Yksinäinen lapsi. Onko kellään muulla näin?

juuri näiden sosiaalisten ongelmien takia. Ensin ei mahtunut joukkoon, hakattiin ja potkittiin välituntisin. Siteen kun alkoi puolustautumaan valitettiin kotiin kun on niin hankala kun lyö takaisin jne.

Nyt vaihtoi koulua, pienet luokat jne, silti mietityttää.

Eskarin opettajan mielstäkin lapsi oli omituinen ja hankala.



ap.

Parempi se kuin tahtomattaan, silti olisi ollut hyvä opettaa kanssakäymiseen muiden lasten kanssa, juurikin syystä, ettei joudu kiusatuksi.



Noin fiksu lapsi olisi varmaan tajunnut pointin, jos sitä olisi vaan tajuttu selitää.



Vieläkään ei ole myöhäistä, vaikka varmaan hankalaa onkin, mutta koettakaan nyt opettaa, miten toimitaan lastenkin kanssa eikä vain aikuisten kanssa.



Mutta jos ei edelleenkään välitä muista lapsista, olkoon itsekseen.

On kutsuttu kavereita kotiin harrastuksista, eskarista, naapurustosta. Ei ole pullossa korkki kiinni kasvanut, eikä asuta pöndellä. En vain tiedä mikä mättää, mutta pakottaakaan en enää voi.

Ei kai hän minun mielikseni voi jonkun porukan liepeillä hengailla? Kun ei itse välitä, eikä osoista kiinnostusta. Lisäksi joutuu aina kiusatuksi, vaikka on puhelias eikä mitenkään arka lapsi.

t. ap

Parempi se kuin tahtomattaan, silti olisi ollut hyvä opettaa kanssakäymiseen muiden lasten kanssa, juurikin syystä, ettei joudu kiusatuksi.

Noin fiksu lapsi olisi varmaan tajunnut pointin, jos sitä olisi vaan tajuttu selitää.

Vieläkään ei ole myöhäistä, vaikka varmaan hankalaa onkin, mutta koettakaan nyt opettaa, miten toimitaan lastenkin kanssa eikä vain aikuisten kanssa.

Mutta jos ei edelleenkään välitä muista lapsista, olkoon itsekseen.

Lainaa kirjastosta kirja "lahjakkaan kasvatus" by kari uusikylä (en ole ihan varma nimestä, mutta näillä tiedoilla pitäisi kirjastonneidin osata opastaa). Ehkä lapsesi kuuluisi Steiner-kouluun tms.

Hänellä diagnosoitiin lievä autismin muoto nuorena aikuisena. Terminä se oli HFA (High Functioning Autism). Kyse ei siis ole aspergerista joskin HFA:ta ja aspergeriä joskus käytetään rinnakkain ja HFA ei ole vielä täysin vakiintunut termi käsittääkseni ainakaan Suomessa. Itse asumme ulkomailla.



Älä nyt missään nimessä kuitenkaan pelästy tuota sanaa autismi. Veljeni on pärjännyt elämässään hienosti vaikka tosiaan sosiaalisissa suhteissa on ongelmia. On löytänyt vaimon ja on kaksi lasta (näillä lapsilla ei ongelmia). Oikean työpaikan löydettyään on pärjännyt työelämässä myös erittäin hyvin. Työ on juuri sellaista jossa saa rauhassa tehdä itse projektityylisesti ja nimenomaan hommia jotka kiinnostavat veljeäni.



Koulu saattaa olla haasteellista aikaa. Veljeni oli tosiaan kiinnostunut hyvinkin syvästi tietyistä asioista mutta toiset eivät sitten kiinnostaneet pätkääkään. Koulussa tuli ongelmia siitä että veljeni ei aivan aidosti ymmärtänyt miksi esim. kokeessa ei saanut vastata opettajan esittämän kysymyksen (aihealueen) sijaan johonkin toiseen asiaan. Veljeni kun ei ollut ollut kiinnostunut laisinkaan tuosta kysytystä asiasta eikä osannut sitä mutta toisesta koealueen asiasta olisi tiennyt kaiken. Hänen oli hankala ymmärtää että silti kokeessa pitää vastata juuri siihen mitä kysytään ja että kyllä, elämä voi näin olla hieman epäreilua. Kokeesta voi saada kympin tai nelosen samalla osaamismäärällä riippuen vain siitä sattuuko opettaja kysymään kysymykset tietyiltä alueilta jotka oppilas osaa vai sitten toisilta joita oppilas ei osaa.



