nyt hajoo pää!
pakko avautua!
lapsi on jo 1 v eikä nuku vieläkään öitä hyvin, omaan sänkyyn en enää edes uskalla laittaa, kuikuttelee koko ajan, jooko hampaat tulee tai muuten vaan uhmailee, repii, raapii, potkii, lyö, itkee, itkee itkee!!
mitä hittoa mä teen väärin? ruokaa saa aina, vettä annan, leikin, nytkin allas pihalla niin siellä polskitaan yhdessä... meillä käy muita ihmisiä, lapsia kylläkin näkee harvoin nyt, koska, uskokaa pois en jaksa lähteä minnekkään, liian väsy olo!
ja koko ajan pitää olla sylissä, isälleen ei halua mennä syliin kun todella harvoin, miksi se on niiin paljon mun perään? en ole jättänyt sitä yksin koskaan, isälleen ja mummille(mimmille vain pariksi tunniksi, kaksi kertaa vuoden aikana)
olonko itsekäs? mitä teen väärin? ja on aktiviteettejä koko ajan, ja heti kun ollaan kotona niin ei, kun mikään ei ole hyvin!
pahoittelen sekaavaa tekstiä!
Kommentit (23)
Meillä ruettiin nukkumaan täysiä öitä vasta 1 vuoden jälkeen. Nukkumaan käynnit oli kans aikamoisia. Tutut rutiinit ja selvät säännöt, joista pidettiin kiinni, auttoivat.
Tuossa 1-1,5 vuoden iässä lapsella on eroahdistusta, jolloin tarrautuu äitiin voimakkaasti. Meillä oli mahdotonta vinkumista ja vikinää ja vain sylissä oli hyvä olla. Eroahdistus kuuluu normaaliin kehitysvaiheeseen ja on ainoastaan hyvä merkki..vaikka siltä se ei sillä hetkellä tunnukaan.. Myös hampaiden tulo ja tämä hirmuinen helle vaikuttavat varmasti nukkumiseen.
Tarviit kyllä ehdottomasti hengähdystä ja lepoa! Ois hyvä, jos saisit välillä huilata noilta nukuttamishetkiltä. Mulla oli hermot aikalailla tiukilla kans tuon nukuttamisen kanssa, enkä jaksanut olla enää rauhallinen, kun toinen vaan pelleili. Nyt ollaan kokeiltu, että isä laittaa yöunille ja homma sujuu paremmin. Koita saada miehesi avuksi! Meillä mies käy töissä + rakentaa meille kotia ja jaksaa sekä haluaa olla apuna. Siitä ei tule mitään, jos on liian väsynyt ja joutuu tekemään kaiken yksin! Voimia!
Meillä ruettiin nukkumaan täysiä öitä vasta 1 vuoden jälkeen. Nukkumaan käynnit oli kans aikamoisia. Tutut rutiinit ja selvät säännöt, joista pidettiin kiinni, auttoivat. Tuossa 1-1,5 vuoden iässä lapsella on eroahdistusta, jolloin tarrautuu äitiin voimakkaasti. Meillä oli mahdotonta vinkumista ja vikinää ja vain sylissä oli hyvä olla. Eroahdistus kuuluu normaaliin kehitysvaiheeseen ja on ainoastaan hyvä merkki..vaikka siltä se ei sillä hetkellä tunnukaan.. Myös hampaiden tulo ja tämä hirmuinen helle vaikuttavat varmasti nukkumiseen. Tarviit kyllä ehdottomasti hengähdystä ja lepoa! Ois hyvä, jos saisit välillä huilata noilta nukuttamishetkiltä. Mulla oli hermot aikalailla tiukilla kans tuon nukuttamisen kanssa, enkä jaksanut olla enää rauhallinen, kun toinen vaan pelleili. Nyt ollaan kokeiltu, että isä laittaa yöunille ja homma sujuu paremmin. Koita saada miehesi avuksi! Meillä mies käy töissä + rakentaa meille kotia ja jaksaa sekä haluaa olla apuna. Siitä ei tule mitään, jos on liian väsynyt ja joutuu tekemään kaiken yksin! Voimia!
ja sehän on ahdistavaa kun on rutiinit! ollut jo aika kauan... olen vaan pari kertaa kokeillut laittaa 21.00 nukkumaan, mutta se oli yhtä helvettiä, "paremmin" nukahtaa 20.15-20.20... no jospa sitä saisi vielä voimia jostain...
ap
Minä olen taistellut oman jaksamiseni kanssa tosi paljon, koska meidän 1,5v lapsi on niin kiinni minussa kuin vain voi kuvitella. Voin kertoa muutamia asioita, joista olen huomannut olevan hyötyä.
