mitä sanoa työkaverille joka kokenut tragedian?

olisi tunteettomampaa olla sanomatta mitään. Kysy vointia, miten jaksaa, onko saanut tukea tai apua jne. Anna toiselle tilaiuus kertoa, kertoo sit jos haluaa ja huomaa että asia sua kiinnostaa, siis hänen hyvinvointinsa. Uskalla olla rohkea;-)

Kysy miten hän itse voi nyt. Hän jatkaa aiheesta jos haluaa, torjuu jos yrittää jo päästä yli. Toivota hänet sitten tervetulleksi takaisin töihin, sano että on hienoa tehdä taas yhdessä töitä.

Mä koin myös suuria menetyksiä muutama vuosi sitten ja olin suht uusi työpaikalla. Jotkut olivat niin tökeröitä, että välttelivät mua, kun eivät tienneet miten päin olla mun kanssa. Hiljaa oleminen tai arkisistakin asioista juttelu on ihan ok. Ei kannata turhaan yrittää saada toista avautumaan, mutta voinnin kysyminen on sopivaa.

minusta oli kaikkein paras lähetysmiskeino pelkkä halaus ilman sanoja.



Usein ihmiset voivat sanoa tietämättään jotain sellasta joka pahentaa tilannetta. On helpompi kun ei sano mitään.

Kiitos 3:nen, tuo oli todella hyvin sanottu!

Itse en osaa muuta sanoa kuin että on tosiaan hyvä kysyä "miten voit" eikä "mitä kuuluu". Niillä on vissi ero tällaisessa tilanteessa.

Kyseessä siis työkaveri, olemme pari kertaa tavanneet työn ulkopuolella harrastuksen merkeissä. Mutta esim. ei ole puh. num. kys. henkilölle. Ja viimeinen työpaivä oli aika shokki hänelle kuten myös minulle vaikka olinkin vain työkaveri, koska herkkänä ihmisenä minua liikutti myös. Tämä työkaveri on ollut töissä iät ja ajat ja itse vasta 1v.

Mä olen joutunut kaksi kertaa elämässäni tulemaan töihin vastaavassa tilanteessa.



Kriisin tai lähiomaisen kuoleman kohtaaminen vie ihmiseltä voimat ja luottamuksen niin, että ihan tavalliset arkiset asiat saattavat olla pelottavia.



Kamalinta tosiaan on, että jotkut työkaverit ohittavat asian ja välttelevät. Se on loukkaavaa ja sen jälkeen on vaikea tehdä yhdessä töitä.



Minua auttoi se, että ihmiset tulivat sanomaan, että kuulin mitä teille kävi ja esittivät osanottosi. Jos olet valmis kuuntelemaan, niin voit kysyä kuulumisia. Puheista ymmärtää äkkiä haluaako toinen jutella sen enempää.



Voisi olla hyvä myös, että kysyt häntä lounaalle/kahvitunnille seuraksi. Tragediasta ei tarvitse puhua, puhutte vaikka ihan työasioista.



Olisi myös hyvä, että se lähityöyhteisö tietäisi asiasta. Jos kaikki eivät tiedä, niin voisit rohkaista työkaveriasi lähettämään vaikka lyhyen sähköpostiviestin tai mikä teidän työssä on luontevaa.



Ihmiset tuppaavat arvailemaan jos eivät tiedä. Surejasta tulee helposti alkoholisti huhupuheissa, jalkaleikkaus muuttuu syöväksi.

niin että nähdessäni hänet eka kertaa sanoin suoraan, olen kuullut xxxx, olen puolestasi pahoillani. Sen jälkeen olen katsonut haluaako tuo ihminen jatkaa keskustelua vai kuittaako vain lyhyesti kiitos ja vaihtaa sitten heti työasioihin. Eli tärkeintä on antaa sen tragedian kärsineen valita taso, jolla puhuu. Ei ainakaan kannata ruveta kyselemään "uteliaita" yksityiskohtia. Jos haluaa puhua, kertoo niistä kyllä sitten kun on aika. Tärkeämpi kuunnella kuin puhua.

Älä ilmaise omaa järkytystäsi tai suruasi, vaan jätä tilaa hänen tunteelleen. Jos hänellä on tarve puhua, hän puhuu, kun kysyt, miten hän voi. Muutoin jatka kuten ennenkin.



Hyvä työkaverini menetti miehensä äkillisesti. Otin tavakseni soittaa hänelle joka ilta, jotta hän sai puhua ja purkaa ajatuksiaan. Hän kertoi usein muiden reaktioista. Pahinta olivat hänen mielestään ne, jotka joutuivat hänet kohdatessaan surun valtaan niin, että hän joutui lohduttamaan heitä. Muiden tuska oli hänestä sietämätöntä, eikä se ollut oikeutettua, hänhän oli sentään menettänyt puolison, muut vain työkaverin tai vastaavaa. Sureva ihminen voi olla tällä tavalla itsekäs.



Lähes yhtä paha olivat ne, jotka eivät sanoneet mitään, lakkasivat soittamasta ja käymästä entiseen tapaan.



Pyyhkeitä saivat myös ne, jotka odottivat, että hän jo muutama viikko tragedian jälkeen olisi unohtanut miehensä. Hän ei sietänyt lainkaan vitsailua tai vihjailua uusista miehistä ja valoisammasta tulevaisuudesta jonkun toisen rinnalla. "Kyllä sinä vielä löydät jonkun" oli hänestä tosi loukkaavaa.