Ehtiikö työssä käyvä äiti tehdä itse ruokaa ja leipoa sun muuta töiden jälkeen?

ja tekee esim. välillä ison kattilallisen keittoa tai ison laatikon, josta riittää pariksi päiväksi. Ruokaa voi myös pakastaa. Leipomiseen ei itselläni riitä juurikaan energiaa.

ehdin tehdä kyllä ruoat lähes aina. Usein tein niin suuren määrän ruokaa, että siitä riitti seuraavaksi päiväksikin, ja aina viikonloppuna sen verran, että ainakin maanantai meni vanhoja syömällä, usein vielä tiistaikin. Näin sitä ruokaa ei tarvinnut tehdä kuin ehkä kahtena tai kolmena iltana. Kuntoilla en ehtinyt kuin vain kerran viikossa(jumppa), jolloin mies joutui hakemaan lapsen päiväkodista (vei lapsen aina, ja niinpä maanantaisin jäi tunteja vapaaksi. Kotona meillä oli kuntopyörä, jota poljin muutaman kerran viikossa mutta kyllä kunto oli aika lailla rapakunnossa. Siivosin kerran viikossa ja luin lapselle iltasadun joka päivä, viikonloppuna enemmän. Askartelimme 4 kertaa vuoden aikana... Ja silloin siis yksi lapsi!

Sille lapsellekin pitää antaa aikaa, kun sen hoidosta hakee.. leikkiä ja olla yhdessä.



Aikaa siivoamiseen, pyykinpesuun ja muuhun on sitten, kun lapsi nukkuu. Mutta silloin haluan itsekin hieman hengähtää ja levätä.

Mun mies tuli kotiin kaupan kautta klo 17 ja on tehnyt tän päivän ruoaksi jauhelihapihvejä, keitettyä perunaa ja kastiketta + porkkanaraastetta, josta riittää meille molemmille huomiseksi lounas, samoin kotona oleville kahdelle koululaiselle. Lisäksi teki ison satsin nakkikeittoa huomiseksi. Huomenna lykkäämme kanaa uuniin torstaita varten ja hommaksi jää vain riisin keittäminen ja vihannesten pilkkominen.



Minä olen töiden jälkeen pessyt 2 koneellista pyykkiä ja siistinyt paikkoja, Survivorsin aikana vähän silitän.



Loppuillaksi ei ole mitään ohjelmaa, koululaiset käyttivät kuopuksen (4½ vuotta) suihkussa ja siivoavat nyt yläkertaa leikeistä.



Meillä toki jo vähän isommat lapset, joiden kanssa ei tarvitse askarrella, kun tekevät sitä ensin päiväkodissa/koulussa ja sitten myös itsekseen ja leikkivät pitkälti keskenään.



En kauheasti leivo, koska en osaa eikä kukaan oikein syö makeita leivonnaisia. Sämpylöitä sen sijaan leivon joka viikonloppu ison satsin ja laitan niitä pakkaseen pienissä pusseissa. Ruisleipä ja paahtoleipä ostetaan toki kaupasta.



Avainsana on se, että kaikki osallistuvat vähän. Ihan pikkuinenkin osaa auttaa vaikka pyykkikoneen täytössä tai lelujen keräämisessä. Ruokaa kannattaa tehdä isoissa satseissa ja ehkä myös pakastaa tai tehdä puolivalmiiksi seuraavaa päivää varten.



Mieheni matkustaa pitkälti yli 100 päivää vuodessa, mutta rakastaa ruoanlaittoa ja saattaa vaikka lähtöä edeltävänä päivänä kokata meille viiden päivän ruoat (tai osin valmiit pakastimeen) valmiiksi. Tämä on todella iso asia arjessa, eikä meillä juuri syödä eineksiä. Itse oikaisisin enemmänkin, mutta mies on totuttanut lapset liian hyvään ja eineksistä menee vain "rapeat kalapalat", pinaattiletut ja hätätilassa lihaperunasoselaatikko.

Kannattaa opetella "rytmimammaksi" ja elää kellon mukaan kohtuudella. Kotiin tullessa pyykkikone päälle, ruoka lämpiämään ja syönnin jälkeen pikeni lepo sohvlla lasten piirrettyjen aikaan. Sen jälkeen jää pari tuntia ulkoilla, askarrella, mitä nyt milloinkin.



Lapset iltapesulle, pannari uuniin, pyykit narulle. KIltapalan jälkeen lapset ovat vuoteissaan ja kodin ehtii pyöräyttää järjestykseen. Oikeastaan seuraavan päivän ruoka kannattaa tehdä valmiiksi edellisenä iltana viimeiseksi, niin ei tarvitse nälissään kokata väsyneille lapsille.



