Minun lapseni menee ammattikouluun ja voin - ov

ihan suoraan myöntää että minua vituttaa se.



Olisin halunnut hänen menevän lukioon ihan jos siitä syystä, että lukion käymisen jälkeen ammatinvalinnan mahdolllisuudet laajenevat. Lisäksi minua vituttaa se, että tiedän tasan tarkkaan lapsen menevän amikseen ei suinkaan kiinnostuksen vuoksi vaan siksi ettei halua lukea enää läksyjä ja koska kaverit menevät myös amikseen.



Mutta koska olen aikuinen ja äiti, en voi tietenkään "mollata" lapsen tilannetta suoralta kädeltä. Katson että ollaan kyllä miehen kanssa kaikkemme tehty kun on yritetty tukea lapsen koulunkäyntiä mutta pakottamalla ei lukio onnistu keneltäkään. Nieleskelen sitten ääneti harmini ja katson, mitä tästä tulee, vaikka pahinta pelkäänkin eli että eipä lasta kiinnosta amiskaan kovin paljon.



Mutta tällästä tää vanhempana oleminen ja eläminen joskus on. Ei voi mitään. Minä en voi käydä kouluja lapseni puolesta.