Veljen vaimo on kamala

Mun veljen vaimo oli aluksi samanlainen, ei tervehtinyt, ei jutellut. Sosiaalinen kanssakäyminen oli jotenkin tosi hankalaa hänen kanssaan. Käytös oli suoraansanoinen teinimäistä, omissa häissäänkin kihersi vaan kaveriensa kanssa, eikä huomioinut muita mitenkään.

Nyt 10 v myöhemmin tuntuu jo "normaalilta" ihmiseltä. Ehkä ikä on opettanut.

Parhaan kaverin mies käyttäytyi alkuun hyvin samalla tavalla mua kohtaa. Häiritsi niin paljon, että otin kaverin kanssa puheeksi ja kaveri selitti sen tosiaankin johtuvan vain ujoudesta. Ei mielestäni ollut tarpeeksi hyvä selitys, mutta annoin silti asian olla. En halunnut, että ystävyytemme kärsisi siitä, kun ei ollut niin täkeä asia kuitenkaan.



Nyt kun perheeseen on tullut lapsia ja miehelle tietysti ikääkin alkaa vuoroviakutus jo sujuakin. Kaverin mies vaikuttaa ylipäätäänkin reippaammalta ja kypsemmältä ihmiseltä. Nyt tunnen itseni jo ihan tervetuleeksi kun menen heille kylään:)

Jos et tule lapsen äidin kanssa toimeen, ja muutenkin halveksit häntä homma on tuhoon tuomittu. Parhaimmillaan kummi on todella tärkeä lapselle, teillä ei edes perusedellytykset toimi, joten olisi väärin lasta kohtaan ruveta hänen kummiksi. Lapsi ansaitsee enemmän.



Olethan sinä täti kumminkin vaikket kummiksi rupea.

Jos et tule lapsen äidin kanssa toimeen, ja muutenkin halveksit häntä homma on tuhoon tuomittu. Parhaimmillaan kummi on todella tärkeä lapselle, teillä ei edes perusedellytykset toimi, joten olisi väärin lasta kohtaan ruveta hänen kummiksi. Lapsi ansaitsee enemmän.

Olethan sinä täti kumminkin vaikket kummiksi rupea.

Jos olen yhteydessä vain veljen kautta ja odottelen, jos asiat ajan kuluessa paranevat, niin kuin teillä muilla on käynyt.

Ap

Lapsi ansaitsee parempaa. Kummisuhteet voivat olla vaikeita, mutta että alunperinkin valitsee semmoisen jonka kanssa ei tulla toimeen, se on lapsen kaltoin kohtelua. Sinun pitäisi aikuisena 'kehdata' kieltäytyä ja kehotttaa valitsemaan kummi ihmisistä joiden kanssa viihtyvät ja tulevat toimeen. Lapsella olisi edes mahdollisuus toimivaan kummisuhteeseen.

Ei se ole lapsen vika, jos et tule veljen vaimon kanssa toimeen. Ihmeellisia vastauksia olet saanut.

onnistuu hienosti.

Tuskin hän on tahallaan "kamala" tai jotenkin sinun takia. Minä nimittäin itsekin olin tuollainen vielä päälle parikymppisenä. En vain ollut oppinut vielä sosiaaliseksi, eikä se ollut minulle luontaista. Nyt minua ei varmasti tunnistaisi edes samaksi ihmiseksi :D Olen suuna päänä joka paikassa, vien uusille naapureille leivonnaisia ja toivotan tervetulleeksi, höpöttelen kaiken maailman mummoille tuolla tien varella jne. Että kyllä ne vuodet opettaa :)

Tuskin hän on tahallaan "kamala" tai jotenkin sinun takia. Minä nimittäin itsekin olin tuollainen vielä päälle parikymppisenä. En vain ollut oppinut vielä sosiaaliseksi, eikä se ollut minulle luontaista. Nyt minua ei varmasti tunnistaisi edes samaksi ihmiseksi :D Olen suuna päänä joka paikassa, vien uusille naapureille leivonnaisia ja toivotan tervetulleeksi, höpöttelen kaiken maailman mummoille tuolla tien varella jne. Että kyllä ne vuodet opettaa :)

On varmaan viisainta peittää oma harmistumiseni ja yrittää olla mahdollisimman luonnollinen ja ystävällinen, vaikka toinen ei sellainen olekaan. Ehkä kypsyminen vaikuttaa asiaan.

Ap