Miehille naimisiinmeno ei tunnu merkitsevän mitään

Uskon kuitenkin vielä, että on myös miehiä, jotka pysyvät uskollisina edes suhteen kuherrusvaiheen. (Älkää viekö minulta tätä toivonkipinää)

Toki tuollaisia mulqvisteja löytyy, en kiellä, mutta omalle siipalleni naimisiinmeno oli tärkeämpi asia kuin itseasiassa minulle. Ei sinänsä, en flirttaile muitten kanssa tai muuta, en vain ollut ajatellut koko asiaa sen ihmeemmin,enkä odottanut koskaan meneväni naimisiin.



Mutta niin vain se mies yllätti ja kosi, hänelle perinteiset arvot ovat tärkeitä, haluaa että jos yhdessä asutaan että olen vaimo, on ylpeä siitä että olemme naimisissa ja näki järkyttävän paljon vaivaa mm. sormusten suunnittelussa, häitten järjestämisessä ym.



Tottahan mäkin mielelläni olen nyt naimisissa ja mies on edelleen yhtä hellyttävä kuin muinoin naimisiin menosta hehkuttaessaan. Ja pitänee tähän vielä lisätä, että me ei käydä baareissa juurikaan koskaan, ei varsinkaan yksin. ( max 2 krt/v), sekä se, että miehellä on erittäin tiukka linja kaiken pettämisen suhteen. ( Mulla ei niin ehdoton linja ole, mutta koska miehellä on, niin arvostan sitä liikaa lähteäkseni itse pettämisen tielle).



Naimisiinmenon soisi kuitenkin olevan kummallekin osapuolelle tärkeä merkkipaalu yhteiselämässä, ja itse olen hlökohtaisesti sitä mieltä, että jos kumpikin ei siihen samalla tahtotilalla sitoudu, niin kannattaisi sen naisenkin miettiä että millaisen rötkäleen kanssa on menossa naimisiin.. Ilmiselviä merkkejähän ei voi olla huomaamatta; mies ei kiinnosta häiden järjestelyistä, ei ota osaa mihinkään, vierittää kaiken morsiamen niskoille, "sanoutuu irti" siis kaikesta mikä häihin liittyy, hyvä jos päivän oikein muistaa ym ym ym... Hälytyskellojen pitäisi soida, ja niihin pitäisi oikesti kiinnittää huomiota.. Näin kun morsian ei omassa humussaan tee, niin ongelmat on valmiita seuraamaan toisiaan.........



En siis sano, että on morsiamen vika, jos mies on luopio, vaan että kannattaa miettiä ihan aikuisten oikeasti millaisen ihmisen rinnalleen haluaa, onko arvot samoja, onko yhteiselämä millä pohjalla ym. Vältettäisi monia eroja. Toki saman voisi ohjeistaa miehellekin.

Ainakin minun miehelleni naimisiinmeno oli tärkeä asia. Meillä tosin ei ollut mitään prinsessahäitä, vaan pienimuotoinen maistraattivihkiminen, joten ehkäpä siinä ei naimisiinmenon ja avioliiton varsinainen merkitys jäänyt sivuseikaksi. Monia miehiä ei ehkä siksi kiinnosta, että morsian tuntuu haluavan ensisijaisesti ne juhlat ja muu on toissijaista, ja miehiä ei ehkä niinkään ne häähömpötykset jaksa innostaa.

kyllä noikin ukot ihan kauniisti puhuivat omasta eukostaan ja toinen selitti mulle millainen puku hänelle itselleen tulee jne (eli vaikutti häät tärkeältä)



mutta siis että loppupeleissä ei ainakaan se uskollisuus-juttu ollut mitään.. oltiin valmiita pettämään, vaikka häät tulossa.



ap

Ne ei ota mitään vakavasti, paitsi oman vehkeensä. Henkilökohtaisesti en pidä miehiä edes ihmisinä.

Tuollainen "mistä tiedätte mitä teidänkin ukot on touhunnu" on ehkä säälittävin kommentti, minkä voi antaa tällaiseen keskusteluun. Samanhan VOI kysyä myös joka ikiseltä naimisiin menossa olevalta mieheltä versiona " mistä säkin tiiät mitä sun naikkoses on touhunnu tietämättäs".



Jokaisen oma asia ( niin miehen KUIN naisenkin) on se, miten hyvin tuntee puolisonsa, ja mihin luottaa. Ei siis edelleen voida yleistää tätä avausta koskemaan ainoastaan miehiä.



Tosiasia vain on, että on olemassa kunnollisia, vastuullsia, perjaatteellisia, pettämättömiä miehiä että naisia.



-3-

"Tosiasia vain on, että on olemassa kunnollisia, vastuullsia, perjaatteellisia, pettämättömiä miehiä että naisia."

Toivottavasti.

Häähössötys ahdistaa, pakko sille on hakea vastapainoa jostain...

Kolme pitkää suhdetta takana, lapsia 2 .  Toistaiseksi olen onnistunut välttämään naimisiinmenon, ei todellakaan merkitse mitään, jonninjoutava ja kallis riitti. Sen mitä liitot nykyään kestää niin turha on papin pakeille vaivautua ja muutenkin kun kyllästyy on kumppanin vaihto helpompaa. Eli aloittaja oikeessa, ei merkkaa mitään.