Just heräsin ahdistukseen...

Mahassa kiertää ja ahdistaa niin etten saa henkeä... Naapurin vauva tais herättää mut kun itki niin kovaa ja omakin lapsi kitisi vähän unnissaan.



Elämässä taas liikaa asioita ja kaikki kaatuu päälle. Purenhampaita yhteen niin että leuat jomottaa kipuja. Entien ahdistaa se että pelkään korvieni soivan... en pysty edes ääneen puhua kenenkään kanssa tästä. Ahdistaa tulevaisuus ja se, että tämän kropan kanssa on mentävä elämä loppuun. Toivon kuolemaa ja se ahdistaa... en haluaisi.



Isäni on samanlainen aamuyön valvoja ja ahdistunut. Tekis mieli vaan lähteä pihalle...