista keskustelevaa kasvatusta, esikoisellekaan ei vaan hoettu ei:tä. Ja ai kun sitä jaksettiin silloin paheksua :-).

Toisaalta tuo huvittaa, se on sinällään ihan inhimillistä ja somaa. Toisaalta nyppii, koska ne samat ihmiset, jotka aiheuttivat minulle "mukavasti" paineita paheksunnallaan nyt sitten itse vastaavassa tilanteessa ollessaan saavat olla ihan ilman paheksuntaan. Onko reilua? No ei ;-)

antanut typeriä neuvoja. Sen sijaan esikoisen vauva-aikana sain niitä tukkukaupalla muilta lapsellisilta.



Lapsi oli itkuinen ja levoton vauva (syyksi paljastuivat allergiat) ja neuvojia kyllä riitti, miten "meidän Matti" kyllä rauhoittui, kun tehtiin sitä ja tätä.



Ne vanhemmat (äidit enimmäkseen), joilla on ollut terveitä ja helppoja vauvoja itsellään, ovat tuhat kertaa pahempia neuvojia kuin lapsettomat.

antanut typeriä neuvoja. Sen sijaan esikoisen vauva-aikana sain niitä tukkukaupalla muilta lapsellisilta.



Lapsi oli itkuinen ja levoton vauva (syyksi paljastuivat allergiat) ja neuvojia kyllä riitti, miten "meidän Matti" kyllä rauhoittui, kun tehtiin sitä ja tätä.



Ne vanhemmat (äidit enimmäkseen), joilla on ollut terveitä ja helppoja vauvoja itsellään, ovat tuhat kertaa pahempia neuvojia kuin lapsettomat.

miten "meidän Matti" kyllä rauhoittui, kun tehtiin sitä ja tätä.

voi sanoakaan.

naureskelen vaan itsekseni noille kommenteille :)Jätä säkin omaan arvoonsa!

ohjeitaan siitä miten lapsi joka ilta nukahtaa kiltisti itsekseen omaan petiin kun vaan laittaa sen määrätietoisesti sinne. Nyt kun hällä oma lapsi (1v4kk) ei menekään niin vaan itsekseen nukkumaan niin tekis mieli vähän kuitata mutta en taida viitsiä :D

mutta kyllä minulla mielipiteitä riitti ennen lapsia. Olen asioista periaatteessa samaa mieltä, mutta kokemus on pehmentänyt niitä ja antanut suhteellisuudentajua. Olisin hiljentynyt, jos joku vain olisi sanonut "hanki ensin omia lapsia"



T. Kohta viiden äiti :D