Tunnetko /tiedätkö ketään laihdutusleikkauksessa käynyttä? onko laihtunut paljon?

-t.sh, joka paljon hoitaa näitä lihavuusleikattuja.

jälkeen eli kyllä se psyykeenkin vaikuttaa. Googlaamalla löytyy tietoa siitä, en tähän kopioi.



Molemmat ovat yhä läskejä, ikää noin 40v, ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Syövät koko ajan ja väittävät, että lääkäri teki jonkun virheen, kun he eivät laihdu. Ihan julkisella puolella leikattuja, kävivät töissä aikaisemmin jne.



Joku ruumiinkuvajuttu ja väärät odotukset aiheuttaa sen, että masentuvat.

toinen on oikein ihannetapaus, on parantunut erittäin hyvin ja laihtunut noin 60 kg. Hän on noudattanut ohjeita kirjaimelliesti, pitänyt tarkkaa huolta syömisestä ja juomisesta, käynyt verikokeissa säännöllisesti... On nykyään kuin uusi ihminen ja olen todella onnellinen hänen puolestaan.



Toinen kuvitteli että leikkaus on oikotie onneen. Hän ei välitä mitä syö ja milloin, on kivulias, syö liian aikaisin ruokia mitä ei saisi jne. Ei ole laihtunut kovinkaan paljon ja syyttää siitä muita kuin itseään.



Se ei ole mikään helppo tie vaan vaatii jatkossakin kovaa kuria ja järjestelmällisyyttä.

Jos kerran leikkauksen jälkeen pitää kirjaimellisesti noudattaaa tarkkaa ruokavaliota ja ohjeita laihtuakseen, olla motivoitunut jne. Eikös sitä laihtuisi sillä samalla ruokavaliolla ja motivaatiolla ilman leikkaustakin?



Ja jos ei noudata ohjeita ei laihdu, mutta on kivulias ja masentunut sen lisäksi että on lihava.



Eli ne laihtuvat leikkauksella, jotka pystyisivät siihen ilmankin ja muille leikkauksesta on pelkkää haittaa?



Kunhan ihmettelen.

Eli ne laihtuvat leikkauksella, jotka pystyisivät siihen ilmankin ja muille leikkauksesta on pelkkää haittaa?

en tiedä miksi tuo ystäväni ei pystynyt moiseen itsekuriin ennen leikkausta. Minustakin tuo on aika omituista mutta tärkeintä on että hän on hyvässä kunnossa. Alamäki alkoi olla jo turhan raju ennen leikkausta :( 15

luin aikoinaan yhden leikatun haastattelun ja hän sanoi suurimman muutoksen laihduttamiseen olleen 'nälän tunne'. Ennen leikkausta hänellä oli aina nälkä, vaikka söi kuinka paljon tai vähän, nälkä ei loppunut koskaan. Leikkauksen jälkeen hän koki mielestään ensimmäisen kerran elämässään sen miltä tuntuu kun vatsa on täynnä eikä ole kokoajan nälkä.



Uskon että moni sairaalloisen lihava on masentunut ja ahdistunut, ei se leikkaus sitä masennusta itsestään poista. Sairaalloisen lihavat kokevat niin pajon kiusaamista, herjausta ja syrjintää, että meidän muiden on edes vaikea kuvitella sen määrää.

olin vatsalaukun pienennysleikkauksessa huhtikuulla !Toivuin aika pian ja ei mitään suurempia ongelmia ole ollut

Lääkäri oli sanonut, että leikkausta ei saa jos ylipaino johtuu syömishäiriöstä.

No mutta, olisikohan ihminen sairaalloisen lihava ja BMI yli 40, jos suhde ruokaan ja syömiseen olisi normaali ja häiriötön?

http://laihdutusleikkaus.palstani.com/

kaks vuotta sitten kävi,ja tuntuu hyvän painon pudotuksen jälkeen luisuvan entisiin syömistapoihin. :( lihonutkin on.

Kannattaa muistaa, että lääkäritkin ovat vain ihmisiä. Erikoislääkärit ovat suuntautuneet yhteen erikoisalaan ja harvoin ymmärtävät paljoakaan toisten erikoisalojen ongelmista.



Useimmilla lääkäreillä, kuten meillä kaikilla, on ammatillisia ambitioita ja halua tehdä jotain "uutta ja hienoa", olla yhdessä asiassa huippu ja parempi kuin muut, kehittää jotain omaa juttua. Omaa erikoisosaamisaluetta halutaan monesti kehittää melkein "hinnalla millä hyvänsä" ja etsitään perusteita ja todisteita siihen, miksi juuri se oma juttu on paras ja kannattava.



