Teinkö oikein? Paha mieli vieläkin...

Poikani halusi gogoja ja lupasin, että mennään illalla ostamaan. Tämä siis eilen aamulla ennen hoitoonviemistä.

Lähsimme matkaan kauppakeskukseen ja löysimmekin ne heti. Lupasin pojalle kolme sellaista pientä puusia (á 2 euroa). Poika otti kolme ja menimme kassalle. Kassajonossa tivasi sitten, että haluaa sellaisen laatikollisen niitä (maksaa yli 10 euroa). Sanoin ettei sellaista osteta nyt ainakaan (olin siitä jos sanonut aiemmin, lupasin ne pussit). Poika siinä sitten sanomaan, että "nää on ihan tylsii ja tyhmiä". Sanoin, että voi olla myös ilman jos ei kelpaa. jankkasi vaan sitä laatikkoa ja sitä kuinka tyhmiä ja tylisä ne pussit on.

Sanoin pojalle, että jos ei kelpaa niin laitetaan takaisin hyllyyn ja mennään kotiin jos ei heti lopeta vinkumista. Ei lopettanut, joten otin pojan käsivrresta kiinni talutin hyllylle ja käskin laittaa ne pussit takaisin hyllyyn ja sitten marssimaan bussille.

Itkien ja parkuen ja mua sättien laittoin ne mun avustuksella takaisin hyllyyn. Otin taas käsivarresta kiinni ja talutin kaupasta ulos. Parkuminen, kiukuttelu ja minun sättiminen (tyhmäksi ym) jatkui koko kotimatkan. Selitin pojalle monet kerrat, että näin käy kun ei tottele ja että olen sanonut monet kerrat, etten osta nyt sitä laatikkoa vaan niitä pusseja. Huusi minulle vielä bussissa ANTEEKSI mutta siis sillai ettei todellakaan tarkoittanut sitä.



Teinkö siis oikein vai....? Tuntuu edelleen pahalta, mutta en vaan jaksa moista inttämistä eikä mitään uskota kun sanoo.

Niin ja nyt ei ole kyse mistään kolme vuostiaasta vaan juuri 7v vanhasta pojasta.