Saanko itkeä olkapäätäsi vasten?

Mulla on niin paha mieli. Mulla on sydämmessä iso aukko, sellainen ystävän kokoinen. Kamala rakkauden kaipuu, ei sellaisen pariskunnan välisen, vaan ystävysten välisen rakkauden kaipuu. En olisi koskaan uskonutkaan, kuinka kipeästi voi kaivata sydänystävää. Olen jotenkin vuosien saatossa jäänyt yksin, myönnän myös itsessäni olleen vikaa.



Pieneltä kotipaikkakunnaltani ovat vanhat koulukaverit hävinneet, palasin tänne opiskeluni jälkeen muualta. En mahdu enää mukaan toisten kuvioihin. Joskus lähden kerhoihin lasten vuoksi, osallistuisin itsekin äitien juttuihin, mutta ne on vähän inside-juttuja..



Talvikin oli vaikea ja kevät... huoh! Kuulostan valittajalta, joka ei ystäviä ansaitse, mutta tämä on kaikki pitkän yksinäisyyden tulosta. Olen ollut aina perus positiivinen ja empaattinen kuuntelija, en missään nimessä itsekeskeinen valittaja, nyt vaan oma kurjuus itkettää vietävästi.



Nyt mulla on jo parempi olo, kun sain avautua ja purkaa kyynelkanavieni paineet. Kiitos, kun olit hetken ystäväni ja jaksoit kuunnella. Kuuntelen, jos sinulla on jotain sydämelläsi.