Ensiksi pitää ymmärtää, että lapselle kukaan, ei edes oma isä, voi korvata äitiä. Äiti on lapselle äärettömän tärkeä. Tämän minä yritän aina muistaa.
Jotkut lapset ovat luonteeltaan riippuvaisempi muista läheisistä ihmisistä kuin toiset. Tiedän samanikäisiä, jotka leikkivät itsekseen eivätkä huutele äidin perään juuri lainkaan.
Itse yritän harhautta lasta kaikilla häntä kiinnostavilla jutuilla. Joku kiva kirja tms., jonka kanssa viihtyisi edes hetken. ja jos huomaa, että nyt lapsi keskittyy johonkin asiaan itsekseen, niin silloin kannattaa olla vain hiljaa ja antaa lapsenkin olla ilman äidin jatkuvaa huomiota. Meillä tämä on alkanut nyt tuottaa tulosta, ihan oikeasti!
Ja sitten on se asia, joka vaan on pakko hyväksyä. Kun lapsi kaipaa syliin, niin silloin lapsen on myös päästävä syliin. itse teen niin, että vaikka olisin ruokaa laittamassa ja lapsi pyytää syliin, niin otan syliin, mutta pian lapsi jo haluaakin maahan. Eli kyse on vain ns. turvatankkauksesta, jota lapsen on välillä tehtävä.
Toivon sinulle sydämestäni jaksamista. Tiedän todella omakohtaisesti miltä sinusta tuntuu. Yritä hoitaa itsellesi omaakin aikaa, minä en sitä ole tehnyt ja se kostautuu nyt... Kaikkea hyvää teille. Muista iloita lapsestasi ja muista että sinä olet hänelle maailman tärkein ihminen. Sitä on välillä vaikea kestää, mutta sen merkitys on valtava. Ja mikäli tarvitset apua, käy lääkärissä ja perheneuvolassa. tuon nukkumisasia pitäisi ainakin saada kuntoon. Minä sain lääkäriltä lähetteen mielenterveyshoitajalle, jolle voi käydä purkamassa omaa oloaan. Perheneuvolasta saa hyviä neuvoja kaikkiin lastenkasvatukseen ja hoitoon liittyviin asioihin. Avun pyytäminen ei ole mikään häpeä! Se, että ei hae apua vaikka sitä tarvitsisi, se on huonoa vanhemmuutta. Tsemppiä teille!
mitä tarkoitit sillä, että aktiviteetteja on koko ajan? Eihän ole liikaa menoa tai levotonta? Meillä toiset lapset ovat reagoineet aika helposti esim. reissaamiseen tai muuten paikkojen vaihtumiseen. Ja eroahdistus liittyy kehitysvaiheeseen. Sinä tarvit kuitenkin hengähdystaukoja, mies vain apuun.
ja 11, tarkoitan että, on leluja, leikkejä, kirjoja, käydään ulkona, hiekkiksellä, mummeilla, kaupassa tietysti, ei nyt samana päivänä, mutta yritän keksimällä keksiä tekemistä, kun ei herra pysty olemaan sekunttiakaan ilman tekemistä... =/
ap
pidä huolta itsestäsi, että saat nukuttua riittävästi ja virkistyä välillä. Isä voi kai viedä joskus lapsen vaikka kärryillä ulos? Silloin lapsi ei varmaan huuda ja saat hetken rentoutua yksin. En tiedä lohduttaako, mutta lapsi kuulostaa aivan normaalilta, samoin sinun olosi. Sellaista se on! Meillä on nuorin nyt 2 v ja tuntuu kuin olisin saanut elämäni takaisin. Lapsi tarvitsee äitiä, se on luonnollista ja se aika pitää vain lusia. Pikkulapsiaika on rankkaa, sitähän kaikki sanovat, ja juuri tuollaista se tarkoittaa.