Kun ruoka valmistuu esim. uunissa, voi jo itse istua alas telkkarin ääreen, juoda teensä ja syödä iltapalansa. Lukea, kutoa, puhua puhelimessa, kuluttaa aikaa netissä.

Minä kokkaan yhdessä 2 1/2 vuotiaan poikani kanssa. Poika oppii laittamaan ruokaa ja saamme enemmän yhteistä aikaa :)

Vai onko tyydyttävä eineksiin ja valmiisiin leipiin? Miten töiden jälkeen jaksaa ja ehtii tehdä ruoat, siivota, ehkä pitää kunnostaan huolta yhdessä lapsen kanssa sekä välillä myös lueskella ja askarrella tms? Yritänkö nyt mahduttaa liian paljon elämään? Mikä on kohtuullinen määrä asioita tehtäväksi?

leivo valmiiksi edellisenä sunnuntaina.

Itse on ehdi tehdä paljon mitään. Yksi kone pyykkiä ja tiskiä,syödään jos ehditään, sitten onkin jo lapsen nukkumaan menoaika.Sen jälkeen teen lisää töitä kunnes menen nukkumaan.

Lapsi ei jaksa odottaa ruokaa päiväkodin jälkeen koska ei suostu syömään päiväkodissa yhtään mitään ruokaa. Kiljuu yhtä huutoa siihen asti että on ruoka suussa. Siksi hänelle on valmis ruoka aina kotona joka on tehnty sunnuntaina ja sitten keskiviikosta alkaen pakkasesta lisää ruokaa. Lauantaina tehdään yhdessä samoin sunnuntaina.

Minä kokkaan yhdessä 2 1/2 vuotiaan poikani kanssa. Poika oppii laittamaan ruokaa ja saamme enemmän yhteistä aikaa :)

Mutta viikonloppuisin toki ;)

Niin, mä teen pääsääntöisesti ruoat valmiiksi illalla lapsen nukkuessa.

t. yh

kauppareissu heitetty. Vetastaan joku tuhti iltapala nassuun, hetki leikitään. Iltapesut ja -sadut ja silmät kiinni viimeistään puol ysiltä, kummallakin. Ja aamulla 6.30 pihalle. Ei hirveästi viitsi leipomuksia miettiä arkena.

on minun mielestä vaan se huono puoli, että kun sen ruoan tekee ja se tuoksuu siinä ja näyttää hyvälle, niin yleensä sitä on sitten pakko myös maistaa ja sitten vielä ottaa vähän lisää.. Näin sitä sitten alkaa kiloja salakavalasti kertyä.

jos olen iltavuorossa ruuan valmistaa mies, ellen ole tehnyt jotain valmiiksi ennen iltavuoroon menoa.



Leipominen ei ole minun intohimoni ollenkaan. Vaikka olisin kotona kaiket päivät en leipoisi yhtään enempää kuin nykyisinkään.

Viikonloppuna laitetaan sellaista, jota jää alkuviikoksi. Tiistai-iltana tai keskiviikkona tehdään sit taas isompi satsi ruokaa, jota riittää ke ja to. Perjantaisin meillä usein syödään jotain herkkua tai mies tuo tullessaan jotain (pizzaa, kiinalaista tms.) Valmisruokia syödään aika harvoin, tosin pakastimessa on usein jotain pinaattilettuja tms. jotka sulattaa nopeasti, jos tulee kiire tai ei ole ruokaa valmiina.



Leivon aika harvoin, mutta joskus lähinnä sämpylöitä. Inspiraation mukaan. Meillä myös mies ja isommat lapset osallistuvat kotihommiin eli kaikki ei ole mun vastuulla.



Askartelua en harrasta, kirjoja luen joskus kuopukselle. Pihallakin hän on päiväkodissa 2 krt/pv eli pakkoa siihen ei enää illalla ole. Lenkkeilyä yritän harrastaa niinä iltoina, kun mies tulee töistä viiteen mennessä. Tai joskus otan kuopuksen mukaan rattaissa.

Kylläpä sulla on pitkä päivä ja lapsilla myös! Jos aamulla ootte 6.30 jo pihalla menossa ja vasta 17.45 illalla kotona. Lapsi nukkumassa VIIMEISTÄÄN puoli yheksän. Ehdit siis olla lapsen kanssa reilun kaks tuntia päivässä. Toivottavasti tuo ei toistu päivää viikossa...ettekö mitenkää saa päivää kodin ulkopuolella lyhyemmäksi? Mitä järkeä tossa on ja miten tuota jaksaa, onko pakko?

mutta tämä mies kyllä ehtii.



