Koira puraisi vauvaa :(

terve koira kohtelee pentuja hellävaraisesti, varoo myös lasta. Sairas koira pelkää vauvaa tai hermostuu. Koiran pitää päästä vauvaa pakoon toki, omaan rauhaan.



Ihan hulluja täällä puolustamassa näykkivää koiraa. Ei ole mitään puolustusta sille, että koira puree VAUVAA.

ap tietää itse millainen koiransa on.



Meillä on kaksi erilaista tarinaa takana. Veljeni perheessä oli 2 koiraa ennen lapsen syntymää. Kun lapsi syntyi ja ryömi/konttasi, meni kaikki vielä ihan hyvin, mutta sitten kun vauvasta kehittyi taapero ja nousi toisen koiran kanssa samalle tasolle (toinen koira oli vielä isompi) niin tämä pienempi, " lellitympi" koira alkoi taaperoa kohtaan uhkaavaksi eli murisi jne. Alkoi olla ajan kysymys, koska sattuu jotakin eikä hetkeksikään voinut jättää silmistään näitä kahta, joten koira vietiin piikille. Nyt heillä on taas kaksi koiraa. Siis toinen koira antoi lapsen olla, toinen ei.



Meillä taas miehen vanhemmilla on kaksi isoa koiraa. Molemmat ovat paimentaneet ja hoitaneet meidän vauvaa pienestä pitäen. Narttukoira oli aivan sekopäinen aina kun vauva itki (juoksi ympäriinsä ja kävi hakemassa meitä, että nyt pitää tehdä jotain ja ulisi). Kun vauvasta tuli taapero, nartun mielenkiinto herpaantui mutta uros (leikattu) alkoi leikkiä lapsen kanssa jne. Opetamme lapselle, ettei saa koskea koiriin kun ne syövät, eikä saa kiskoa turkista tms. Uros tosin antaisi tehdä mitä vaan, narttu on " ärhäkämpi" eli haluaa oman rauhansa (ja silloin saattaa " murahtaa" mutta ei missään tapauksessa näykkäise) ja silloin pidämme lapsen erossa nartusta. Toisinaan taas tulevat kovasti toimeen keskenään.



Riippuu siis paljon koiran luonteesta ja tavoista ja siitä mihin koira on tottunut. Mielestäni. Ja haukkuva/muriseva koira ei pure =) Näykkäisykin saattaa olla innostuneessa leikissä vahinko.



AP:n tilanteessa en todellakaan kuskaisi ensimmäisenä koiraa piikille, vaan vahtisin koko ajan lasta ja koiraa ja katsoisin miltä tilanne näyttää. Jos koira alkaa käyttäytyä uhkaavasti niin sitten piikille, mutta ei missään tapauksessa tässä vaiheessa.

Mielestäni yhteiskunnan velvollisuus olisi tässä tilanteessa puuttua asiaan, ja lopettaa omistajan koira tämän omasta mielipiteestä huolimatta. Muutenkin olen sitä mieltä että lemmikit eivät kuulu sivistyneeseen kaupunkiympäristöön vaan maaseudulle.

Ei tietenkään ole! Vauvahan on vain vauva ja viimeisenä perheeseen tullut otus,ei sen kummempaa. Ja jos ap kyllästyy koko vauvaan niin laita äkkiä lapsi päivähoitoon, sullahan on siihen oikeus tän subj. päivähoito-oikeuden myötä. Ja voi keskittyä kennelin pitoon.. Kuvotus tai hyvä provo ap!

Meillä monelta osin sama tilanne. Sessu murraa konttaavalle lapselle ja väistää aina kun se on mahdollista. Pitääkin olla koko ajan huolellinen että seuraa tilannetta ja ettei koiralle tule nurkkaanajetun oloa. Myös järjestettävä rauhallinen lepopaikka. Meillä myös koira pytyi rauhoittumaan sohvalla tai sängyssä niin kauan kunnes lapsi oppi nousemaan tukea vasten. Nyt opetetaan sitten koiraa lepäämään rauhassa meidän sängyllä ja välillä laitetaan ovi kiinni, jotta lapsi ei sinne mene. Ja edelliselle kirjoittajalle:ei kyllä meidän muksulla ole vielä mitään asiaa yksin sohvalle tai sängylle. Silti en aijo viedä päivähoitoon :)

Koirat ymmärtävät useimmiten, että sekä koiranpennut ja ihmislapset ovat pentuja/lapsia ja heillä on oma " erityisoikeus" välillä käyttäytyä huonosti. En tietenkään tarkoita sitä, että heidän näin pitäisi saada tehdä mutta tekevät kuitenkin. Muriseminen ei ole terveen koiran merkki missään tapauksessa! Kommenttini ei nyt liity ap:n tapaukseen jossa koiraa on mahdollisesti lapsen toimesta pidempään kiusattu. Olet aivan oikeassa siinä että koiraa tulee varjella ja järjestää paikka jossa saa olla rauhassa.