Fakta lääketieteessä on se, että minkä erikoisalan lääkärille menet, niin sen alan diagnoosin todennäköisimmin saat ja sen alan hoitoihin päädyt. Monesti lääkärit jopa "pelkäävät" toisen erikoisalan juttuja, koska eivät niistä riittävästi ymmärrä. On helpompaa lähteä tekemään vaikeaa, haastavaa ja riskialtistakin oman alan juttua, kuin ruveta selvittämään toiseen alaan kuuluvia asioita ja rutiineja.



Kirurgi haluaa lähtökohtaisesti aina mieluummin leikata kuin jättää leikkaamatta. Leikkaaminen on kivaa ja mielenkiintoista, poliklinikalla ja osastolla työskentelyä kutsutaan suolakaivokseksi. Jos kirurgi on sitä mieltä, että jotain EI KANNATA leikata, niin sitä mielipidettä kannattaa kuunnella, leikkaus ei todennäköisesti TODELLAKAAN silloin kannata ja ongelmia on suurella todennäköisyydellä odotettavissa. Mitä mielenkiintoisemmasta toimenpiteestä on kysymys ja mitä enemmän halua lääkärillä on metodiaan päästä harjoittelemaan, sitä todennäköisemmin hän jättää huomioimatta mahdollisia ongelmia ja sitä innokkaammin hän potentiaalista potilasta leikkaukseen innostaa.



On ihan faktaa, että lihavuusleikkauksista on esitetty varsin hyviä tuloksia. Laihtumisen lisäksi lihavuuteen liittyvät liitännäissairaudet (metabolinen oireyhtymä, diabetes,...) vähenevät leikkauksen jälkeen. Psyykkisiä vaikutuksia kirurgeilla tuskin on intoa, halua tai ammattitaitoakaan tutkia. Leikkauksissa on kuitenkin myös paljon komplikaatioriskejä joista osa liittyy itse toimenpiteeseen ja osa on lihavuudesta johtuvia, eli sairaalloisen lihavalle ihmiselle mikä tahansa leikkaus on iso riski.



Kannattaa kuitenkin muistaa, että liitännäissairauksien väheneminen liittyy laihtumiseen, ei leikkaukseen itseensä. On itsestäänselvästi huomattavasti parempi vaihtoehto, jos ihminen laihtuu ILMAN LEIKKAUSTA, koska silloin vältetään leikkauksen komplikaatioriskit ja haittavaikutukset ja saavutetaan samat hyödyt.



Masentuminen liittynee siihen, että leikkaus pakottaa ihmisen muuttamaan elämäntapojaan ja myös entisiä stressinhallintamekanismejaan (syömistä). Laihtuminen tapahtuu pakon kautta, ihminen ei pysty syömään niin paljoa kuin tekisi mieli, mikä ehkä myöskään ei ole hirveän rohkaiseva asia sillä hetkellä. Nälän tunne on monelle ihan uusi ja yllättävä asia, joka koetaan luonnollisesti epämiellyttävänä. Laihtuminen omien ponnistusten ja itsekurin kautta on psyykkisesti palkitsevampaa.



Henkilökohtainen mielipiteeni on, että lihavuusleikkaus on joillekin potilaille hyvä ratkaisu. Valtaosa potilaista on kuitenkin lähdössä "soitellen sotaan", etsimään helppoa ja näppärää ratkaisua, kun ei viitsisi nähdä itse laihduttamisen vaivaa. Kuvitellaan, että leikkaus ratkaisee kaikki ongelmat kertaheitolla, eikä itse tarvitse tehdä mitään tai nähdä vaivaa. Suosittelisin vakavasti laihduttamaan KAIKILLA MUILLA KEINOILLA ennen kuin edes harkitsee leikkausta ja senkin jälkeen muistamaan, että leikkauksessa on runsaasti riskejä ja se muuttaa elimistöä lopullisesti ja näistä muutoksista voi seurata ongelmia jopa kymmenien vuosien jälkeen. Kellään ei ole minkäänlaista kokemusta esimerkiksi siitä, millaisia ovat leikkausten pitkäaikaisvaikutukset ja millaisia ongelmia voi tulla 30-40-vuotiaana leikatulle yli 70-vuotiaana.

Se on nimeltään lihavuusleikkaus.

katso vaikka googlella. Niitä kokemuksia kyselin, jos jollakin olisi.

