oikeestikko ihmiset luulee,että jos huono parisuhde

jossa vanhemmat ei olleet samassa huoneessa ikinä. Avatkaa olivatko vanhemmat ällistyneitä kun kysyimme että mikä teitä oikein vaivaa. Lapsia pidetään tosi tyhminä.

parisuhdekursseja ja -viikonloppuja, perheleirejä ja vastaavia. Avioliittoa kannattaa alkaa aina huoltaa säännöllisesti siitä alkaen kun mennään naimisiin. Ennaltaehkäisevä työ estäisi monta traagista riitaa ja eroa. Avioliitto ja hyvinvointi parisuhteessa ei ole itsensäänselvää. Siihen kannattaa panostaa heti halusta asti ja tehdä töitä jotta löytää työkaluja ongelmatilanteisiin. Jos niitä työkaluja ei ole, helposti ajaudutaan pois rakastamisen tieltä. Lasten kannalta olisi ihanteellista, että heillä on vanhemmat jotka rakastavat toisiaan ja tekevät töitä rakkauden eteen. Ero ei ole koskaan se paras ratkaisu.

-kolmonen

liian harva vaan vaivautua tekemään asian eteen jotain.Jos tosiaan yritettäis parantaa suhdetta,mutta jos jo totutaan moiseen sikamaiseen käytökseen niin voi lapsi parat,pelastakaa edes ne,jos ei parisudetta.

Minä olin 15v kun vanhemmat viimein erosivat ja olin helpottunut. Se ainainen riitely, nälviminen, haukkuminen jne. loppui vihdoinkin! Vaikka vanhemmat yrittää olla siivosti niin ei se vaan onnistu. Silloin ehkä voi suhdetta jatkaa lasten takia jos suhde on platoninen. Molemmat on siis samaa mieltä siitä että intohimoa ja suurta rakkautta ei tässä nyt tarvita. Silloin se ei ole haitaksi lapsille. Lapset kärsii vain silloin jos vanhemmat ovat tyytymättömiä. Moni voi olla täysin tyytyväinen suhteeseen jossa ei suurta intohimoa olekaan, vaan yhteisymmärrys ja tasavertaisuus.

koko lapsuus ja nuoruus meni vanhempien jokapäiväistä riitelyä sekä isän raivokohtauksia kuunnellessa. Riitoja syntyi erityisesti sunnuntaiaamuisin, jolloin aina heräsinkin meteliin, juhlapäivinä, matkoilla sekä ruokapöydässä. Lisäksi isälle maistui alkoholi turhan hyvin. Itse olen nykyisin sellainen, että odotan joka asiassa aina pahinta, pelkään hirväesti sitä, että mulle suututaan, joten olen kaikille kusipäämiehillekin koko ajan mielinkielin, olen aina ns. valmiustilassa, että kohta tapahtuu jotain kamalaa..vanhemmat on edelleen yhdessä, ja nykyisin heillä menee ilmeisesti paremmin, mutta kyllä heidän suhteensa oli huono paikka lapselle elää.

mutta kärsin myös erosta. Meillä ei juuri riidelty lasten kuullen, mutta silti kyllä vaistosimme, että kaikki ei ole kohdillaan. Etenkin kun isä muutti vierashuoneeseen nukkumaan... voiko joku olla niin tyhmä, että luulee, ettei lapsi tätä ymmärrä?



Mutta, en minä silti olisi halunnut, että vanhempani olisivat eronneet, olisin halunnut heidän olevan onnellisia yhdessä!! Juu, naivia, eikä elämä aina mene niinkuin haluaisi, mutta siltä se lapsesta tuntuu! Kun äiti lopulta kertoi erosta ja siitä, kuinka hän on vuosikausia ollut onneton, minulle tuli kova halu suojella häntä, enkä koskaan näyttänyt hänelle omaa pahaa oloani tai omia tunteitani, en kapinoinut murrosiässä. Kun isä kertoi, kuinka surullinen hän oli erosta, minulla oli jatkuvasti huono omatunto siitä, että vieraile hänen luonaan tarpeeksi usein. Eli rajansa silläkin, kuinka paljon ja miten asioista lapselle sitten puhuu.



Huoltakaa hyvät ihmiset sitä liittoa silloin kuin vielä voi, eikä erkaantuminen ole edennyt liian pitkälle! Tietysti väkivalta tai jatkuva henkinen pahoinpitely on asia erikseen..