Koulussa sosiaalisissa suhteissa oli myös haasteellista juuri tuo pikkuaikuisuus ja se että muiden lasten seura ei kiinnostanut. Monet lapset kokivat sen niin etteivät he kelvanneet veljelleni. Jos olisimme diagnoosin tienneet jo kun pikkuveljeni oli lapsi olisimme varmaan tukeneet kaverisuhteita enemmän (veljeni on siis minua 10v nuorempi, siksi koen että itsekin olisin voinut auttaa).



Kannattaa aloittaa HFA:sta lukeminen täältä ja mennä syvemmälle muualle jos tuntuu tutulta: http://fi.wikipedia.org/wiki/HFA



Minusta lapsesi on ihan selkeästi HFA:n kuuloinen lapsi.

lahjakkaista lapsista. Ehkä voisit jopa harkita olevasi häneen suoraan yhteydessä...mukava ja huumorintajuinen tyyppi.

Ja valitetaan mulle siitä. Mitä ihmettä minä äitinä sille voin. Kaikkeni olen pojan seuraelämän eteen tehnyt ja yrittänyt, ilman tulosta. Harmittaa kun lasta pidetään tahallaan vaikeana, vaikka itse ymmärrän ettei hän ole tahallaan erilainen. Huomaa sen jo itsekin ettei ole kuten ikäisensä.



ap.

kannattaisi varmasti jutella koulun psykologin kanssa. Ehkä on vain sellainen lapsi joka viihyy itsekseen, mutta jos törmäyksiä tulee muun "yhteiskunnan" kanssa niin ongelmallistahan se on ja kaikki ei ole ok.

tosin ei ole mikään erityislahjakkuus. Ikätovereiden seura ei vaan kiinnosta juuri lainkaan. On myös heidän seurassaan ujo, koska jutut ei oikein käy yksiin. En jaksa enää hänen takiaan stressata, koska mahdotontahan se on pakottaa isoa lasta seurustelemaan ihmisten kanssa, joiden seura ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ainoastaan tuo kielellinen lahjakkuus on selvää, sitä on toitotettu 1,5v neuvolasta asti ja vielä eskarissakin. Kiinnostuksen kohteet vaan ei ole ikäluokalle tyypillisiä ja omaksumiskyky vaikeiden asioiden suhteen on huima. Muuten ei ole testattu.

ap.

tosin ei ole mikään erityislahjakkuus. Ikätovereiden seura ei vaan kiinnosta juuri lainkaan. On myös heidän seurassaan ujo, koska jutut ei oikein käy yksiin. En jaksa enää hänen takiaan stressata, koska mahdotontahan se on pakottaa isoa lasta seurustelemaan ihmisten kanssa, joiden seura ei voisi vähempää kiinnostaa.

Toiset ei halua häntä porukkaan. On ilmeisesti jotenkin niin erilainen jutuissaan tai muuten että ajetaan pois varsin suorasanaisesti ja jopa väkivaltaisesti. Ulkonäkö on lapsella ok, kivannäköinen poika, vaatetus keskimääräistä jne. Eli tämmöiset asiat ei ole ongelma, tai ei pitäisi ainakaan.

ap.

kannattaisi varmasti jutella koulun psykologin kanssa. Ehkä on vain sellainen lapsi joka viihyy itsekseen, mutta jos törmäyksiä tulee muun "yhteiskunnan" kanssa niin ongelmallistahan se on ja kaikki ei ole ok.

opetetaan väkisin sosiaalisuutta.



Poikani luokalla oli poikani lisäksi 2 muuta ns. syrjittyä lasta. Näiden kahden vanhemmat halusivat väkisin, ettei heidän lasta kiusattaisi ja sosiaalistivat ja lahjoivatkin kavereita yms.



