Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Raivostuttavia ruokanirsoilevat lapset

Vierailija
04.08.2010 |

Mulla on muutaman päivän ollu sukulaislapset hoidossa omieni lisäksi. Pälli leviää kun laitan yksin kaiken ja joka kerta ruokapöytään sännätessään alkaa se naaman vääntely. Sellainen tavallinen ruokavalio, johon kuuluu esimerkiksi puuroa, marjakeittoa, hedelmiä - ei kelpaa. Leipää nuo pullasorsat söisivät jatkuvasti, mutta en ole aterioiden välillä antanut.



Tyyli on sellainen, että pöytään tullaan katsomaan, mitä ruokana on ja sitten vain ilmoitetaan: "mä en syö puuroa" - "en tykkää päärynästä" - kuulemma ainoa hedelmä, jota voivat syödä on banaani. Avokadoa eivät ole ikinä maistaneet, eivätkä maista. Kasvikset ja salaatit on yök. Pasta on ok, jos se on jauhelihapastaa.



Paistoin pinaattilettuja omasta taikinasta. Eivät voineet syödä, kun letun pinnassa oli jotain tummaa - siis ihan tavalliset paistojäljet, ei mitenkään palaneet. Siinä tökkivät haarukalla ja vääntelivät naamaansa.



Pastalla, perunalla, riisillä ja leivällä ovat näköjään eläneet ja kuitenkin koululaisia jo. Kaakaota ja mehua pitäis olla. "Eiks teillä ole mitään mehua?" Ja niin persoja makealle kuin vain olla voi. Eräs ystäväni kävi tässä yhtenä päivänä kahvilla. Nostin piirakan pöytään ja ensimmäisenä nämä lapset olivat ottamassa. Kun silmäni vältti, oli yli puolet piirakasta kadonnut kahdelle lautaselle.



Huoh.



Eniten tässä risoo se, että ovat tällaista esitystä pitäneet jo useamman päivän omille lapsilleni, jotka ovat siis nuorempia.



En ole kyllä lähtenyt mukaan heidän temppuihinsa. Ja olen pitänyt kiinni siitä, että jäätelöä tai muuta jälkiruokaa ei saa jos ei syö lautasta tyhjäksi. Heidän annoksensa ovat pienempiä kuin omieni ja silti on vaikeuksia. Valikoivan ruokavalionsa ansiosta ovat ylipainoisia. Mutta etenkin vääristynyt suhtautuminen ruokaan hirvittää: he söisivät vain sitä mikä suussa hyvältä maistuu.



Odotan jo kotirauhan paluuta ja etenkin mielenkiinnolla sitä mitä tästä mun nipoilustani seuraa kun vanhempansa palaavat lomamatkaltaan ja hakevat sokerisuunsa kotiin.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
04.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta jännä juttu, tunnen muutaman nirson, he taas ovat hirmuisen laihoja, vaikka herkut ja vanukkaat ovat ykkösherkkuja...



Mutta onhan tavisruokailjoissakin hoikkia ja pympyriäsiä.

Vierailija
2/10 |
04.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt mitä vanhemmaksi ovat tulleet, sitä enemmän vaan pyöristyneet.



Mistähän johtuu?



Ja juu, on nimenomaan tosi raskasta. Eivät siis ole vielä edes teini-iässä, mutta silti raskaampia hoidettavia kun omat alle kouluikäiset. Koko ajan saa toimia poliisina ja kestää ruinaamista.



Toinen juttu on sitten tekemisen "puute". Olen varmasti ihan paska täti, kun en anna heidän koko aikaa pelata tietokoneella ja joka päivä ei saa katsoa elokuvia.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
04.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän suvussamme on tapana hieman kysellä ruokavierailta minkälaista ruokaa ovat tottuneet syömään ja hankkia jotain vieraidenkin suuhun sopivaa. Emme pakota sen enempää lapsia kuin aikuisiakaan syömään inhokkiruokiaan. Jos ruoaksi kuitenkin on valittu sellaista, joka ei vieraille maistu, niin päälle saa ottaa juuri leipää tms. Mukavasti meidänkin lasten mieltymykset on otettu vaikkapa sisareni luona huomioon.



Minusta kyläpaikassa ei tarvitse kouluttaa lapsia tai aikuisia kovilla otteilla syömisen suhteen. Toki hyvistä tavoista pidän kiinni (ruokaa ei saa haukkua, ei saa ottaa kysymättä lupaa yms.)



Juuri olivat lapsiemme serkut kylässä ja syömiset menivät ihan mukavasti. Ruoka-aineet olivat erillään ja lautaselle sai koota haluamansa kokoonpanon ja määrän ruokaa.

