Mä en voi kuin ihmetellä ihan rehellisesti tätä "sinkkuelämää"-sukupolvea!!

Jos ei olisi lapsia, lähtisin samantien ja alkaisin viettää uutta sinkkuelämää. Itseasiassa lähden heti kun lapset on isoja.



Tuli valkattua vääränlainen mies, joo.

...En olisi kyllä itse keksinyt yhdistää Matti Vanhasta ja "Sinkkuelämää-sukupolvea"... Mitä sukupolvea itse olet, ettet vain samaa Vanhasen kanssa?

pitkäaikaisen vaimonsa kanssa, vapaa mies ollessaan Susan Ruususen kanssa, Merikukan ja Mertalan. Onko toi nyt oikeasti mitään hirveää naisenkaatoa? Erona normaali-eronneen historiaan varmaa se, että kaikki päätyy iltiksen isoimpaan lööppiin.

rakkauteen,siihen aitoon ja oikeaan, eikä menty materian perässä..



Olkoot se sitten ihan mitä vaan ikäluokkaa - tai no joo - eihän sillä ole mitään tekemistä ikäluokkien kanssa, vaan ehkä sittenkin ehjien perheiden ja aidon rakkauden ja perheen kokemisen?



Ja kuinkahan moni on niin onnekas, että on sukupolvi toisensa jälkeen elänyt rakkauteen perustuvassa suhteessa? Ottanut miehekseen sen, johon on palavasti rakastunut ja pysynyt aina yhdessä?



Harvinaista kai? Ei kai ihmiset nykyään tiedä edes mitä tunteeton??

Maikkarin



ja muiden mainoskanavien kasvatit?



Suututtaa oikeesti, että ootte niin harhaanjohdettavissa!!!

rakkauteen,siihen aitoon ja oikeaan, eikä menty materian perässä.. Olkoot se sitten ihan mitä vaan ikäluokkaa - tai no joo - eihän sillä ole mitään tekemistä ikäluokkien kanssa, vaan ehkä sittenkin ehjien perheiden ja aidon rakkauden ja perheen kokemisen? Ja kuinkahan moni on niin onnekas, että on sukupolvi toisensa jälkeen elänyt rakkauteen perustuvassa suhteessa? Ottanut miehekseen sen, johon on palavasti rakastunut ja pysynyt aina yhdessä? Harvinaista kai? Ei kai ihmiset nykyään tiedä edes mitä tunteeton??

olisiko mun pitänyut jättää lapseni tekemättä?

isät määräävät sopivan puolison ja eroja ei oteta. Loppuun asti yhdessä vaan, itketti tai nauratti.



Vanhanen Sinkkuelämää-sarjassa olisi huikea.

Vanhanen ja sinkkuelämää..

sen ainoan oikean metsästys yhdistettynä suurempaan vapauteen. Että pitää olla sielunkumppani ja kaikki täydellistä suurta rakkautta blaa blaa.

sen ainoan oikean metsästys yhdistettynä suurempaan vapauteen. Että pitää olla sielunkumppani ja kaikki täydellistä suurta rakkautta blaa blaa.

elää sen yhden oikean ihmisen kanssa, toisaalta, jos menee ja tekee virheen sokeassa rakkaudessa, eli ihastumisessa, ei kai siitä voi kauheasti ihmistä syyttää.

Olen kyllä siinä mielessä samaa mieltä että jotkut tekevät lapsia väärien kanssa turhan äkkiä ja monta. Itse tein yhden väärän miehen kanssa, en mennyt naimisiin, mutta tuhlasin nuoruuteni. Toisella yrityksellä löysin sitten kunnon miehen, kun olin itsekin vähän kokeneempi, oli tullut väännettyä muutakin kuin kampea. Hänen kanssaan halusin naimisiin, ja meinataan pysyä ikuisesti.

Äitini on kymmenen sisaruksen katraasta nuorin, ja ainoa joka on eronnut, hän ei tosin alunperinkään halunnut isäni kanssa naimisiin, mutta kun minä olin tulossa isän suku painosti naimisiin, ja äidiltä kysymättä oli pappi hommattu paikalle, ujona tyttönä ei uskaltanut vastaan sanoa, vaikka isän (vajaa 19 vuotiaana) orastavasta alkoholismista oli jo selvät merkit. Äiti pakeni sitten kun oli 2 vuotias, löysi pari kolme vuotta myöhemmin myös kunnon miehen, ja ovat edelleen naimisissa, ja varmasti hamaan hautaan asti.

en tunne sellaista sukupolvea, aikaisempi sukupolvi meni naimisiin koska oli pakko, lapsi syntyi 5kk päästä, yhdessä kituutettiin koska ero oli häpeä ja kyllähän se tuli kalliiksikin.



Sitä edelliset sukupolvet naivat aivan varmasti omasta "säädystä", jos talonpoika rakastui piika tyttöön sai renki naida käytetyn tytön. Meidän sukukirjassa lukee kerran jos toisenkin että tyttö meni piiaksi taloon ja sai talosta lapsen kun lähti torppaan piiaksi.

siis kun minä olin 2 vuotias;)

Sitä sukupolvea olen, jolloin uskottiin tunteisiin rakkauteen,siihen aitoon ja oikeaan, eikä menty materian perässä..

Ai siis sitä, jonka avioliitoista 50% päättyy eroon?

Itse koen kyllä uskovani rakkauteen ja satsaavani suhteeseeni aivan eri tavalla kuin te suurten ikäluokkien edustajat, joille näyttää olevan tärkeämpää sukupuolien välinen vastakkainasettelu, kumppanin kanssa kaikesta mahdollisesta kilpaileminen, erilaiset kaksinaamaiset selän takana juonittelut ja itsekäs oman edun tavoittelu. No on tuota omassakin sukupolvessani, mutta moni minun ikäiseni on kyllä ottanut vanhempiensa toilailuista opikseen ja elää sitten mieluummin ihan avoimesti ilman sitoutumista parisuhteeseen, jos ei koe sellaiseen pystyvänsä. Mielestäni huomattavasti terveempi vaihtoehto. Ne puolestaan, jotka sitoutuvat, ovat useammin tosissaan ja tekevät sen sisäisistä syistä eivätkä suvun painostuksesta tai mahtuakseen yhteiskunnassa vallalla olevaan muottiin, kuten suuret ikäluokat tekivät.

Anteeksi vain, mutta tämä tosiaan on oma kokemukseni näistä. Synnyin vuonna -78.