Asiassa kävi niin, että nämä 2 joutuivat työmuurahaisiksi. Eli heille tehetytettiin kaikki paska ja toisten kiusaaminen, ettei heitä kiusattaisi. He alistuivat kaikkeen, että he saisivat roikkua porukan liepeillä.



Toinen varsinkin oli ollut poikani kaveri. Tästä tyypistä tuli kaikkein pahin hirviö poikani elämään. Muut käskivät käydä päälle ja soitella häirikköpuheluita ja kuristaa ja haukkua. Käskivät tahtoa kylään ja sitten siellä odottivat ja hakkasivat poikaani.



Itse opetin pojalleni, että saastaan ei kannata sortua. Ole ylpeä itsestäsi, äläkä ikinä myy sieluasi paskan takia.



Nyt näitä liepeillä ollutta kahta poikaa kaduttaa kun ovat jo tosi vaikeuksissa. Mutta ei ole paluuta entiseen ja poikani ei enää huoli heitä todellakaan kaveriksi.



Oma poikani pärjää ja hänellä on hyvä itsetunto ja on löytänyt hyviä kavereita muista piireistä.



Paska hukkui omaan paskaansa.

Ap:n poika kuulostaa selkeältä HFA tapaukselta. Nimenomaan nämä sopivat 100%:sesti HFA:han:



"Käyttää rikasta kieltä ja sanavarastoltaan on vuosia ikäisiään edellä. On yksityiskohtien mestari ja kiinnostunut tekniikasta ja kaikesta nippelitiedosta ja omaksuu ne hetkessä. Antaa todella pikkuvanhan vaikutelman itsestään. Ei välitä lapsista vaan tulee aikuisten kanssa toimeen parhaiten ja kokee heidät vertaisekseen ja oman ikäiset todella lapsellisiksi. Oman ikäisten kanssa viihtyy vain jonkin hetken."



Yleensä näitä HFA lapsia pidetään outoina ja heidän kanssaan ei haluta olla juuri tuon aikuismaisuuden takia. Lapsi ei vaan ole samalla tavalla lapsi kuin muut.

meillä on tuon suuntaisia sekä esikoinen että kuopus. esikoinen on nyt 17 vuotias. Hän ei pienenä viihtynyt joukoissa, hänellä saattoi olla 1 kaveri, jonka kanssa hääräsi jotain kahdestaan, kuopuksella (7v) ei ole sitäkään. Ei osannut toimia ryhmässä pienenäkään, värkkäsi jo silloin mieluiten omia juttujaan. Se hänen oma juttunsa on tänäpäivänä tietokoneet. Päiväkodissa siirtymävaiheet, tilantees jossa jokin rutiini poikkesi johti kaaokseen, hän alkoi toimimaan ihan oudolla tavalla. Luokkaa vaihtaessaan (2. luokalle pienryhmään) veti ekana koulupäivänä koulurepun päähänsä. Esimerkkejä olisi paljon..

Koulussa tylsistyy, oppii asioita suunnattoman nopeasti, osaa puhua sujuvasti kaikkia kieliä (suomi, ruotsi, englanti) mitä on opiskellut. Ne aineet, jotka ei kiinnosta, ei yksinkertaisesti kiinnosta, eikä suostu opiskelemaankaan .On hyvin jyrkkä tässä asenteessa.

Hänet on tutkittu viimeisen vuoden aikana perinpohjaisesti, koska koulu ei suju. Koulu sosiaalisena ympäristönä ei hänelle vaan sovi, tai koulujärjestelmä tällaisena ei sovi häneen. Tuloksena mm asperger- piirteet, mutta ei niin paljon että saataisiin sydrooman diagnoosia.

Googlaa asperger, pääset yhdistyksen sivuille, sieltä löytyy paljon tieota. Jos siito lisi teille apua?