Vierailija
4/10 |
04.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä olen käynyt kaupassa koko porukan kanssa ja kysellyt toiveita ruoan suhteen. Sipsejä, karkkia, keksejä, jätskiä... Mä en pysty tekemään heille sellaista ruokaa jota ovat tottuneet syömään ja omalle porukalle sellaista jota me olemme tottuneet syömään. Kun ruoka on ihan tavallista terveellistä kotiruokaa, niin jonkun muun kuin kokin pitäis mun mielestä kyllä joustaa. Kyllä meillä leipää tarjotaan ja ruoan kanssa/jälkeen sitä voi hyvinkin syödä, mutta kyllä se järkyttää miten paljon sitä leipää meneekin jos vaan "ruokavieraiden" mieltymyksiä kuunnellaan. Jos teidän ruokavieraanne syövät vain hiilareita, niin vain niitäkö teillä sitten tarjoillaan päivästä toiseen kaikille? Sillä kaikki muu on inhokkiruokaa tälle porukalle.



ap

Vierailija
5/10 |
04.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän hyvin tunteitasi. On raskasta katsella nyrpeitä naamoja ruokapöydäs. Kyse ei ole ruokapoliisista tms. Tietenkin emäntä päättää ruokailusta ja pidä ne kakarat pois pöydästä, kun sinulle tulee vieras. Anna reilusti palautetta vanhemmille ja lapsille. Tsemppiä, koulu alkaa onneksi pian!

Vierailija
6/10 |
04.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos teidän ruokavieraanne syövät vain hiilareita, niin vain niitäkö teillä sitten tarjoillaan päivästä toiseen kaikille? Sillä kaikki muu on inhokkiruokaa tälle porukalle. ap

Parin päivän aikan kun lastemme serkut olivat kylässä he tosiaan söivät varsin pitkälti pelkkiä hiilareita. Tietenkin muut söivät monenlaista muutakin. Ei minun napaani kaiva se, jos vieraat valitsevat tyytyväisinä lautaselleen pelkät makaronit tai perunat vaalean leivä kera. Muut sitten söivät ne muutkin ruoan osat (vihannekset, lihat, kastikkeet yms.). Tietenkään ruoaksi ei valittu mitään lohikiusausta, josta osia ei pystynyt erottelemaan.

Se, että ruoasta koko ajan mangutaan ja valitetaan on tietenkin ärsyttävää.

t. 4

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
04.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samanlaisia kokemuksia veljeni lasten kanssa ollut...



meillä kolme lasta 2v, 6v ja 8v, veljelläni taas lapset 7v ja 9v. ovat olleet meillä säännöllisen epäsäännöllisesti hoidossa ja joka kerta saa vääntää ruoasta.



muistan kun viimeksi meinas hermo mennä kun ajattelin että nyt hemmotellaan ja mieheni teki pitsaa (omien lastemme herkkuruokia isän tekemä pitsa) ja veljenlapset väänsivät naamaansa että kyllä he pitsasta tykkäävät mutta ei tuollaisesta pitsasta... asiaa selviteltyäni ymmärsin, että ainoastaan Saarioisten einespitsat ovat heille niitä ainoita syötäväksi kelpaavia pitsoja - huoh!



Leiväksi käy vain patonki - ei mikään täysjyvä eikä varsinkaan ruisleipä. Ainoa kelpaava salaatti on eines-punajuurimajoneesiraaste. Joopajoo.



Että voimia ap - I feel for you!!

Vierailija
8/10 |
04.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käytöstavat (=ei haukuta syömisiä, irvistellä tai rohmuta herkkuja lupaa kysymättä) ja se, että lapset ovat valikoivia syöjiä.



Olin aiemmin vakaasti sitä mieltä, että lapset syökööt sitä, mitä tarjotaan ja oppikoot monipuolisen ruokatarjonnan. Harrastamme miehen kanssa ruuanlaittoa ja kotona on hyvinkin vaihtelevaa ruokaa, mausteita käytetään paljon jne.



Mutta kas kun lapset mokomat voivat olla SYNTYJÄÄN erilaisia. Aina ei siis ole kyse huonosta kasvatuksesta tai siitä, että lasten annettaisiin syödä pelkkiä herkkuja. Toinen omistanikin lapsista on asperger ja siihen liittyen tarkka mauista: esim. kastiketta ei saa laittaa perunoiden päälle, ruuasta ylipäänsä on oltava erotettavissa eri raaka-aineet, laatikkoruuat eivät maistu sen vuoksi jne. Toki hänen on jonkin verran pakko tuosta joustaa, eikä saa haukkua ruokaa - mutta EN VOI PAKOTTAA häntä syömään ruokaa, joka oikeasti tulisi oksennuksena ylös.



