Miten mä saisin miehen ottamaan aktiivisemmin vastuuta lapsen asioista?

Tuttua tuttua, miehiltä vaan puuttuu se emogeeni..

Ja sanokaa, vaadinko mä mieheltä liikaa? Esimerkiksi ruokailutilanteissa lapsi sählää ja jonkun on aina oltava siinä hollilla ja varmistamassa että lapsi laittaa suuhunkin asti jotain. Jos keskittyy vaan omaan syömiseen, ei lapsi syö mitään. Mies ei tällaisissa ota oikein sitä vastuuta, vaan keskittyy siihen omaan syömiseensä vaan. Mulle hän loukkaantuu kun puhun näistä jutuista, sanoo että mä nalkutan ja hän kyllä tekee riittävästi lapsen kanssa. Käyttää ulkona ja leikkii välillä, pesee iltaisin, mutta siis tuota jatkuvaa huoltamista, se jää kyllä niin mulle..

kun tavallinen puhe ei ole tehonnut, niin pyydät nätisti mutta jämäkästi, että tän ruokailu sä saat vahtia.



Erittäin kummaa, jollei niin tee.



Kuulostaa kyllä oudolta sekin, ettei siinä ruokailusta meinaa tulla mitään jo noin isolta lapselta...

Saavat kyllä tarvittaessa pidettyä jälkikasvunsa hengissä, mutta tuo jatkuva asioista huolehtiminen ja "silmät selässä" oleminen on mahdotonta. Toki poikkeuksiakin on, mutta esim. oman ihanan mieheni kanssa on käyty asiasta monta vääntöä.



Ei se auta kuin ohjeistaa miestä. Tuo hiusesimerkki oli minusta ehkä vähän hassu. Eihän sitä tukkaa heti tarvitse pestä ja kyllä minäkin sanoisin, että pese itse kun sun hommista sotkeutui :)

Meillä 2v esikoinen itse tukeutui paljon enemmän isäänsä vauvan synnyttyä, siihen asti oli ollut tiukasti minussa kiinni.



Asioiden huomaaminen on vähän sellainen tottumiskysymys myös. Kun pääasiallisesti hoitaa lapsia, niin huomaa paljon herkemmin tahmatassut, suunpyyhkimistarpeen jne.

Joo tuo hiusesimerkki oli tyhmä, mä vaan suutahdin siitä kun sitä edelsi jo monta muuta vastaavaa:) Esim. lapsi kinusi juomista, mies haki itselleen kahvia eikä siltikään viitsinyt antaa lapselle juotavaa! Eli jotenkin tuntuu, ettei sydän ole aina siellä lapsen puolella, laittaa omat tarpeensa tärkeämmiksi. Äitinä sitä on niin vaikea käsittää. Ja mies taas ei tunnu käsittävän, miksi tällaisista asioista valitan...

Tuntuu pahalta, että puolisot puhuvat toisillee noin. "Pese itte kun sotkitkin" jne. Missä on avuliaisuus ja ennen muuta kohteliaisuus?



Ja ap:n kysymykseen vastauksena: miehet tarvitsevat usein omaa tilaa, ennen kuin alkavat kantaa ns. viimeisen vastuun lapsesta tai kodinhoidosta. Jos vaimo on vieressä ja etenkin jos vaimo on yleensä tehnyt enemmän, vastuu lankeaa hänelle lähes automaattisesti.



Ehkä sinun kannattaisi jättää mies ja lapsi useammin keskenään kotiin tai ainakin vetäytyä tekemään jotain aivan muuta syönnin, pesujen tms. ajaksi. Silloin useimmat miehet kyllä tarttuvat toimeen. Vaimon pitää vain näissä tilanteissa muistaa, että miehen tekemisiä ei saa sitten arvostella, vaan antaa hänen tehdä ne omalla tavallaan.

Joo tuo hiusesimerkki oli tyhmä, mä vaan suutahdin siitä kun sitä edelsi jo monta muuta vastaavaa:) Esim. lapsi kinusi juomista, mies haki itselleen kahvia eikä siltikään viitsinyt antaa lapselle juotavaa! Eli jotenkin tuntuu, ettei sydän ole aina siellä lapsen puolella, laittaa omat tarpeensa tärkeämmiksi. Äitinä sitä on niin vaikea käsittää. Ja mies taas ei tunnu käsittävän, miksi tällaisista asioista valitan...

Tuntuu, että mies ei todellakaan huomaa lapsen tarpeita, vaikka muuten kiltti ja huolehtivainen onkin. Olen tuota usein ihmetellyt.

Luin taannoi jostakin lehdestä, että tasa-arvo ei tarkoita sitä, että molempien vanhempien pitäisi tehdä samat asiat, vaan vastuuta voi jakaa siten, että vanhemmat tekevät sitä mikä heille on luontevinta. Pääasia on, että kumpikin on tyytyväinen työnjakoon ja kummankin tehtäviin kuuluu niin hauskoja kuin vähemmän hauskoja tehtäviä.

Mutta kun kaikista rankinta vilkkaan lapsen hoidossa on juuri se jatkuva vastuussa oleminen, katsominen ettei lapsi telo itseään, herättelevän lapsen hyssyttäminen yöllä ja meillä myös tuo ruokailu - ei ole ok, että minä joudun kantamaan vastuun kaikesta niistä! Ja mies hoitaa sitten tietyt rutiinijutut (kylvetys vaikka) mutta muuten sitten voi syödä rauhassa, nukkua rauhassa.. Ja se, että parivuotias näkee kuka vastuun kantaa, ei edistä sitä että hän hyväksyisi isän esim yöllä herätessään. Ja näinhän mies pääsee vaan helpolla.

jatkuu näin, meillä jo seitsemättä vuotta. Oma suu on lähinnä, ja sitten kun oma lautanen on syöty, niin sitten aletaan vasta komentaa taaperoa, jonka ruoka on tietysti jo jäähtynyt, ja lapsi on ollut jo vartin leikkimässä olkkarissa. Itse en ole saanut syödä yhtään ateriaa "rauhassa" hoitamatta lapsia koko ajan. Siihen kun vielä lisää ne ruokailut, jolloin vieraita ruokapöydässä, niin myös tarjoilen ja tarjoan, eikä silloinkaan isäntä voi olla avulias edes kaatamalla juomia vieraille saati sitten huoltaa omien lastemme ruokailua kunnialla loppuun. Kun se oma ruokansa voisi vaikka jäähtyä siinä passatessa.