Vierailija:

olisi näitä kahta pitänyt vahtia tarkasti. Siitä pitää lähteä liikkeelle, ettei koirankaan tarvitse kokea repimistä, lyömistä tms. Ihan kuten vauvankaan ei tarvitse sietää koiralta mitä vaan. Jos koira pitkään ärsytettynä näykkää, vika on vahtimisessa, ei koirassa.

Miksi koiran pitäisi yhtäkkiä alkaa sietämään vauvan synnyttyä sitä, että päälle kiivetään, ruokailua häiritään, revitään korvista, lyödään ja huudetaan? Koiralta otetaan kaikki sen vähäisetkin oikeudet pois (esim. leporauha) ja sitten ihmetellään kun tulee ongelmia. Kun koira sitten viimein varoittelun päätteeksi näykkää, kauhistellaan ja viedään koira piikille.

On vaikea myötää, että vika on itsessä. Vanhemman pitää opettaa jo pienestä, ettei ketään voi kohdella niin. Koiran tulee olla lauman alimpana, mutta se on edelleen elävä olento vauvan synnyttyäkin.

Täysin eri asia on jos koira käy äkkiarvaamatta lapsen kimppuun. Silloin se ei tietenkään ole sovelias lapsiperheeseen.

Alkuperäiseen: Onhan koira oma lepopaikka, jonne lapsi ei pääse? Se on tosi tärkeää, koska siloin koira voi poistua paikalta kun meno alkaa olla liikaa ja saa levätä ilman häiriöitä (ihan kuten vauvakin saa levätä ilman koiran örvellystä).

Ihanat aamufiilarit sain tullessani vielä lukemaan tätä herkullista keskustelua. Tutustu nisäkkäiden anatomiaan niin sinulle selviää kuinka koiran kupissa ja kissanhiekkalaatikossa olevat materiat eroavat toisistaan. Ja paljastit juuri muutenkin tietämättömyytesi eläinten kanssa elämisestä, sillä meillä ainakin koiran kupit pestään ainakin kaiken raakalihan jälkeen ja muutenkin kerran päivässä. Enhän syötä lastanikaan tiskaamattomista astioista. Lisäksi koiran suu on huomattavasti puhtaampi kuin sinun, joten olepas varovainen ettet pusi lapsellesi loisia ja kariesbakteeria.



Ihanaa lähteä nauttimaan mielettömän hienosta säästä kunnon lenkille. Ja voi kuinka onnellinen olenkaan, että minulla on siihen mahdollisuus sekä lapsen että koiran kanssa!

ja ehkä vähän näykkäsee (EI SIIS PURE) ja lähtee pois. Valitettavasti koirassa on vikaa, jos se puree pahasti lasta. Onneksi teillä ei kuitenkaan tapahtunut mitään tällaista. Mutta jottein koskaan edes tapahdu, niin vauva ja koira eivät siis koskaan saa olla kahden jossain huoneessa.

olisi näitä kahta pitänyt vahtia tarkasti. Siitä pitää lähteä liikkeelle, ettei koirankaan tarvitse kokea repimistä, lyömistä tms. Ihan kuten vauvankaan ei tarvitse sietää koiralta mitä vaan. Jos koira pitkään ärsytettynä näykkää, vika on vahtimisessa, ei koirassa.



Miksi koiran pitäisi yhtäkkiä alkaa sietämään vauvan synnyttyä sitä, että päälle kiivetään, ruokailua häiritään, revitään korvista, lyödään ja huudetaan? Koiralta otetaan kaikki sen vähäisetkin oikeudet pois (esim. leporauha) ja sitten ihmetellään kun tulee ongelmia. Kun koira sitten viimein varoittelun päätteeksi näykkää, kauhistellaan ja viedään koira piikille.



On vaikea myötää, että vika on itsessä. Vanhemman pitää opettaa jo pienestä, ettei ketään voi kohdella niin. Koiran tulee olla lauman alimpana, mutta se on edelleen elävä olento vauvan synnyttyäkin.



Täysin eri asia on jos koira käy äkkiarvaamatta lapsen kimppuun. Silloin se ei tietenkään ole sovelias lapsiperheeseen.



