Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen lapsi. Onko kellään muulla näin?
08.08.2010 |
Lapsellani 7v ei ole yhtään kaveria. Elämän varrella erilaisia kaverivirityksiä on ollut varmaan n. 10. Kaikki ovat kuitenkin päättyneet viimeistään muutamassa kuukaudessa, useat jo viikon parin tuttavuuden jälkeen.
Lapsi ei juurikaan ole kiinnostunut muista lapsista, kuin joskus harvoin ja hetkellisesti. Hän ei välitä leikkiä, ei pidä Tähtien Sodasta eikä muista tuon ikäisten jutuista.
Hän tekee töitä mieluiten. Korjaa pyöriä, tekee puutöitä, pihatöitä, järjestelee, siivoilee ym. On onnellisimmillaan kun saa jonkun oman projektin jota saa tehdä omaan tahtiinsa.
Hän alkoi puhumaan hyvin aikuismaisesti jo heti 1-vuotiaasta alkaen. Käyttää rikasta kieltä ja sanavarastoltaan on vuosia ikäisiään edellä. On yksityiskohtien mestari ja kiinnostunut tekniikasta ja kaikesta nippelitiedosta ja omaksuu ne hetkessä. Antaa todella pikkuvanhan vaikutelman itsestään. Ei välitä lapsista vaan tulee aikuisten kanssa toimeen parhaiten ja kokee heidät vertaisekseen ja oman ikäiset todella lapsellisiksi.
Oman ikäisten kanssa viihtyy vain jonkin hetken. Sitten keksii tekosyyn vetäytyä kotiin omiin oloihinsa. Koska ne leikkii jotain karhunmetsästystä ja häntä ei kiinnosta. Toiset pitävät häntä outona ja näin lapsi tuleekin ajetuksi porukasta pois ja kiusatuksi jo hyvin pian tuttavuuden alettua. (tavallisesti tähän menee vain n. 1-2-viikkoa).
Kommentoikaa jotain. Mielestäni ei ihan tavallista.
Kommentit (30)
Kaikki taidot pitää olla keskimääräisesti. Ei yli eikä alle. Oli sitten kyse taidoista tai pituus/painosuhteesta.
maailmalta löytyy vaikka kuinka paljon näitä friikkejä, jotka ovat menestyneet elämässä loistavasti. Nykyään kuulee sanottavan, että asiantuntemusta ei enää arvosteta, vaan että sosiaalisuus on kaiken a ja o. Väärin! Myös silkalla asiantuntemuksella ja omaperäisellä ajattelulla voi päästä pitkälle. Mieleen tulee mm. Bill Gates, joka kävi lapsena terapiassa vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta minäkin tiedän, että Asperger yms. lapsilla voi koulussa ja muissa ryhmätilanteissa olla vaikeaa. Itselläni oli myös, olin kiusattu ja valitettavasti kiusasin myös itse jonkin verran... Olin itse joskus pari kuukautta tutkimusjaksolla Helsingin Lastenlinnan sairaalassa, ja jopa siellä minulla oli vaikeuksia...
Voin myös kokemuksesta sanoa, että tällainenkin lapsi voi oppia ns. "normaali" sosiaaliset säännöt ja toimintatavat ja pärjätä siten hyvin elämässä, löytää hyviä kavereita/ystäviä yms. Itselläni ei ihan hirveästi kylläkään ole kavereita, sellaiset oikeastikin hyvät ystävät keiden kanssa voi jutella asiasta kuin asiasta minulla ei ole kuin kaksi (joista kumpaakaan en ole face-to-face nähnyt kuukausiin muuta kuin joko puhelimessa tai ihan nopeasti kaukaa :)) mutta kuitenkin. Tilanne on huomattavasti parempi kuin teini-ikäisenä. Silloin en osannut toimia "normaalisti" sosiaalisissa tilanteissa, nyt osaan senkin paremmin.
Toivon lapsellesi kaikkea hyvää, ja toivottavasti tilanteet selviävät. Erityisesti toivon, että lapsesi saisi jonkun oikein hyvän ja luotettavan kunnon ystävän!
Suosittelen neurologisia tutkimuksia ja harrastusta lapsen mielenkiinnonkohteen parista. Steiner-koulua kehoitan välttämään, steinerpedagokia perustuu Rudolf Steinerin hyvin epämääräisiin okkultistisiin mietintöihin (katso esim. Uskontojen uhrien nettisivut).
Olin itse samanlainen. Nyt parikymppisenä on samanhenkisiä kavereita ja kumppanikin.
Esikoisellani todettiin asperger, tosin vasta 14-vuotiaana, keskimmäiseni taas oli koulukiusattu monta vuotta ja yksinäinen tahtomattaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lienet jutellut asiasta neuvolassa, koska asiaan kiinnitettiin huomiota eskarissakin. Mitä ovat "ammattilaiset" olleet mieltä lapsestanne, paitsi tuo kielellinen lahjakkuus?
Oletko keskustellut asiasta lapsen opettajan kanssa? Olisi hyvä käydä keskustelu jo etukäteen, eikä vasta sitten kun ongelmat ovat jo siinä mitassa ettei yhden aikuisen voimin saa koulussa selvitettyä asioita. Fiksu opettaja osaa auttaa oppilasta haasteissa, joita hänellä selvästi on, eikä näe lasta ongelmana.
Vaikka lapsi on omasta mielestäsi joka tavalla ikätovereitaan suuresti edellä, niin lue viestisi uudestaan ja huomaat, että ei asia ole ihan niin kuin kuvittelet. Lapsesi on pahasti eksyksissä ja jäljessä ikätovereitaan yhdessä asiassa, sosiaalisten suhteiden hallinta ja vuorovaikutustaidot ovat heikot tuon ikäiselle. Se tekee lapsen elämästä haastavaa koulumaailmassa, jossa nuo ovat ne tärkeimmät taidot, joilla selviää. Ei lapsi muutu erilaiseksi karaisemalla, mutta yhteistoiminnan säännöt ja koulussa vallitsevat tavat hän voi oppia. Ja hyvän opettajan avulla selviää alkuajasta paremmin eikä joudu kiusatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n lapsi taitaa olla jo 12-vuotias, mitähän hänelle nyt kuuluu?
Kuka näitä ikivanhoja ketjuja nostelee?
maailmalta löytyy vaikka kuinka paljon näitä friikkejä, jotka ovat menestyneet elämässä loistavasti. Nykyään kuulee sanottavan, että asiantuntemusta ei enää arvosteta, vaan että sosiaalisuus on kaiken a ja o. Väärin! Myös silkalla asiantuntemuksella ja omaperäisellä ajattelulla voi päästä pitkälle. Mieleen tulee mm. Bill Gates, joka kävi lapsena terapiassa vuosia.