pidä huolta itsestäsi, että saat nukuttua riittävästi ja virkistyä välillä. Isä voi kai viedä joskus lapsen vaikka kärryillä ulos? Silloin lapsi ei varmaan huuda ja saat hetken rentoutua yksin. En tiedä lohduttaako, mutta lapsi kuulostaa aivan normaalilta, samoin sinun olosi. Sellaista se on! Meillä on nuorin nyt 2 v ja tuntuu kuin olisin saanut elämäni takaisin. Lapsi tarvitsee äitiä, se on luonnollista ja se aika pitää vain lusia. Pikkulapsiaika on rankkaa, sitähän kaikki sanovat, ja juuri tuollaista se tarkoittaa.
laittaisin sydämmen jos se täällä näkyisi
korvatulehdus. Keväällä oli pari, ihan selkeetä. Sitten yksi, semiselkee. Ja nyt ihan muuten vaan, ei mitään flunssaa, räkää tai mitään. Mutta helpottavaa, että selkes. Olin ja olen tosi uuvuksissa.
korvatulehdus. Keväällä oli pari, ihan selkeetä. Sitten yksi, semiselkee. Ja nyt ihan muuten vaan, ei mitään flunssaa, räkää tai mitään. Mutta helpottavaa, että selkes. Olin ja olen tosi uuvuksissa.
nyt muuten niin stressi päällä, että en edes saa unta =/
ap
Korvatulehdus oli myös meillä syynä kuvailemasi kaltaiseen käytökseen. Meillä myös samanikäinen, yöt jo hyvin nukkunut lapsi muuttui vähitellen todella lyhytpinnaiseksi ja heräileväksi. samoin päiväunille nukuttaminen oli vaikeaa. Meidän lapsella ei oireena mitään nuhaisuutta, yskää tms, josta olisi voinut arvata, että korvatulehdushan se sitten oli ja molemmissa korvissa. Ainoastaan selällään ei tykännyt olla ja maitopulloa hieman hyljeksi.Söi kuitenkin muuten normaalisti. Kannattaa siis tarkistuttaa korvat lääkärissä ihan varmuuden vuoksi. Toisaalta voisithan kokeilla nyt antaa kipulääkettä yöksi, jos nukkuu sillä selvästi paremmin, voivat tosiaan korvat vaivata ja sitten lääkärintarkastukseen. Voimia! t. Kolmen korvakierrelapsen äiti
Minäkin nukutin meidän lasta tänään tunnin.
Ikää lapsella 1,5- vuotta.
Mutta neljän lapsen kokemuksella: se menee ohi!
SINÄ et ole tehnyt mitään väärin. Miksi niin ajattelet? Löysää vähän.
Meilläkin lapsi puree, potkii, kiljuu, huutaa, lyö, heittää mutta se on lapsen tapa kertoa tunteistaan.
Älä mene lapsen kiukkuun mukaan, sun homma on pitää itsesi rentona, kuunnella ja tukea.
Minusta tahtoikä on jotenkin mukavempi sana kuin uhmaikä. Sama asia, lapsi uhmaa tai haluaa.
On todella hyvä asia että lapsi kokee että sinulle voi purkaa tunteitaan.
Kyllä se siitä!! Älä ota henkilökohtasesti lapsen kasvua. Uhma/tahtominen on hyvä asia.
Minusta sun kannattaa muistaa että vanhemmuus on molempien OIKEUS ja sun lapselle, miehelle ja sinulle tekee hyvää että olette välillä yksin, yhdessä ja jakaantuneena joko toiselle tai toiselle. Mummot on kasvattanu teidät aikuisiksi, miksei he voisi katsoa lapsen perään niin pääsette välillä tuulettumaan kahden?
että aika tekee tehtävänsä. Toiset lapset vaan on huonompia nukkumaan, niin ankeaa kuin se onkin :(
Mun kuopus nukkui eka kertaa heräämättä 2,5v yön läpi. Ja edelleen kohta 4 vuotiaana edelleen heräilee monta kertaa öisin, jos on kipeä tai tulossa kipeäksi tai jos päivällä on tapahtunut mitään erityistä tai jos on mennyt liian myöhään nukkumaan jne, huoh!
