Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä sen infernaalisen raivon yli, joka valtaa kun lapsi menee isälleen
27.07.2010 |
Vihaan niin paljon sitä miestä, ja sen vaimoa, joka puolestaan vihaa minua! Tämä heijastuu jo lapseenkin. Aina kun lapsi tapaa isäänsä, haluaisin luopua lapsesta. Isä vaan ei ota lasta, kun ei muutenkaan tapaa kuin pari kertaa vuodessa. Nämä kaksikin kertaa ovat vaan nekin liikaa, ja mielenterveyteni järkkyy pahasti.
En voi tälle vihalleni mitään, vaikka kuinka yritän. Syön lääkettäkin tähän raivoon. Ei auta.
Joo, en ole sanonut lapselle isästä mitään pahaa, enkä ole yrittänyt estää menemästä sinne.
Kommentit (5)
Anna rakkauden voittaa vihan. Katkeruus myrkyttää sinua sisältäpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole aikaa mennä sellaiseen. Elämä on täynnä työtä. Opamoxia otan aina silloin kun lapsi menee isälleen. Muuten syön Sepramia.
Tiedostan kyllä, että viha syö energiaa, mutten vain mahda tälle mitään. Aina kun aikaa on mennyt ja olen kasannut itseni, niin tattadaa, se perkeleensaatanan äijänkuvatus on taas lapsen elämässä. Ei, en osaa olla iloinen lapsen puolesta. Ajatelkaa, mikä paska olen!
Ap
ja siihen saa Kelan tuenkin kun on jo lääkitystä kokeiltu eikä se riitä. Mee vaan lääkäriin ja pyydä terapialähete.
Mitä asioita teet vapaa-ajalla? Mitä teet kun lapsi on isällään? Mitä haluaisit tehdä? Mitä ero vei sinulta? Elätkö sellaista selämää kuin tahtoisit? Mitä pitäisi muuttaa?
Vihaan mieheni äitiä ja jos ämmä edes soittaa lapsilleni tai mies käy lasten kanssa siellä, olen aivan hullu pari päivää. Viha on aivan uskomattoman vahvaa enkä ole päässyt siitä EDES terapiassa!!
vihan ylläpito on tosi kuormittavaa, se voi muuttua jopa fyyiseksi sairaudeksi jos siitä ei pääse eroon.