Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerroin joku aika sitten miesystäväni ja perheeni kaameasta ensitapaamisesta.
21.07.2010 |
Eli seurustelen ihanan miehen kanssa, joka sattuu asumaan Tukholmassa. Perheeni kohteli häntä ensi tapaamisella todella törkeästi. Varsinkin veljeni ja isäni olivat suunnilleen heittämässä häntä kommenteillaan pihalle lapsuudenkodistani. Vaikka olimme ensi kertaa käymässä minun perheeni luona.:(
Itsekin käyttäydyin tyhmästi, kun en puolustanut miesystävääni, vaan sallin sellaisen kohtelun. En vain silloin osannut tai uskaltanut sanoa perheelleni vastaan. :( Onneksi miesystäväni antoi tuon minulle anteeksi ja halusi kaikesta huolimatta jatkaa suhdetta, (jota kyllä tänäkin päivänä ihmettelen).
Nykyään olen jo hiukan uskaltanut panna perheelleni kampoihin, uskallan jo toisinaan tehdä vastoin perheeni mielipidettä. Myös isäni on pyytänyt anteeksi käyttäytymistään miestä kohtaan, hän on myöntänyt olleensa väärässä miehen suhteen. :) Vietimme jopa vkl. vanhempieni mökillä ja vanhempani tulivat hyvin toimeen miehen kanssa. Kaikinpuolin meillä oli mukava vkl. yhdessä. :)
Veljeni suhtautuu edelleen osittain törkeästi miesystävääni kohtaan, hän ei vain tunnu miestä hyväksyvän rinnalleni. Mutta olen pyrkinyt jättämään veljeni käyttäytymisen omaan arvoonsa, samoin olen kehottanut miesystäväni tekemään. Kaikki ihmiset eivät vain tule toimeen keskenään, se on pakko hyväksyä.
Halusin kertoa kuulumisiamme, koska silloin taannoin sain kommenteja tyyliin; katkaise välisi perheeseen, jos haluat seurustella miehen kanssa. Nämä kommentit jätin aika lailla omaan arvoonsa. Mielestäni elämässä pitää osata tehdä kompromisseja ja joskus jopa taipua toisen tahdon mukaan. Perheeni ei tietenkään ole hyväksynyt miesystävääni hetkessä vaan tutustumisen myötä. He ovat hyväksyneet minun valintani, ainakin melkein ja se osoittaa minusta sitä, että he todella välittävät ja rakastavat minua.
Mukavaa kesän jatkoa kaikille!
Kommentit (5)
mä muistan tämän! Eihän sun veli ollut joku potkunyrkkeilijä? Ainakin suhtautui jotenkin ylisuojelevasti suhun?
Kerrankin oon lukenut jonkun ketjun, josta puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aina suhtautunut ja se korostui kun aikoinaan erosin lapseni isästä, miehen väkivaltaisuuden vuoksi. Siitä asti veljeni on ollut hyvin tarkka siitä kenen miehen kanssa olen, yritti jopa monesti naittaa minua kavereilleen, jotka olivat hänen mielestään "kunnollisia miehiä minulle". Toki veljeni vieläkin suhtautuu minuun suojelevasti ja sanoo usein minulle mielipiteensä minun nykyisestä suhteesta. Mutta se ei saa vaikuttaa elämääni liikaa. :)
Perheeni ei pitänyt miehestä, koska mies oli eronnut, hänellä ei ole lapsia, mutta hänen eka avioliitto päättyi eroon. Oli myös paljon muita asioita joista perheeni ei pitänyt esim. miehen asuin paikkakunta, kuulemma liian kaukana Helsingistä.
Mutta nyt meillä menee hyvin, ajan kanssa ihmiset oppivat tulemaan toimeen erillaisten persoonien kanssa. :) Parhaillaan suunnittelemme muuttoa yhteen, vielä emme ole suunnitelmista kertoneet perheelleni. Mutta uskoisin perheeni hyväksyvän asian. :)
Ja kiva että laitoit kuulumisiasi (vaikka en luultavasti aiempia kirjoituksiasi ole lukenutkaan). On kuitenkin aina tervetullutta kuulla kuinka vaikeuksista on selvitty parhain päin. Kaikkea hyvää teille! :)
Jäit jotenkin mieleeni. Tosi kiva kuulla että teillä menee paremmin. Hienoa, että olet osannut puolustaa miestäsi sillä käsitin että hän on myös sen arvoinen. Ihanaa kuulla hyviä uutisia:))
Alue: Aihe vapaa
oliko ongelma se, että mies asui Tukholmassa vai mikä? En ole aiempaa viestiäsi lukenut. Hyvä että asiat sujuu nyt!