Koulujen ja päiväkotien huono siivous lisää loisia.

Kiire lisääntyy jatkuvasti, kun harvempi joutuu tekemään monen ihmisen hommia samalla aikataululla kuin "aina ennenkin".



Toinen puoli on heikko käsihygienia, kolmas puutteelliset siivousvälineet: valitettavan usein usein etenkin päiväkodeissa on käytössä vanhat, jopa risaiset työvälineet, joita kaiken lisäksi on aivan liian vähän suhteessa siivottaviin aloihin, eli toisin sanoen useita pintoja pestään samoilla mopeilla ja liinoilla, vaikkei niin edes kuuluisi toimia.



Usein etenkin niissä päiväkodeissa, joissa siivoustyötä ei olla ulkoistettu, vaan laitos- tai päiväkotiapulainen huolehtii yleishygieniasta, kyseinen henkilö saattaa joutua toimimaan aivan kylmiltään, ilman minkäänlaista "sisäänajoa". Kun sitten perusasiat eivät ole hanskassa, niin lopputulos voi olla juuri mainitsemasi epidemia (esim. päätäi-, kihomato- tai oksennustauti -sellainen).



Toisaalta, epidemioita ei synny pelkästään huonon päiväkoti- tai kouluhygienian vuoksi. Lapset harrastavat, matkustavat ulkomailla (tai vanhemmat reissaavat työnsä puolesta) jne., jne., joten tarttumisriskejä on päiväkotien ja koulujen ulkopuolellakin riittämiin. Vasta se, kun lapsi, jolla on esim. päätäi,- tai kihomatotartunta, tulee (omasta tartunnasta useimmiten tietämättä) päiväkotiin/kouluun, on tartuttamisriski olemassa.



Onneksi on olemassa aineita, joilla epidemiat saadaan taltutettua, vaikka se usein aikaavievää onkin. Mitä useampi tartuntatapaus, sitä suurempi jälkipyykki siivoojille.



Siinä vaiheessa, kun epidemia on jo käynnistynyt, aletaan etsiä syntipukkeja ja siivoojat joutuvat luonnollisesti tulilinjalle ensimmäisinä. Ikävä noidankehä, jonka voisi loppujen lopuksi katkaista melko kivuttomasti.



Korostaisin muuten tässä vaiheesa ohimennen, ettei ole mitään syytä salailla tai hävetä sitä, jos lapsi on saanut tartunnan. Päinvastoin, se on vain hyväksi. Kukaan henkilökunnasta ei tuomitse asiaa, saati ala syrjimään lasta tai hänen perhettään sen vuoksi. :)



Paljon on opittavaa myös päiväkotien johtoportaalla, joka liian usein vaikenee halveksivasti, kun aletaan puhumaan mitään siivoukseen viittaavastakaan. Siivoustyötä ei "siellä päässä" oteta kovin vakavissaan, eikä yksittäiset päiväkodit välttämättä varaa realistista budjettia siivousvälineiden- ja tarvikkeiden hankintaa varten.



Minä työskentelen vaatimattomasti laitosapulaisena päiväkodissa ja viihdyn mainiosti, kiitos erittäin ymmärtäväisen esimiehen, jolla on selkeä näkemys työyksikkönsä kokonaisuudesta ja henkilökuntansa tasavertaisesta tärkeydestä.



Kesäaikana olen usein ollut päivystävissä päiväkodeissa samoissa hommissa ja huomannut, kuinka eri tavalla eri yksiköissä siivoustyöhön suhtaudutaan. Uskallan väittää, että minulla on ollut onni esimiehen suhteen. Kaikkialla asiat eivät ole, eivätkä suju yhtä mallikkaasti.

Esim. lelut pestään vain kerran vuodessa kesällä jos lapsia sattuu olemaan vähän hoidossa. Siis lastentahranopet ja lastenhoitajat pesee. Ei kuulu siivoojien työnkuvaan. Minulla onkin ollu kihomatoja jo vaikka kuinka monta kertaa ja täitäkin kerran (päässä oli n. 100 saivaretta). Kyllä ällöttää!