Lue keskustelun säännöt.
pelottaako/pelottiko sinua kätkytkuolema kun vauvasi oli pieni?
16.07.2010 |
mua alkanut nyt pelottaa kun tyttö lähenee 2kk ikää.
Mietin jatkuvasti kuinka kauheeta olis löytää pieni sängystä kuolleena :( itken pitkin päivää sitä ja pelkään, pelkäsin raskausaikana, että napanuora kiertyy kaulan ympärille ja niinhän siinä oli käynytkin :( En ole taikauskoinen, tiedän että hormooneillakin on osansa näissä peloissa, mut kun se alkaa vaikuttaan yöuniin.
Luin just, että huoneenkin pitäisi olla viileä, n.20astetta, miten ihmeessä sen saat viileäksi näillä helteillä?! Meillä makkarissa on 28astetta vaikka ikkuna on auki ja tuuletin puhaltaa.
Vauvalla on päällä vain hihaton body.
Täytys vain saada jotain muuta ajateltavaa mut en oikein keksi mitään :(
Kommentit (20)
niin kuin varmaan kaikkia hiukan. Yritän olla ajattelematta asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että näissä peloissa on taustalla usein jotain muuta. Sinä olet huolissasi lapsestasi, mikä on luonnollista. Väsyneenä ja hormonihuuruissa huolet vielä voimistuvat. Ja sinun kohdallasi tämä huoli on kiteytynyt juuri kätkytkuoleman pelkoon. Ellet pelkäisi sitä, pelkäisit jotain muuta!
Minusta tuo kuulostaa siltä, että sinun kannattaisi puhua neuvolassa pelostasi. Pelot ovat äideillä tosi yleisiä, mutta jos ne hallitsevat elämää, kannattaa hakea apua.
Tsemppiä, tiedän miltä tuo tuntuu, koska olen itsekin kärsinyt sairauksien ja kuoleman pelosta ja ahdistuksesta. Onneksi tällä hetkellä pystyn nauttimaan vauvastani (4 kk) ilman pahoja pelkoja.
Niin, ja meidänkin vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä, vaikka en osannut pelätä sitä raskausaikana kertaakaan. Monta muuta asiaa sitten pelkäsinkin. ;)
tiedän että se on tosi harvinaista ja en ole koskaan tupakoinut ym, mikä altistaisi sille.
Vauva oli myös 2vkoa yliaikainen, joten keskosuuskaan ei vaikuta.."tilastollisesti" ei ole mitään minkä takia se tapahtuisi..
Täytyy lähtee nukkuun niin ei ajattele tämmösiä..jos huomenna olis parempi päivä :)
Ap
nukkui siksi meidän välissä. Siinä on tuhissut. Kai se jotenkin alitajuisestikin on turvallisempaa näin, kun unessakin rekisteröi toisen tuhinat. Nyt vaan huolettaa tuo rokote ja mahdollinen kuume ja kouristelu. Mietinkin jo, että mitä jos jonkun vauvan kohtalo on ollut juuri kuumekouristus ja vanhemmat eivät ole koskaan saaneet tietää asiasta ja se on jäänyt täysin arvailujen varaan, että missä syy.
eikö noin pieni voisi olla vaikka ihan vaippasillaan. Meillä on 4kk ja näillä helteillä se on ollut vaippasillaan. Jos pistän lakanan päälle peitoksi, niin potkii sen pois ja makoilee x asennossa. Niin on kaikkein viilein. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnen olivat 6 kk. Niin paljon, että esikoisen kohdalla terkkari ehdotti psykologilla käyntiä. En voinut antaa lapsen nukkua 15 min yksin päiväunia ilman että olisin mennuyt tarkistamanaan tilanteen. Onneksi sentään sain yöni nukuttua (minkä lapsi koliikilta antoi). Kieltäyyin siltä psykologin tapaamiselta, koska itse tiedostin, että se kestää sen 6 kk, sen jaksan ja sitten kaikki on ok.
Joo, voin todellakin olla hieman hermoheikko äiti:-)
eikö noin pieni voisi olla vaikka ihan vaippasillaan. Meillä on 4kk ja näillä helteillä se on ollut vaippasillaan. Jos pistän lakanan päälle peitoksi, niin potkii sen pois ja makoilee x asennossa. Niin on kaikkein viilein. :)
sopivaa vaatetusta, koska 2kk ei taida oikein vielä osata edes potkia sitä peittoakaan pois. Mutta muistelin, että noin 2kk iästä vauvat alkaa jo paremmin osata säädellä lämpöään. Muista vaan antaa runsaasti maitoa, että ei kuivu, jos on kovin kuuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piti seurata hengittääkö varsin aivan vauvoina, mutta yhä lapsiani tarkkaan välistä kun nukkuvat liikkuuko rintakehä, miestänikin katson jos lopettaa kuorsaamisen. Eikö se ole aika normaalia olla huolissaan rakkaistaan?
vauvan hoitamiseen ym. eli ei ehtinyt tuollaisia edes miettiä. Muutenkin elämä olisi hemmetin raskasta, jos koko ajan pitäs miettiä et jos ja jos ym. hulluksi tulisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en ota siitä turhia paineita. Ei sille mitään voi, paitsi tietysti jos jaksaa kaiken yötä vahtia haukkana vauvan unta. Mutta voihan se keskellä päivääkin kupsahtaa, tai viimeistään kun itte kupsahtaa unenpuutteeseen.