Jos uusikin opettaja taas pitää lasta outona ja kelvottomana? Kun ei sulaudu tähän massaan ja ole keskimääräinen? Nostanko kissan pöydälle ja pyydän kouluterkan kautta lähetettä johonkin tutkimuksiin? Vai miten? Olen kyllästynyt tähän tasapäistämiseen kun kaikkien pitäis mennä keskiviivalla tai on vääränlainen. Itse rakastamme fiksua poikaamme yli kaiken, maailmalle hän vain on liian erilainen.

t. ap

Ap:n poika kuulostaa selkeältä HFA tapaukselta. Nimenomaan nämä sopivat 100%:sesti HFA:han:

"Käyttää rikasta kieltä ja sanavarastoltaan on vuosia ikäisiään edellä. On yksityiskohtien mestari ja kiinnostunut tekniikasta ja kaikesta nippelitiedosta ja omaksuu ne hetkessä. Antaa todella pikkuvanhan vaikutelman itsestään. Ei välitä lapsista vaan tulee aikuisten kanssa toimeen parhaiten ja kokee heidät vertaisekseen ja oman ikäiset todella lapsellisiksi. Oman ikäisten kanssa viihtyy vain jonkin hetken."

Yleensä näitä HFA lapsia pidetään outoina ja heidän kanssaan ei haluta olla juuri tuon aikuismaisuuden takia. Lapsi ei vaan ole samalla tavalla lapsi kuin muut.

e on varmaan mahdollistanut tuon outouden? Jos olisi siaruksia, olisi tottunut toisiin lapsiin enemmän. Mitäs jos kutsutte serkkuja, kavereita vaikka viikoksi? Opettelee tottumaan. Maailma on loppujen lopuksi aika vaikea paikka, paras opetus minkä lapsille voi antaa on oppia sopeutumaan. Elämässä joutuu itse muuttumaan, sopeutumaan, sulautumaan ja se on tärkeä taito. Friikkiä ei kannata kasvattaa. Minusta olette itse edesauttaneet tilannetta, jos ainoa lapsi ja paljon aikuisten kanssa, tulee helposti vieraaksi lapsimaailmasta. Voit vielä auttaa lastasi PALJON. luonnetta ei voi muuttaa, mutta juttele tuosta sopeutumisesta. Sopeutuva ja mukautuva lapsi pääsee elämässä helpommalla. Ja elämässä muutenkin kaikki joutuvat joustamaan toisten hyväksi. Elämä on joukkuelaji

Hänellä on ollut jonkinlaisia vaikeuksia sopeutua lapsijoukkoon. On ollut aina paljon aikuisten seurassa ja siksi oppinut enemmän elämään aikuisten sääntöjen ja tapojen mukaan. Lasten väliset riitatilanteet, etuilut, huutamiset, tönimiset ja leikkien sääntöjen nopeat muuttumiset tai epäselvät säännöt ovat olleet vaikeita ymmärtää ja hyväksyä lapselleni. Koulussa on aina ollut jonkinlaisia sopeutumisvaikeuksia välitunneilla, koska hänellä ei ole sitä parasta kaveria, joka kaikilla muilla on ja jää sitten parien ulkopuolelle. Mutta mielikuvitusta hänellä riittää! Joskus tuntuu, että hän elää mielikuvituselämäänsä melkeinpä totena. Hän on myös kielellisesti taitava, mitä on edesauttanut uppoutuminen kirjojen maailmaan jo pienenä.



Koulussa menee muuten hyvin, mutta väli- ja ruokatunnit eivät ole lapselle mitenkään erityisen mieluisia. Usein myös kiusataan, mutta ymmärtääkseni se on ollut sellaista tavallista nimittelyä ja lievää syrjimistä.



Minusta lapseni on kuitenkin ehdottomasti terve. Ei ehkä ihan keskivertotapaus, mutta normaali kuitenkin.

Olen siis se HFA pikkuveljen omaava.



Pikkuveljeni kävi loppujan lopuksi kotona koulun ("homeschooled") muistaakseni viiden vuoden koulussaolon jälkeen koska ei vaan siellä pärjännyt. Oli päiväkoti-ikäisenä montessoritarhassa ja siellä pärjäsi todella hyvin.