Ja siksi toiseksi yksin elävän äidin elämä mitään riemua ole sekään. Mies ei ehkä hauku vieressä koko ajan mutta riitaa voi silti tulla.

Ja yksin yrität ja teet kaiken ja olet koko ajan väsynyt.



Pitää miettiä mikä on pahinta. Ero ei aina ole mikään helpotus.

Kyllä monet äiditkin osaavat haukkua isää - syitä löytyy tältäkin palstalta milloin tahansa. Eihän miehet tunnu osaavan tehdä mitään oikein, joten ansionsa mukaan saavat, kun heitä hakutaan?



Olipa haukkuja kuka tahansa, ero ei ole aina oikea ratkaisu riitoihin. Peiliin katsominen, itsetutkiskelu ja avioliittoleiri olisivat lasten kannalta paljon parempi ratkaisu!

Inhosin lapsena sitä, että meitä lapsia pidettiin syynä yhdessäolemiseen ja toivoin aina, että eroaisivat.

sitä luokkaa, että perhe-elämä on helvettiä, luuletteko, että se sitten seuraavassa, uusperheessä muuttuu lasten kannalta YHTÄÄN paremmaksi? Eiköhän se enemmänkin mene niin, että varsin usein se alamäki siitä vasta alkaakin, koko perheelle.



KAnnattaa muistaa, että jos joka toinen ensimmäinen avioliitto päätyy eroon, seuraavista avioliitoista päätyy eroon jo kaksi kolmesta. Kait siihenkin syynsä on.



Ja joo, ei ihmisen pidä loputtomasti sinnitellä huonossa suhteessa, mutta kyllä siinäkin peränsä on, että ei se vaihtamalla parane. Kyllä siinä aika paljon muutakin yleensä pitää tapahtua.

mutta on silti aivan normaalia. Lapsiperheiden elämä nyt ei vaan aina ole yhtä ruusuilla tanssimista ja normaali-ihminen reagoi stressiin mm. aggressiolla, oli se sitten verbaalista tai fyysistä. Eri perheissä on erilaisia vaikeuksia, eikä helpolla päässyt välttämättä osaa ollenkaan asettua enemmän kärsineen housuihin vaan tuomitsee kategorisesti esim. kaiken riitelyn, mikä on aivan sairasta.

Kumppani on alkoholisti tai huumeidenkäyttäjä, väkivaltainen tyyppi, pettäjä tai hänellä on vaikeita mielenterveysongelmia. Nämä ovat niin kroonisia juttuja ettei niihin löydy vastauksia mistään perheleireiltä tms.



Jos kyseessä on kumppanin kypsymättömyys, alhainen luonne tms. niin mahdollisuuksia on. Silti kenenkään kannalta ei ole terveellistä jatkaa vuositolkulla alituista perhehelvettiä.

Jos perheellä ei ole muuta ongelmaa kuin riitaisuus niin ennuste on hyvä, jos apua halutaan hakea. Mutta jos riitojen taustalla on juuri noita vaikeita mielenterveysongelmia, alkoholismia, väkivaltaa, pakonomaista pettämistä tms. niin ne ratkeavat siten, että ongelmainen saa apua - jos ollenkaan. Kaikki vauriot eivät ole helposti paikattavissa.

Ja siksi toiseksi yksin elävän äidin elämä mitään riemua ole sekään. Mies ei ehkä hauku vieressä koko ajan mutta riitaa voi silti tulla.

Ja yksin yrität ja teet kaiken ja olet koko ajan väsynyt.

Pitää miettiä mikä on pahinta. Ero ei aina ole mikään helpotus.

sitä kummasti jaksaa yksinkin parin lapsen kanssa kun ei joku meuhkaa ja hauku vieressä.

Väsyneitä äitit on monesti vaikka se isäkin ois maisemissa,joten älä jaksa.Ei kai tässä kukaan ole sanonutkaan ,että riidellä ei saisi ja

etteikö sitä joka perheessä nahisteltas.

ymmärsit varmaan kirjoituksen pointin kuitenkin.

Tiedetään ,että ÄIDIT osaavat myös haukkua ym.

Hyvä kun kerroit.

Ärsyttää tollaset viisastelijat, jotka etsii tekstistä kaiken "puuttuvan"

Johan tässä sais miljoona sivua rustata,että joka asia tulisi huomioitua kirjoituksessa.

Täytyy osata ymmärtää mitä ajetaan takaa.

Suurin osa myös ymmärtää varmaan,että teksti ei koske joka ainoaa perhettä jossa riidellään ym.