Lisäksi elämä on tällä hetkellä niin vaikeaa, että en varmaan olisi edes kauhean vihainen jos vauva kuolisi. Päästäisiin eroon monesta paskasta - jotka ei muuten liity vauvaan muutoin kuin että se sattui saamaan alkunsa 2 viikkoa liian aikaisin. Oltais yksi kuukautiskierto odotettu ja kaikki olisi hyvin...
Jopa sen verran että hankin itkuhälyttimen jossa oli myös patjan alle laitettava hälytinlevy joka alkoi piippaamaan jos lapsi ei liikkunut (=hengittänyt) hetkeen. Muutama kerran tuli turha ryntäys hänen sänkynsä viereen kun oli siirtynyt sängyssä ihan reunalle.
Enkä kyllä tiedä olisiko siitä ollut mitään apua loppujen lopuksi. Tai ehkä oli, jos vaikka olisi hälyttimen äänestä havahtunut sen verran että olisi taasen vetänyt henkeä. Ei tiedä.
Joka tapauksessa auttoi minua nukkkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avokista oon enemmän ollu huolissani, sillä on uniapnea. Sen vieressä tuli vielä muutamakin kuukausi sitten valvottua ja säikyttyä heti kun tuhina lakkasi. Mutta oli silloin nuhassa, kun parantui siitä niin hengityskatkokset vähenivät.
12
pelännyt mutta kyllä aina nukkumaan mennessä tarkisti että pieni nukkuu ja tarkistan vieläkin tyttö nyt 1v ja aina käännän jos mahallaan nukkuu kun "pelkään" että tukehtuui patjaan. Vois kai tuon kääntämisenkin lopettaa kun tyttö on nukkunut mahallaa jo 5kk ikäsestä saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman hysteriaa muutamissa vastauksissa havaittavissa.
Kyllä ja pelottaa vieläkin varsinkin tämmöisellä helteellä!
Kyllä ja pelottaa vieläkin varsinkin tämmöisellä helteellä!
Antaa äidille rauhan.
Ps. Kaikki äidit hermoaa samasta asiasta. Kaikki ei vaan sitä julkisesti tunnusta.
Kannattaa myös ottaa vauva viekkuun nukkumaan - kunhan molemmat vanhemmat savuttomia ja selvin päin. Ehkäisee kätkytkuolemia. Vastasynnyttänyt äiti luontaisesti kuulolla vauvastaan, unissaankin. Ja äidin hengitys auttaa vauvaa hengittämään.
vauva alkaa olla jo aika "vahva", joten järjellä ajatellen pystyn vähän hillitsemään pelkoa. Mutta tämänkin ketjun vuoksi piti rynnätä taas tarkistamaan vauvan hengitys, minkä teen todella usein muutenkin. Raskausaikana pelkäsin kohtukuolemaa todella paljon, ja itkin sitä neuvolassakin. Minua ei ohjattu mihinkään psykologille, mikä on minusta jälkikäteen ajateltuna uskomatonta, koska suurin osa raskaudesta meni sen asian pelossa itkemiseen.
mietin ja kuulostelin. En enää seuraavien kanssa. En ehkä siksikään, että seuraavat nukkuivat pidempään kainalossani...jos vauva on kauempana eri sängyssä, sitä varmaankin huolehtii ja kuulostelee enemmän.
Pelkäsin kanssa esikoisen kanssa,kun pieni nukkui niin bähän väliä tein tarkastukäyntejä ja öisin jos heräsin niin tein tarkastuksia kokeilemalla pulssia yms.
Kuopuksen kanssa ei ollut oikein aikaa miettiä ja tehdä tarkastuksia mutta kyllähän sitä mietti joskus...olisi se ollut hirveetä!
En nyt osaa oikein auttaa tuohon pelkoon :( Aika on paras apukeino!
Pari vuotta sitten Suomessa kuoli vuodessa 15 vauvaa kätkyyn,se on tosi pieni luku (vaikkakin jokainen on aivan liikaa)verrattaen muihin maihin ja entisiin aikoihin!!