Alkuperäiseen: Onhan koira oma lepopaikka, jonne lapsi ei pääse? Se on tosi tärkeää, koska siloin koira voi poistua paikalta kun meno alkaa olla liikaa ja saa levätä ilman häiriöitä (ihan kuten vauvakin saa levätä ilman koiran örvellystä).

niin ei tuu mustasukkaiseksi. jos koira tungetaan pimeään vaatehuoneeseen aina yöksi,ei ihme et tulee vihaiseksi.

JOS ap:ta olisi kiinnostanut koira noin niinkuin kumppanina hän olisi ehkä jo koiran kouluttanut! Eikö kukaan huomaa ap:n viestissä monikon, eli koiria on vielä huushollissa useampi! Kaikki ne lapsia tekeekin, valitettavasti!

Vierailija:

olisi näitä kahta pitänyt vahtia tarkasti. Siitä pitää lähteä liikkeelle, ettei koirankaan tarvitse kokea repimistä, lyömistä tms. Ihan kuten vauvankaan ei tarvitse sietää koiralta mitä vaan. Jos koira pitkään ärsytettynä näykkää, vika on vahtimisessa, ei koirassa.

Miksi koiran pitäisi yhtäkkiä alkaa sietämään vauvan synnyttyä sitä, että päälle kiivetään, ruokailua häiritään, revitään korvista, lyödään ja huudetaan? Koiralta otetaan kaikki sen vähäisetkin oikeudet pois (esim. leporauha) ja sitten ihmetellään kun tulee ongelmia. Kun koira sitten viimein varoittelun päätteeksi näykkää, kauhistellaan ja viedään koira piikille.

On vaikea myötää, että vika on itsessä. Vanhemman pitää opettaa jo pienestä, ettei ketään voi kohdella niin. Koiran tulee olla lauman alimpana, mutta se on edelleen elävä olento vauvan synnyttyäkin.

Täysin eri asia on jos koira käy äkkiarvaamatta lapsen kimppuun. Silloin se ei tietenkään ole sovelias lapsiperheeseen.

Alkuperäiseen: Onhan koira oma lepopaikka, jonne lapsi ei pääse? Se on tosi tärkeää, koska siloin koira voi poistua paikalta kun meno alkaa olla liikaa ja saa levätä ilman häiriöitä (ihan kuten vauvakin saa levätä ilman koiran örvellystä).

Näin se pitää ollakkin.

Joo, ensinnäkin tiedän, että syy tapahtuneeseen oli minun. Ja ainoastaan minun, ei koiran eikä vauvan! Jotenkin epähuomiossa näin pääsi käymään, että lapsi meni luultavasti repimään lattialla lepäämässä ollutta koiraa. (ja paikka oli vielä sellainen mistä koira ei helposti päässyt lasta karkuun: lelulaatikon ja kirjahyllyn välissä.)Meillä on koiralla oma lepopaikka, mihin vauva ei pääse ja usein koira saattaa päivisin nukkua myös sohvalla mihin vauva ei myöskään pääse. Eli harvoin makoilee ihan olohuoneen lattialla. En siis todellakaan puolustele itseäni enkä koiraakaan!



Meillä koira saa myös lapsen syntymän jälkeen huomiota, hellimistä ja pitkiä lenkkejä. Eli huomion puutteesta ei näykkäisy johtunut. Koiraa tietty pöllyytin niin, että tiesi tehneensä väärin.



Nyt opin asiasta ja muistan pitää silmällä kumpaakin silloin kun lapsi lattialla. Lasta täytyy myös alkaa kieltämään koiran kovakouraisesta käsittelystä. Ei varmaan muistunu kirjottaa kaikkee mitä piti...



ap- se huono äiti ja koiran omistaja :D

jolle koira ei pääse ollenkaan. Suuri leikkikehä siis. Muuten ei olisi mistään tullut mitään. Koiramme on todella kiltti ja rauhallinen vanha herra, mutta mikään koira ei kestä loputtomiin sitä, että lapsi repii turkista täysin voimin ja kaksin käsin päivästä toiseen heti, kun silmä välttää. Ja kieltämistä tietenkin 1000000000x kummallekin, sekä vauvalle että koiralle.

Yhteiselo helpotti kun lapsi alkoi kävellä, koira selkeästi " tunnisti" sen ihmiseksi ja alkoi kunnioittaa sitä enemmän. Yhä edelleen koira laitetaan kyllä makkariin nukkumaan, meneekin sinne ihan mielellään kun saa olla rauhassa. Älä jätä keskenään vahtimatta!

puree kun sitä esimerkiksi satutetaan niin koira piikille?



Vaikka koira on " vain" eläin ja lapsi se tärkein niin syy puremaan saattaa johtua siitä lapsesta.



Eli lapsia ja koiria ei saa jättää ilman valvontaa.

