Ärsyttää jo valmiiksi kun etäisän loma loppuu ja joudun itse hoitamaan lapseni.

Olin itse kotiäitinä käytännössä yksinhuoltaja 7 vuotta, kunnes eron myötä ensin puolet ja puolet vuoden verran. Sitten oli pakko työn takia muuttaa toiselle paikkakunnalle ja jouduin jättämään lapset isälleen jotta saisivat elää tutussa ympäristössä, kaverit, koulu, tarha tuttuja.



Elin neljä vuotta etä-äitinä ja kaipasin lapsia mutta rakastin myös vapaa-aikaani, viimeinkin, jolloin sain pitkästä aikaa harrastaa ja matkustaa jne.



Nyt mies dumppasi lapset takaisin minulle ja KYLLÄ, kaipaan vapaa-aikaani, vaikka olenkin iloinen että saan taas viettää arkea lasteni kanssa.



t. Kamala äiti (muiden mielestä)

Tai jokin välimuoto asiasta. Jotkut lapset elävät tyyliin kaksi viikkoa isällä, kaksi äidillä ihan koko lapsuutensa.

Vaihtaisin mieluusti osia, minä etävanhemmaksi, joka tapaa lapsiaan silloin kun itselle sopii ja isä lähivanhemmaksi joka on aina sidottu kotiin ja lastenhoitoon kun päiväkotipäivä on ohi.

enää luokseni asumaan, voivat suoraan jatkaa asumista isänsä kanssa. Päivähoitopaikat on, jotenka isän töihinmenokaan ei ole ongelma.

Lastenvalvojalle voin varata ajan ja siellä sitten sopia miten tiheästi haluaisin lapsiani tavata.

etät käyttävät usein törkeästi väärin sitä faktaa, ettei mikään laki pakota heita tapaamaan lapsia sovistusti. Tarkoitan sitä kun tapaamisia jätetään väliin milloin mistäkin syystä, niitä siirrellään ja idea tuntu uolevan se, että etä tapaa lapsiaan silloin kuin se ei hänen muuta elämäänsä häiritse. Hei lapsia hoidetaan 24/7 ja he "häiritsevät" elämää! Silloin tehdään valintoja, että tehdään sitä, mitä lasten kanssa voidaan. Sitten selitetään kuinka on niin raskasta hoitaa lapsiaan parina päivänä viikossa, huhhuh. Lähinä on kiva olla, kun saa olla ja elää rauhassa lasten kanssa, eipä siinä mitään. Aina ei vaan oikein riitä ymmärrystä etän valituksille.



Meillä etä jaksoi hoitaa lapsieen kaksi päivää sovituista viidestä ennen kuin pinna kiristyi liikaa. Aika kiva, jos sait hengähdytauon edes.