Olen katkera ja kateellinen.
Olen kateeellinen kaikille niille kenellä on lastenhoitoapua ja pääsevät joskus kahdestaan miehen kanssa pikku reissuille, elokuviin, illalliselle tms.
Me emme pääse mihinkään koskaan ikinä. Tai no, olemme käyneet kaksissa häissä ilman lapsia, jollon vanhempani ajoivat 400 km katsomaan lapsiamme.
En voi avata enää Facebookia ja lukea kavereiden lomareissuista, lasten kanssa ja ilman lapsia. Yritimme juuri saada neljäksi tunniksi hoitajaa lapsille, eikä kukaan pääse:(. Maksettuja hoitajia toki löytyisi, mutta sitä rahaakaan kun ei ole liikaa eikä outoa hoitajaa voi minkään matkan ajaksi pyytää kotiin. Niinpä nökötämme aina kotona katkerina siitä, että tuli tehtyä lapset ilman tukiverkkoja.
Nyt suoraan sanottuna itkettää, haluaisin niin kovasti parin päivän matkalle jonnekin Eurooppaan mieheni kanssa.
Kommentit (7)
Löytyisikö lähipiiristä kuitenkin joku tuttavaperhe tms, jolla on lapsia. Jos vastavuoroisesti tarjoutuisitte hoitamaan heidän lapsiaan?
Tuossa taas typerä aihe olla kateellinen. Näin ei kaikilla. Mutta tarviiko sitä lähteä niin pitkille lomareissuille? Eikö olisi parempi aloittaa koluamalla Suomi ja suomen kauniit lomakohteet? Ja opetella lomailemaan koko perheen kesken? Harjoitella, ja jos kaikki sujuu hyvin, lasten kanssa ulkomaille.
Meillä ei myöskään ole tukiverkostoa, mutta me nautimme suuresti koko perheen kanssa lomailusta, vaikka lapset ovat pieniä. Viikonlopun telttailu/vaellus reissu pikkulasten kanssa on seikkailu sekä lapsille että vanhemmille. ("mitenkä selvitä metsässä kahden vaippaikäisen kanssa?") Asenne kysymys.
joku vakkarihoitaja. Vierashan se on aluksi, mutta aluksi lyhyempiä aikoja ja jos natsaa, voisi ainakin yhdeksi yöksi tulla teille.
Itse olen saanut naapurin 16-v:n hoitamaan lapsiani tarvittaessa, ja olen ollut tosi tyytyväinen. Lapset tykkäävät likasta tosi paljon ja tyttö onkin mukava ja vastuullinen.
Oikeesti, tällaiseen pitää olla varautunut.
Ei ole rahaa lastenhoitajaan, mutta lomaan Euroopassa olisi?
Kuule, ei mekään missään Euroopassa olla reissattu, vaikka lastenhoitoapua onkin. Ostatte nyt vaan hoitoapua ja menette ensalkuun elokuviin. Ja reissatkaa ja käykää ulkona syömässä lasten kanssa, niin mekin tehdään. Ei sitä tietysti ihan samalla tavalla voi tehdä kuin aikuisten matkoja, mutta oikea asenne mukaan, niin kaikilla on kivaa.
Meillä on yhdet isovanhemmat, jotka hoitavat - mutta vain jos hoidontarpeen syynä on esim. työnteko tai vastaava. Esikoinen on 12, eivätkä isovanhemmat ole tähän mennessä suostuneet hoitamaan lapsia siksi, että pääsisimme kahdestaan minnekään, edes elokuviin pidemmästä reissusta puhumattakaan, heidän mielestään sellainen on turhaa.
No, nyt viimein 12 vuoden jälkeen onnistuttiin pikkaisen huijaamaan isovanhempia, kun kuopus kysyi itse isovanhemmilta pääseekö hän heidän luokseen, kun isommat menevät leirille ja isovanhemmat epähuomiossa lupasivat, kun eivät tajunneet, että olemme silloin lomalla... Hihhei, nyt meillä on sitten varattuna kolmen päivän reissu kahdestaan eurooppaan. Mutta tämä siis 12 vuoden jälkeen!
ottaa ylimääräistä ressiä.Lapset kasvaa ja kohta saatte mennä miehen kanssa mielin määrin kahdestaan.Ole onnellinen että sulla on lapset ja mies!