otin esikoisen 4v pois tarhasta kun jäin kotiin vauvn kanssa ja kyllä nyt tuntuu että tein väärin lapsen kannalta

Itsekin ajattelin ottaa kaksoseni pois hoitajalta vauvan syntyessä. Ovat silloin yli 4-vuotiaita.

enkä ole katunut. neljävuotiaalla menee varmaan vähän aikaa että tottuu olemaan kotona, mutta arvelisin että pian oppii leikkimään yksin. Me ei vauvaloman aikana käyty edes missään kerhoissa kun tämä esikoinen ei sitten niissä viihtynyt. Nyt nauttii sitten kybällä eskarista kotivuoden jälkeen:-)

eli pois vaan silmistä jotta saat antaa kaiken huomion vauvalle.



tsiisus. mistä näitä mammoja oikeen sikiää..

Esikoiset hoitoon ja vauvakin viimeistään 10kk iässä.

Meillä äideillä on aina huono omatunto, teimmepä niin tai näin.



Kun vie lapsen pienenä hoitoon käydäkseen töissä, on huono omatunto siitä, ettei ole lapsensa kanssa.



Kun jää kotiin lapsen kanssa esim. hoitovapaalle, niin on huono omatunto siitä, että lusmuilee kotona viettäen helppoa elämää, kun työkaverit joutuvat painamaan duunia ja oma ammattitaito vanhenee.



Kun saa vauvan, on huono omatunto siitä, että esikoinen joutuu jäämään vaille sitä ainoan lapsen huomiota, johon on tottunut. Olen nähnyt tämän ulkopuolisena: äiti piti kotona molemmat lapset, kun kuopus oli syntynyt, ja voi miten surullinen esikoisesta ensimmäisenä vuonna tuli, kun hän ei enää ollutkaan ainokainen. Mutta hän kyllä toipui siitä.



Jos et tee enempää lapsia kuin yhden, sinulla on huono omatunto siitä, ettet ole suonut lapsellesi sisaruksia.



Me äidit emme voi koskaan toimia oikein!

Ehkä kerho kerran tai kaksi viikossa olisi paikallaan.

ei oo kavereita joihin jo niin tottunut tarhassa.



oikeesti, mulle ei kannata tulla sanomaan että LAPSEN PARHAAKSI ON OLLA KOTONA KU ÄITI VAUVAN KANSSA KOTONA...

Mä lyön!



Nyt oon ollut vuoden kotona, josta aluksi esikoinen 4v oli hoidossa, kaikki oli hyvin, hän oli iloinen, kun sai touhuta toisten lasten kanssa.

Sitten tuli muutto uudella paikkakunnalle ja ajattelimme että nyt saa esikoinen olla kotona...

Tää on mennyt vaan koko ajan pahemmaksi. Lapsi kiukkuaa ja tekee pahojaan, vaikka kuinka koitetaan viettää hänen kanssaan aikaa.

Lisäksi on ihan selkeästi ns. taantunut, eli kun ennen osasi sanoa kumpi on oikea ja kumpi vasen tai laskea kymmeneen, niin ei enää takertelematta.

Neuvolassa oltiin sitä mieltä että päiväkoti tekisi hyvää.

Mutta täälläpä on niin mukavasti asiat, että eipä olla vieläkään pväkotiin päästy, vaikka kolme kk ollaan jonotettu.

Ja tämä paikka kun mainosti itseään tuolloin kun oltiin harkitsemassa muuttoa tänne, että päiväkotipaikan saa lennosta.



No, nytpä ollaan harkittu muuttoa täältä ihmisten ilmoille,

Helsingissäkin saa paljon paremmin hoitopaikan kuin täällä Itä-Suomessa...



kokemusta on.