Käytiinko sinun takiasi kasvatus- tai perheneuvolassa kun olit lapsi tai nuori?

Tosin taisin olla jo 18v, mutta vielä lukiossa (jolloin vanhempien tulot vaikuttivat opintotukeenkin). Lainasin äidin autoa ja joku ajoi perääni. Se peräänajaja maksoi laskut yms. Silti äidin miesystävä, jolla äiti asui, kielsi minulta tuon jälkeen äidin auton lainaamisen.



En hyväksynyt epäreilua sanktiota ja miesystävän puuttumista meidän elämään, joten kun äiti sen kertoi minulle kotona totesin että ei käy. Otin astioita kaapista ja kävin heittämässä niitä kylpyammeeseen (ettei sirut loukkaisi ketään tai lentäisi pitkin kämppiä), totesin että jatkan kunnes asia käsitellään oikeudenmukaisesti. Äidin miesystävällä ei minun mielestäni ollut päätäntävaltaa äidin täysin omistamaan autoon, vaan halusin että päätös on äidin eikä miehen.



Äiti kutsui poliisit ja kävimme perheneuvolassa- tosin vain kerran. Perheneuvolan täti ei tainnut olla ihan samaa mieltä kaikesta äidin kanssa, joten homma loppui siihen. Varsinkin kun kerroin siellä perheneuvolassa taustoista (yh-äitini muutti tuon miehen luokse minun ollessani 11v, jonka jälkeen ei enää asunut kotona).



Ehkä tekoni oli hölmö, mutta sellainen taisin olla. Suutuin vääryydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta. Äitini on myös täysin vietävissä ja tiesin että pakottamalla saan hänet puolelleni. Kyseessä oli täysin minun ja äitini miesystävän valtataistelu, jossa äitini oli vain välissä.



Lopputulema oli että katosin kotoa pariksi viikoksi (menin mummolle, isäni äidille, jonka kanssa äitini ei ollut tekemisissä). Suostuin tulemaan kotiin vasta kun epäreilu sanktio oli purettu. Lopputulema oli että auton lainauskielto peruttiin. Tosin voi olla etten autoa sitten enää halunnut lainata/käyttää, mutta periaate olikin minulle siinä tärkein.



Muutin kotoa sitten melko pian tuon episodin jälkeen. Menin opiskelemaan ja sieltä muutin poikaystäväni kanssa yhteen. Sillä tiellä olen edelleen. Samoin olen ollut siitä lähtien taloudellisesti ja auton suhteen omavarainen.



Äitini erosi pidemmän yhdessäolon jälkeen tuosta miehestä. Mies oli ilmeisesti hitusen sairaalloinen, ainakin mustasukkainen ja muutenkin outo (entinen alkoholisti ja lapsuuden viettänyt lastenkodissa). Mutta minä en miestä tuntenut, olin vain nähnyt jonkusen kerran ja tiedot olivat äitini puheita (mies ei suostunut tulemaan meille, kun entinen seurustelukumppani asui samassa talossa meidän kanssa ja uhkaili). Eron jälkeen äitini masentui ja söi mielialalääkkeitä. Siitä nousi vähitellen. Nyt on löytänyt uuden miehen, jonka luona pääsääntöisesti asustelee. Tässä erona on etten ole nähnyt miestä kertaakaan.



Minä olen elänyt tuon lukion loppumisen ja muuttoni jälkeen omaa elämääni, jonka olen itse rahoittanut. Kai se 18v täysi-ikäisyys olisi ollut minun kohdallani se etappi jolloin pitäisi muuttaa kotoa, mutta silloin kiinteä 3v aikajakso lukiossa pidensi tuota aikaa puolella vuodella yli täysi-ikäisyyden.

ei mitään apua. Olin tosi arka, säikky ja ahdistunut. Ja olen yhä.