(esim. Marja Leivonen Peijaksessa), ovat hyvin tarkkoja siitä, että leikkausta kutsutaan nimenomaan lihavuusleikkaukseksi, EI laihdutusleikkaukseksi (kuten toki monesti kuuluu tehtävän).

Meidän äiti kävi reilu vuosi sitten. Toipuminen oli tuskallista, kun oli 6 "puukoniskua" vatsassa. On tuo laihtunut paljon (en ole kysynyt määrää mut selvästi kyllä huomaa) ja varmasti olisi laihtunut vielä enemmänkin, jos ei koko ajan napostelisi. En osaa myöskään sanoa kauanko kesti toipua, kun aika menee niin nopeesti ulkopuolisen silmin.

Meidän äiti kävi reilu vuosi sitten. Toipuminen oli tuskallista, kun oli 6 "puukoniskua" vatsassa. On tuo laihtunut paljon (en ole kysynyt määrää mut selvästi kyllä huomaa) ja varmasti olisi laihtunut vielä enemmänkin, jos ei koko ajan napostelisi. En osaa myöskään sanoa kauanko kesti toipua, kun aika menee niin nopeesti ulkopuolisen silmin.

ovat hyvin tarkkoja siitä, että leikkausta kutsutaan nimenomaan lihavuusleikkaukseksi, EI laihdutusleikkaukseksi (kuten toki monesti kuuluu tehtävän).

mulle tavis tallaajalle on ihan merkityksetöntä mikä sen leikkauksen nimi on. Kokemuksia vain kyselen.

Siksi julkisella puolella leikkaukseen pääsyn edellytyksenä onkin se, että on ensin pystynyt laihduttamaan jonkin verran ilman leikkausta.



Leikkauksessa vain pienennetään tai ohitetaan mahalaukkua tavalla tai toisella, jolloin mahalaukkuun

1) mahtuu vähemmän ruokaa kerrallaan

2) ruoka kulkee suolistossa vähemmän matkaa eli siitä ehtii imeytyä pienempi osa.



Ruokahaluun tai mielitekoihin leikkaus ei vaikuta millään tapaa. Osa potilaista saa jopa jatkuvalla yrityksellä ja ahmimisella venytettyä mahansa uudelleen seillaisiin mittoihin, että pystyy taas syömään liikaa. Osa juo vaikka kermaa pillillä, jos muuten ei saa "tarpeeksi" energiaa.



Leikkaus ei siis itsellään laihduta, vaan ainoastaan auttaa motivoitunutta ihmistä rajoittamaan ruokamääriään. Samalla tavalla laihtuessa pitää kuitenkin "kärsiä nälkää" kuin muulloinkin. Jotkut pystyvät laihtumaan kymmeniä kiloja ja osa myös pysymään niissä mitoissa. Osa laihtuu vähemmän ja jotkut tosiaan onnistuvat vielä lihomaan takaisinkin.



t. 2 & 4

On laihtunut varmaan 40-50 kiloa. Tuskaisaa se on ollut, on hankalaa, kun ei muutamaa lusikallista enempää voi syödä, tai tulee huono olo.



Ja kuten joku jo kirjoitti, psyykeenhän tuo ei vaikuta mitenkään. Joten jos syömishimossa on kyse psykologisista suojamekanismeista, on laihdutusleikkaus helppo tie masennukseen ja ahdistukseen. JOskus luin jonkun tutkimuksen, jonka mukaan n. 80% leikkauksen läpikäyneistä masentuu.

On laihtunut varmaan 40-50 kiloa. Tuskaisaa se on ollut, on hankalaa, kun ei muutamaa lusikallista enempää voi syödä, tai tulee huono olo. Ja kuten joku jo kirjoitti, psyykeenhän tuo ei vaikuta mitenkään. Joten jos syömishimossa on kyse psykologisista suojamekanismeista, on laihdutusleikkaus helppo tie masennukseen ja ahdistukseen. JOskus luin jonkun tutkimuksen, jonka mukaan n. 80% leikkauksen läpikäyneistä masentuu.

oliko sitä mainittu tutkimuksessa? oudolta tuntuu, että miksi noita leikkauksia sitten tehdään jos vaikuttavat noin rajusti psyykeen. Toisaalta, monet lääkärit katsovat vain ulkoisia mittareita, painoa ja verensokeriarvoja jne eivätkä ole yhtään kiinnostuneita siitä miten potilas henkisesti voi. Monesti sen psyykkisen puolen hoitaminen kuntoon olisi tehokkaampi apu laihduttamiseen kuin ne laihdutusneuvot ja ravitsemusterapeuttien ohjeet.

Up