Kahdella isommalla on ollut omat haasteensa unissa. Esikoista piti pari ekaa vuotta nukuttaa pahimmillaan tunteja. Nyt onneksi jo koululainen, joka hoitaa nukkumaanmenonsa itsenäisesti :)
yliväsynyt jo nukkumaan mennessä.
Jotkut lapset taas on vain huonoja nukkujia.
Voimia
että aika tekee tehtävänsä. Toiset lapset vaan on huonompia nukkumaan, niin ankeaa kuin se onkin :(
Mun kuopus nukkui eka kertaa heräämättä 2,5v yön läpi. Ja edelleen kohta 4 vuotiaana edelleen heräilee monta kertaa öisin, jos on kipeä tai tulossa kipeäksi tai jos päivällä on tapahtunut mitään erityistä tai jos on mennyt liian myöhään nukkumaan jne, huoh!
Kahdella isommalla on ollut omat haasteensa unissa. Esikoista piti pari ekaa vuotta nukuttaa pahimmillaan tunteja. Nyt onneksi jo koululainen, joka hoitaa nukkumaanmenonsa itsenäisesti :)
Halusi leikkiä kesken yön yms. Kunnes hermostuin yhtenä yönä ja kannoin lapsen sängyn omaan huoneeseen, eikä enää heräillyt kesken yön katseleen ja huuteleen, vaan nukkui tyytyväisenä.
menneet 6kk iässä omaan huoneeseen. Meidän makkarissa yöt on olleet vielä levottomampia. T. Sama
että aika tekee tehtävänsä. Toiset lapset vaan on huonompia nukkumaan, niin ankeaa kuin se onkin :( Mun kuopus nukkui eka kertaa heräämättä 2,5v yön läpi. Ja edelleen kohta 4 vuotiaana edelleen heräilee monta kertaa öisin, jos on kipeä tai tulossa kipeäksi tai jos päivällä on tapahtunut mitään erityistä tai jos on mennyt liian myöhään nukkumaan jne, huoh! Kahdella isommalla on ollut omat haasteensa unissa. Esikoista piti pari ekaa vuotta nukuttaa pahimmillaan tunteja. Nyt onneksi jo koululainen, joka hoitaa nukkumaanmenonsa itsenäisesti :)
Halusi leikkiä kesken yön yms. Kunnes hermostuin yhtenä yönä ja kannoin lapsen sängyn omaan huoneeseen, eikä enää heräillyt kesken yön katseleen ja huuteleen, vaan nukkui tyytyväisenä.
mutta muuten olisi hyvä jos voisit totuttaa lapsesi olemaan sinusta erossa. Pääsisit vähän tuulettumaan edes lenkille.
mutta muuten olisi hyvä jos voisit totuttaa lapsesi olemaan sinusta erossa. Pääsisit vähän tuulettumaan edes lenkille.
mies on töissä ja tekee hyvin fyysistä hommaa, ei sekään jaksa(en halua sille enempää stressiä) ja neuvolassa vaan sanotaan että voi voi, se nyt vaan kuuluu tähän, sellaista se vauvan kanssa on!...
ihmettelen vaan että mitä hittoa teen väärin, nytkin meni puolitoista tuntia nukuttamiseen! ihan sama mihin aikaan laitan nukkumaan, pyörii ja herää pieneenkiin inahdukseen! ruvettiin jo nauraa miehen kanssa, mutta ei se huumori enää pitkäksi aikaa riitä, ei auta mitkään kotiunikoulut, ei tassuttelut... huoh!
ja se, että ystävät sanoo voi kun voisin auttaa, nostaa karvoja pystyyn! miksi sanoo jos ei helvetti voi auttaa, pitäisi turpansa kiinni! huh, vähän taas helpotti!
ap