Eikä lapsella tarvitse olla tuollaista neurologista sairauttakaan taustalla, osa on syntyjään neofobisia ja pelkää esim. tietyn värisiä ruokia!



Sitä paitsi: ruoka on eri paikoissa erilaista. Lapsi on konservatiivi ja tottunut tuttuihin juttuihin. Jos lapset reissaavat niukasti, voi uudenlaisiin makuihin totuttelu viedä aika lailla aikaa.



Sinänsä ymmärrän toki, että tilanne on sinulle vaivalloinen ja ärsyttävä. Mutta koeta silti ymmärtää niitä lapsiakin - eivät he tahallaan sinua ärsytä.



Ja osa on varmaan tilanteen luomaakin skismaa. Jos ja kun ovat jo koulussa, joutuvat joka tapauksessa siellä maistamaan uusiakin ruokia - mieti, miksi eivät sinun luonasi halua sitä tehdä, kannustaako jokin asetelmassa heitä olemaan tavallistakin huonokäytöksisiä ja ronkeleita?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
04.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lasten vanhempien kanssa. Että teillä oli hiukan vääntöä syömisten kanssa ja että lapset nyrpistelivät tarjoamallesi ruualle mielestäsi hiukan huonolla tavalla...



Ainakin minä haluaisin ehdottomasti tietää, jos tuollaista on tapahtunut.



-9-

Vierailija
10/10 |
04.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan samaa ruokaa tarjottu kaikille, mutta yksi lapsista on järkyttävän nirso: mitään ruoka-aineita ei saa sekoittaa keskenään, kaiken pitää olla selkeästi näkyvillä, kaikki "löysät" ruuat pelottavat ja kauhistuttavat (keitetyt vihannekset, muna, ym). En tajua, miten minulla, joka RAKASTAA kaikkia ruokia, voi olla nirso lapsi! ; D

On ollut ihan vauvasta asti nirso: jos maito maistui vauvan mielestä kummalliselle, hän ei huolinut tissiä. Oli mielummin nälässä.Soseissa ei saanut olla klimpin klimppiä, tai koko vatsan sisältö tuli saman tien kaaressa ulos. Kaikki kaalit ja happamat maut aiheuttivat myös saman oksennusreaktion. Ei ole helppoa, kun jotkut jaksavat jankata, että nirsous on opittua...

Käytöstapoja pitää silti olla. Minä ainakin vaadin poikaa sanomaan vaan "ei kiitos", jos ei joku ruoka maistu. Asiasta ei saa tehdä numeroa ruokapöydässä.

Käytöstavat (=ei haukuta syömisiä, irvistellä tai rohmuta herkkuja lupaa kysymättä) ja se, että lapset ovat valikoivia syöjiä. Olin aiemmin vakaasti sitä mieltä, että lapset syökööt sitä, mitä tarjotaan ja oppikoot monipuolisen ruokatarjonnan. Harrastamme miehen kanssa ruuanlaittoa ja kotona on hyvinkin vaihtelevaa ruokaa, mausteita käytetään paljon jne. Mutta kas kun lapset mokomat voivat olla SYNTYJÄÄN erilaisia. Aina ei siis ole kyse huonosta kasvatuksesta tai siitä, että lasten annettaisiin syödä pelkkiä herkkuja. Toinen omistanikin lapsista on asperger ja siihen liittyen tarkka mauista: esim. kastiketta ei saa laittaa perunoiden päälle, ruuasta ylipäänsä on oltava erotettavissa eri raaka-aineet, laatikkoruuat eivät maistu sen vuoksi jne. Toki hänen on jonkin verran pakko tuosta joustaa, eikä saa haukkua ruokaa - mutta EN VOI PAKOTTAA häntä syömään ruokaa, joka oikeasti tulisi oksennuksena ylös. Eikä lapsella tarvitse olla tuollaista neurologista sairauttakaan taustalla, osa on syntyjään neofobisia ja pelkää esim. tietyn värisiä ruokia! Sitä paitsi: ruoka on eri paikoissa erilaista. Lapsi on konservatiivi ja tottunut tuttuihin juttuihin. Jos lapset reissaavat niukasti, voi uudenlaisiin makuihin totuttelu viedä aika lailla aikaa. Sinänsä ymmärrän toki, että tilanne on sinulle vaivalloinen ja ärsyttävä. Mutta koeta silti ymmärtää niitä lapsiakin - eivät he tahallaan sinua ärsytä. Ja osa on varmaan tilanteen luomaakin skismaa. Jos ja kun ovat jo koulussa, joutuvat joka tapauksessa siellä maistamaan uusiakin ruokia - mieti, miksi eivät sinun luonasi halua sitä tehdä, kannustaako jokin asetelmassa heitä olemaan tavallistakin huonokäytöksisiä ja ronkeleita?