TheMies

Tarpeellisena pidän lasten kanssa oloa ja sitä, että molemmat vanhemmat pääsevät pari kertaa viikossa (vuorotellen) liikuntaharrastuksiin.



En erityisemmin pidä ruoanlaitosta tai leipomisesta. Leipominen siis jää muutamaan kertaan vuodessa (ja niin jäi kotona ollessanikin). Ruoanlaiton keskitän pääosin viikonloppuihin. Teen isoja annoksia, joista pakastan lapsille päivällisannoksia viikon varrelle. Maanantait yleensä menevät jääkaapista löytyvillä viikonlopun "tähteillä". Loppuviikko noilla pakastetuilla kotiruoilla, joskus turvaudutaan eineksiin ja välillä laitetaan ruokaa viikollakin.

Kertokaapa nyt minkälaisia ruokia tarkemmin ottaen teette isompia määriä ja pakasteeseen? Mua kiinnostaa kun itekkin olen täystyöllistetty ja haluan silti tehdä itse kaikki ruuat ja meillä syö koko perhe kaikki ateriat kotona, kaks lämmintä ruokaa. Kyllä, olemme töissä kotona...muutakin kyllä kuin lasten hoitoa..

Kannattaa opetella "rytmimammaksi" ja elää kellon mukaan kohtuudella. Kotiin tullessa pyykkikone päälle, ruoka lämpiämään ja syönnin jälkeen pikeni lepo sohvlla lasten piirrettyjen aikaan. Sen jälkeen jää pari tuntia ulkoilla, askarrella, mitä nyt milloinkin.

Lapset iltapesulle, pannari uuniin, pyykit narulle. KIltapalan jälkeen lapset ovat vuoteissaan ja kodin ehtii pyöräyttää järjestykseen. Oikeastaan seuraavan päivän ruoka kannattaa tehdä valmiiksi edellisenä iltana viimeiseksi, niin ei tarvitse nälissään kokata väsyneille lapsille.

Kun ruoka valmistuu esim. uunissa, voi jo itse istua alas telkkarin ääreen, juoda teensä ja syödä iltapalansa. Lukea, kutoa, puhua puhelimessa, kuluttaa aikaa netissä.

Saat kuullostamaan niin helpolta...

Multa on kaikki mehut viety opettajatyöpäiväni jälkeen, ja teen tietty kotitöitä, mutta rättiväsyneenä ja pitkin hampain. Enkä ole edes yh.

Me syömme heti kotiin tultua vain pienen välipalan, iltaruoka on vasta joskus seitsemän, kahdeksan aikoihin. Arkena jotain nopeaa (=ruuan aktiiviseen laittamiseen menee max 20 min), mutta eineksiä ei ostella kuin ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa.

mieheni aika iltaisin menee kaupassakäyntiin, lasten läksyihin ja kotitöihin. Minun aikani menee lasten harrastuskuljetuksiin. Ruoanlaitto yritetään survoa siihen väliin johonkin.

Muutamia helppoja, esim. keitto --> edellisenä iltana (esim. uutisia katsellessa) kuorii ja pilkkoo perunat kattilaan ja jossain välissä ruskistaa lihan/pilkkoo nakit. Kotiin tullessä perunakattila jääkaapista hellalle, kun perunat lähes kypsiä, mausteet ja liha, sekä hetken päästä keittojuurekset mukaan kattilaan =ei mene pitkää aikaa "hellan edessä" seisomiseen.



Kiusaukset (teemme pakastealtaan valmiista peruna-sipulisekoituksesta) lisätään vain mausteet ja kinkkusuikaleet tai lohi +kermaa päälle ja uuniin.



Kasvisosekeitot myös nopeita, edellisenä iltana pilkotut kasvikset kattilaan ja antaa hautua kypsiksi, sitten mausteet ym. joukkoon ja soseutus sauvasekoittimella.



Makaroonilaatikossa enemmän vaivaa, mutta teemme kerralla ison satsin ja pakastamme pari vuuallista ja syömme yhden =kolmen päivän ruuat valmiina.



Niin ja leipää leivotaan myös usein, koska leipomiseen ei mene pitkää aikaa, heittelen vain ainekset vuokaan (tehnyt niin usein ettei tarvitse enää mittailla määriä), vaivaamista hetki, kohotus ja leipominen leiviksi =ei mene pitkää aikaa.