Itse en kyllä tuota kotiopetusta suosisi (eikä äitinikään enää ajatuksena) koska siinä ei lapselle anneta edes mahdollisuutta olla kontaktissa toisten lasten kanssa. Toki kiusaaminen loppuu mutta lapsesta tulee yksinäinen kun vertaisryhmä puuttuu. Me olemme ulkomailla tutustuneet muutamaan vastaavassa tilanteessa olleeseen perheeseen (siis ollaan tutustuttu näin kun me lapset olemme olleet jo aikuisiällä) ja heillä lapset olivat toinen Montessorikoulussa ja toinen Steinerkoulussa. Ne näyttivät toimivan paremmin kuin ns. taviskoulu koska niissä hyväksytään erilaisuus paremmin kuin taviskouluissa ja hyväksytään myös se että jokainen oppii eri tavalla. Voisi siis ajatella että tällainen erikoissuuntautunut koulu voisi olla ap:n lapselle parempi vaihtoehto mutta löytyykö niitä sitten läheltä? Ainakin niistä oli löytynyt samalla tavalla "käyttäytyviä/ajattelevia" kavereita näiden tuttavaperheiden HFA lapsille.



Jos tämä ei ole mahdollista niin ehkä sitten kannattaisi miettiä lapsen kiinnostusalueita ja koittaa saada lapsi keinolla millä hyvänsä kerhoon/harrastukseen jossa on samanmielisiä lapsia. Jos lapsi pitää tähtitieteestä ja uppoutuu siihen ummet ja lammet niin sitten tähtitiedekerhoon. Jos taas jostain muusta niin sitten sellaiseen kerhoon. Tuollaisessa erityisalueeseen keskittyvässä kerhossa yleensä jokainen osallistuja on todella kiinnostunut aiheesta. Monella (suurimmalla osalla) lapsella on sitten siihen päälle myös ne tavalliset lasten kiinnostuksen kohteet mutta siellä kerhossa/harrastuksessa lapsesi olisi ap kuitenkin kuin kala vedessä ja hän saisi ystäviä sitä kautta. Pieni erikoisuus/erilaisuus ei edes haittaa sitten kun ollaan harrastuksen parissa tutustuttu ensin kunnolla. Luulisin että lapsellasi voisi olla mahdollisuus löytää tällaisesta kerhosta kavereita.



Tsemppiä!

Serkkuja ei ole mutta iso perhe on. Ymmärtäkää nyt rakkaat ihmiset että KARAISU ei ole tätä lasta auttanut, tuntuu että mitä enemmän on seuraa tuputettu, sen ahdistuneempi lapsi on.

t. ap

e on varmaan mahdollistanut tuon outouden? Jos olisi siaruksia, olisi tottunut toisiin lapsiin enemmän. Mitäs jos kutsutte serkkuja, kavereita vaikka viikoksi? Opettelee tottumaan. Maailma on loppujen lopuksi aika vaikea paikka, paras opetus minkä lapsille voi antaa on oppia sopeutumaan. Elämässä joutuu itse muuttumaan, sopeutumaan, sulautumaan ja se on tärkeä taito. Friikkiä ei kannata kasvattaa. Minusta olette itse edesauttaneet tilannetta, jos ainoa lapsi ja paljon aikuisten kanssa, tulee helposti vieraaksi lapsimaailmasta. Voit vielä auttaa lastasi PALJON. luonnetta ei voi muuttaa, mutta juttele tuosta sopeutumisesta. Sopeutuva ja mukautuva lapsi pääsee elämässä helpommalla. Ja elämässä muutenkin kaikki joutuvat joustamaan toisten hyväksi. Elämä on joukkuelaji

AP ei sanonut missään että lapsi on ainoa. Luetteli mitä kaikkea on yritetty tehdä lapsen seuraelämän eteen. Kutsuttu kavereita, harrastutettu, ollut päivähoidossa, kymmenkunta kaveria on ollut yrityksenä ystävystyä jne.

Yrität sanoa että älä kasvata friikkiä. Miten on oman latvustosi laita? Meinaatko että as-lapsi on huonon kasvatuksen tulos. Varjelkoon mistä näitä av-älyköitä sikiää...