Lue keskustelun säännöt.
30+ ja paniikki kun kaikki muut menee naimisiin ja saa lapsia
02.08.2010 |
Välillä iskee takaraivoon tietoisuus siitä että olen sikavanha jo. Eikä elämäni ole vieläkään valmis! Nuoruuden ystäväni löysivät miehensä ja perustivat perheen jo aikaa sitten, osa on ennättänyt jopa erota samaan aikaan kun minä olen haahuillut, tehnyt uraa ja harrastanut. Nyt sinkkuystävätkin ovat kutistuneet kouralliseen kun yksi kerrallaan he menevät naimisiin... ja tulevat raskaaksi.
Pelkään, enemmän kuin missään aikaisemmissa suhteissani, että tämäkin päättyy ennen aikojaan ja lopulta en löydä ketään. Haluaisin elää tässä ja nyt, mutta minulla ei ole aikaa odottaa vuosia yhteenmuuttoa, avioliittoa ja lapsia!
Onko muita jotka perustaneet perheen vasta 30+? Miten selvitä paniikista? Miten edetä suhteessa ilman että miehestä tuntuu että painostan?
Kommentit (12)
en tiedä kun en tuollaisista stressaa. Ensin pitää olla yksin onnellinen, vasta sitten voi olla onnellinen toisen kanssa. Mies on mutta naimisissa ei olla, eikä ole näköpiirissä mennäkään. Ei haittaa kun kerran yhdessä ollaan kuitenkin. Lapsia emme halua joten eipä tarvitse murehtia siitäkään että tulisi lapset tehtyä oikean ikäisenä, tai että saisiko niitä ylipäätään tehtyä. Elämä on mukavaa tällaisenaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teillä ei oikeutta painostaa lisääntymisvimmassanne miehiä eikä oiekus kass.kas..olenkin raskaana, vaikka ehkäisy oli kunnossa-temppuja!
Paniikki tulee just siitä että mahdollisuus saada lapsia alkaa pienentyä iän myötä
Onhan jokaisella ihmisellä jolla on lisääntymisvietti, oikeus sanoa mitä elämältä tahtoo ja ilmoittaa jatkavansa matkaa jos toinen ei samaa tahdo.
mitä muuta se on kuin lisäääntymisviettiä?! Eli seksiä 0 lapsia, ei lapsia = ei seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kärsivänä antaisin kyllä neuvon, että ei kannata lykäkätä sitä lasten tekoa loputtomiin, jos lapsia haluaa. Lapsettomuushoitoihin joutuu jonottamaan ja hoidot saattaa kestää tuloksettomina vuosia. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampaa raskautuminen on. Ja hedelmällisyys alkaa laskea rajusti siinä 35 ikävuoden kohdalla.
Jos ei kerta tiedä, mitä haluaa kanssasi ja tuollainen 5 v odottelu kuulostaa noin 21 v suusta ok:lta, mutta yli 30 v:n suusta ajan pelaamiselta.
Mun mies kosi mua 2 kk:n yhdessä olon jälkeen (oltiin koko hänen asunnossaan yötä päivää - töissä tietty käytiin). Halusi edetä kanssani nopeasti (mentiin naimisiin 10 kk:n yhdessä olon jälkeen), koska halusi perustaa perheen. Lapsia! Onneksi sanoin puhuttua toisen jälkeen, että nyt riitti mulle. Ei 40 vuotta lähentelevä jaksa enää valvoa ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 29, kun mulle iski elämää suurempi vauvakuume. Oltiin silloisen poikaystävän, nykyisen aviomiehen, kanssa seurusteltu 3 vuotta. Kerroin tuntemuksistani säännöllisesti mutta mies halusi odottaa ja odottaa. Lopulta kerroin lopettavani e-pillerit, koska en pysty niitä enää syömään. Ällötti syödä hormooneja ehkäistäkseni raskautta, vaikka halusin tulla raskaaksi. Luovutin miehelle vastuun ehkäisystä. Mies ei tykkää kondomeista, joten ehkäisymuotona oli ns varmat päivät. Tein positiivisen raskaustestin 4 kk pillerien lopetuksen jälkeen. Mies tottui pian ajatukseen vauvasta ja odotti vauvaa innolla.
Miksi vastuu ehkäisystä pitää aina olla naisella? Jos mies ei halua isäksi, nuin ottakoon vastuun ehkäisystä. Joskus myös miehen vaihtaminen on tarpeen, jos mies ei ole valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole tällaista paniikkia, kun ei ole lapsia. Ei ole oikeastaan minkäänlaista paniikkia. Elämästä voi nauttia niin sinkkuna kuin parisuhteessakin, eikä tässä ole kiire mihinkään suhteeseen.
Olin ikisinkku,kenellä ei ollut mitään haaveita edes lapsesta. Tapasin sielunkumppanin 31 vuotiaana. Kahden viikon päästä mies kantoi tavaransa asuntooni, 7 kuukauden päästä oltiin naimisissa. Esikoinen syntyi vähän yli vuoden päästä tapaamisesta. Pari lasta tuli sen päälle ja naimisissa on oltu nyt 15 vuotta.
Ei ole kaduttanut, vaikka ei mennyt ihan niin, kuin suunnittelin elämän
Miehelle voi sillon tällön muistuttaa ihan selvillä sanoilla et hei, muistatko että mä haluun naimisiin ja lapsia. Ite muistutan kerran kuussa, mutta silti mies kokee että painostan. Ja vihjailuja tuo ei ymmärrä alkuunkaan. Mies haluis oottaa sen 5 vuotta, mutta ehkä en sillon enää edes voi saada lapsia. Ollaan päätetty et jos mies ei kypsy kahdessa vuodessa, niin etsitään onnea erossa.