Meillä on ollut samanlaista, mutta olen aina puuttunut murahteluun, se on varoitus. Siis kieltänyt koiraa, ettei saa murista, ja vauvaa, ettei saa repiä hännästä tms. Nyt lapsi on kohta 1v4kk ja koira tuntuu sietävän kkosketuksia vähän paremmin, mutta koko ajan saa silti vahtia,e ttei käy kovakouraisesti käsiksi. kun lapsi oppi kävelemään ja siis jahtaamaan koiraa nopeammin, laitoimme veräjän yhden huoneen oveen. koiran voi sulkea sinne toisinaan jos lapsi saa jahtaamiskohtauksen. ja koiran omalle paikalle lapsella ei ole asiaa (helpomin sanottu kuin tehty mutta yritetään pitää siitä kiinni).



Ei siinä muu auta kuin vahtia. SUosittelen tuota turvaportin asennusta johonkin paikkaan. se helpottaa tilanteita, jossa et ehdi vahtimaan.

Me ollaan kuitenkin jo nyt varauduttu asiaan mm. leikkikehällä ja avaralla asunnolla, jossa koira voi halutessaan paeta lasta.



Meidän vanhus toimii juuri kuten teidän koira. On pitkämielinen lapsia kohtaan minun läsnäollessa ja tuodessa hänele turvaa. Mutta yksin lasten kanssa vastakkain joutuessaan poistuu paikalta jos pystyy, jos ahdistetaan nurkkaan alkaa murisemaan ja jos se ei säikytä muristellen ja haukahdellen hyökkäilee kohti näykkien varoitukseksi (ei kuitenkaan nappaa kiinni asti). Se toimii, jos ei lapsiin, niin ainakin vanhempiin. Koskaan ei ole koiran tavinnut sen pitemmälle mennä.



Mutta mikään varokeino ei ole riittävä kun kyseessä on eläin ja lapsi. Nuorempi koiramme rakastaa vauvaamme ja on uskomattoman hyvätahtoinen eikä takuulla tekisi mitään lasta vahingoittaakseen, mutta myös nuorempi koira on koira enkä tule koskaan sillekään selkääni kääntämään kun lapseni on paikalla. Ihan vauvaakin kuljetan mukanani huoneesta toiseen, mikäli en voi häntä laittaa turvaan leikkikehään, kehtoon tai sellaiseen huoneeseen, johon koirat eivät saa mennä.

Portti makuuhuoneen yms. oveen ja koira sinne lepäilemään ja aina, kun et ehdi möyriä lattialle niiden kanssa. Meillä toiminut oikein hyvin.



Sen lisäksi kannattaa miettiä seuraavia kysymyksiä:



- saako koira riittävästi liikuntaa? Ei mitään pieniä pissatuksia ja vaan kunnon juoksemista vapaana metsässä.

- onko koiralle järjestetty jotain mielekästä tekemistä? Monet koirat kaipaavat treenejä yms. pääkopan käyttöä normaalin ulkoilun lisäksi. Ikään kuin oman harrastuksen.

- saako koira levätä rauhassa riittävästi?

- miten on koiran ja omistajan johtajuussuhteen laita?

- onko koiran elämä kokenut isoja negatiivisia muutoksia vauvan syntymän jälkeen?



Ennen kuin kaikki nämä asiat on hoidettu on turha syytellä tapahtumasta koiraa. Lisäksi on turha ettei hoitaa koiraa, sekin pitää miettiä ajoissa ja luopua sitten jostain muusta. Mulla on esim. jääny kaikki muut harrastukset ja muu liikunta, lukeminen yms. ihan minimiin, mutta mitä sitä ihminen ei koiransa eteen tekisi. Lopuksi kaikille: miettikää näitä asioita ennen kuin hankittu lasta tai koiraa! Siitäkin huolimatta, että toisen hankinta vielä olisi ajankohtaista. Mm. moni kasvattaja saattaa kysellä paljonkin kuinka olette ajatelleet, että aika riittää yms.

Ihanko tosissanne pidätte talossa sekä vauvaa, että koiraa? Hyi helvetti. Koirahan on ELÄIN!!! Ja se voi tehdä mitä tahansa. Tuosta " pienestä näykkäisystä" ei ole pitkä matka siihen, kun koira puree vauvaltasi käden irti tai repii naaman tunnistamattomaan kuntoon tai puree kaulavaltimon auki... haluatko, että jatkan listaa?



Nyt mietit tosi tarkkaan, että kumpi SULLE on tärkeämpi, vauva vai koira, ja sitten teet ratkaisun.



Minä tappaisin koiran vaikka itse, sillä rakastan lapsiani. Piste ja loppu.