Lue keskustelun säännöt.
En voisi rakastua mieheen, jolla jo elämää takana
03.08.2010 |
Minkä ihmeen takia nainen, nuori nainen sanotaanko vaikka 19 v. rakastuu 30-v. mieheen jolla on jo takana Elämää, kenties lapsia ja avioliitto...
Itelle ei olis tullu nuoreena mieleenkään. Mä halusin ehdottomasti tehdä ne elämän tärkeät asiat yhdessä ekaa kertaa, kuten "Tahdon" ja itkeä synnytyssalissa...
Kommentit (11)
Tunnetta ei voi säätää haluamalleen tasolle, ehkä sinä voisit senkin tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oli se helppoakin, jos joku vanha ukko alkoi juttelemaan, sanoin sille että mee kotiis siitä patu.
Oletko miettinyt, että saatoit menettää elämäsi miehen, kun hylkäsit ulkoisten asioiden takia?
En. Jotkut periaatteet vaan pitää. Olisin mustasukkainen lapsista, vaimosta. Olis järjetöntä aiheuttaa itelleen lisää tuskaa, miehiä riittää vapaanakin.
Ap
Yleensä ne, joilla ei ole, ovat sitten jollain muulla tapaa toivottomia tapauksia.
En. Jotkut periaatteet vaan pitää. Olisin mustasukkainen lapsista, vaimosta. Olis järjetöntä aiheuttaa itelleen lisää tuskaa, miehiä riittää vapaanakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Jotkut periaatteet vaan pitää. Olisin mustasukkainen lapsista, vaimosta. Olis järjetöntä aiheuttaa itelleen lisää tuskaa, miehiä riittää vapaanakin.
Ap
Sulle tulee pitkä yksinäinen elämä.
No en ole enää se teinityttö, löysin mieheni 29-vuotiaana.. ja nyt meillä on jo lapsia, mutta naimisiin ei olla vielä ehditty kuuden vuoden jälkeenkään.
Puhuinkin tässä kirjoituksessa että "nuorena ei olis tullut mieleenkään", tarkoitin tietenkin että katselin IKÄISTÄNI SEURAA.
Monella oli toki takana menneisyyttä, mutta ehkä mulla sitten kävi tuuri etten sellaista saanut kontolleni? Tunnen edelleen monta 30+ miehiä, jotka eivät ole eronneet, ei karanneet eikä heillä ole lapsia. He ovat mieheni kaveripiirissä, siellä sitten vissiin vaan eletään vähän naisvapaasti! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli siis reilusti yli 30v. kun rakastuin häneen. Meillä se vaan oli niin päin, että MINULLA oli lapsi, takana avoliitto jne. Miehellä taas ei.
Periaatteet ovat ihan iloinen asia, mutta ei niiden kannata antaa turhaan kahlita elämäänsä.
Ehkä. Mutta tulen opettamaan lapsillenikin saman periaatteen.
Vaan ainutkertaisuudeksi. Elämäksi vain tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ole enää se teinityttö, löysin mieheni 29-vuotiaana.. ja nyt meillä on jo lapsia, mutta naimisiin ei olla vielä ehditty kuuden vuoden jälkeenkään.
Puhuinkin tässä kirjoituksessa että "nuorena ei olis tullut mieleenkään", tarkoitin tietenkin että katselin IKÄISTÄNI SEURAA.
Monella oli toki takana menneisyyttä, mutta ehkä mulla sitten kävi tuuri etten sellaista saanut kontolleni? Tunnen edelleen monta 30+ miehiä, jotka eivät ole eronneet, ei karanneet eikä heillä ole lapsia. He ovat mieheni kaveripiirissä, siellä sitten vissiin vaan eletään vähän naisvapaasti! :D
Sitä en pidä normaalina. Mutta meitä on erilaisia onneksi.
osaa säännöstellä tiukasti rakastumistaan.