Onko alapäänne muuttunut pysyvästi synnytyksessä?

Toisaalta mitään isoja vaivojakaan ei jäänyt, ei laskeumia eikä pidätysongelmia kuin muutaman viikon ekan imukuppisynnytyksen jälkeen. Nekin hävisivät ajan kanssa. Suurimmat muutokset tulivat ekan synnytyksen jälkeen, toinen kerta ei tuonut mitään lisää hävitystä alakertaan. Aukko jäi isommaksi, mutta eppariarpi kutistui ajan kanssa (siis se kova arpikudos pehmeni aikanaan). Suurin muutos = emättimen seinämät tuntuvat löysemmiltä aivan siinä suuaukon yläpuolella. Sisemmät lihakset ovat palautuneet jumpalla ja ajan kanssa. Ylhäältä värkki on omasta mielestäni yhtä kireä kuin ennen mutta alhaalta löysä. Lisäksi kohdunsuu on alempana kuin ennen synnytyksiä, vaikka mitään laskeumaa ei ole todettu. Gynen mukaan se aina jonkin verran laskeutuu alas päin synnytyksen jälkeen.

Mulla siis tota 20 kuvailemaakin vaivaa, oisko siitä sitten hyötyä mennä johonkin gynelle valittamaan ja voivatko asialle jotain tehdä? Jumppa ei auta, sitä on todellakin yritetty ja harjoitukset jatkuu edelleen mutta muutosta ei vaan tule...

Näköjään tää tursuaminen aika yleinenkin ongelma, jännä ettei siitä sitten mitään puhuta.

sellainen kiinteä pallukka voi olla laskeumavaivaa. Peräsuolen ja emättimen välinen seinämä pullistuu emättimen puolelle, kun on peäsuolen laskeumaa. Siinä vaivassa myös kakka tuntuu jumittuvan jonnekin mutkaan tai painaa jopa emättimen puolelle.

että teillä muillakin pukkaa pallukkaa ulos! Olen ajatellut, että tämä vain mun ongelma ja en ole vaivaani halunnut enempiä miettiä ja murehtia. Tosi kurja tunne, kun se siellä on: (. Mutta me ei olla ainoita näköjään.

eli repesin joka suuntaan ja sen myötä lähti tunto. En enää tunne yhtään mitään alapäässä. Saa tehdä mitä vaan, niin mä en tunne mitään. Ja mies sanoo, että värkki tuntuu ihan samalta ja mukavasti edelleen osaan puristella... mutta kun mä en tunne mitään!



Lisäksi tursuaa ties mitä, mutta tuo tunnon puuttuminen on pahinta. Eipä huvita petipuuhat kun ei enää tunne mitään. Mielestäni liian kova hinta biologisesta äitiydestä. Mutta näistä asioista ei saa valittaa vaan pitää iloita lapsesta. Näin se menee...

Mutta lohdullista kuulla ettei ole ainoa ja näköjään onkin ihan suht yleinen vaiva - mikä onkin sitten outoa ettei tällaisesta esim neuvolassa puhuta mitään.

mutta valitettavasti sektiolla olen synnytykseni joutunut hoidatuttamaan.

kanssa ois ollut yhtään hullumpi vaihtoehto se sektio... Ja jotenkin niin epäreilua että se on nainen jolle nää kaikki vaivat ja muutokset tulee ja sitten miehet vielä pahimmassa tapauksessa kehtaa "valittaa".

En kuitenkaan anna asian häiritä ollenkaan. Emättimestä itsestään ei tursua mitään ja värkki on tiukka. En edes tiennyt tuota häppäriongelmaa ennenkuin kerran leikkasin melkein posliinin, samaa virhettä en toiste tee.



Olen yh-äiti, eikä mua oikeastaan edes kiinnosta, miltä tavarani näyttää. Muut asiat tuntuvat niin paljon tärkeämmiltä. Ja vaikka joskus jonkun miehen löytäisinkin, valitsen toki sellaisen, joka ei hänkään tuijota alapääni kosstumusta kovin tarkkaan vaan keskittyy ajatusmaailmaani ja silleen:)

että toisella puolella ulompi häppäri on vähän toista roikkuvampi. Ei tosin paljon, mies esimerkiksi ei kuulemma edes ollut asiaa huomannut ennenkuin näytin (tai sitten ei vaan ollut kehdannut sanoa). Itsekin huomasin koko jutun posliinia sheivatessa, kun toista puolta oli vaikeampi sheivata tuon roikkumisen vuoksi.



Mulla on takana kolme alatiesynnytystä, joissa ei tullut repeämiä eikä leikattu välilihaa, eikä mitään korjailtu synnytyksien yhteydessä (eikä myöhemminkään). Ensimmäinen lapsi oli 2,8kg kohtuun kuollut, alapäähän ei synnytyksestä jäänyt mitään jälkiä, toinen 4,1kg ja jätti kuulemma suuaukolle asfaltti-ihottuman näköistä jälkeä, kolmas oli 3,4kg ja jätti vain vähän asfaltti-ihottuman näköistä jälkeä.

Sain puoli vuotta sitten kuulla, että minusta on tullut toisessa synnytyksessä jälleen neitsyt. wtf? Näin kuitenkin gynen mukaan asia on.

ekan jälkeen hävisi sellainen ihopoimu välilihan kohdalta. Ilmeisesti repesi, eikä korjaantunut samanlaiseksi. Se on harmi, koska se oli oikein tuntoherkkä paikka.



tokassa ei revennyt mikään, mutta tuli niitä tursotuksia ja pallukoita. Nyt on kolme vuotta tästä ja palautunut on, ei tursota enää. Olen jumpannut paljon. Emättimen aukko ei enää niin nätiksi taida tulla kuin ennen synnytyksiä.

sullakin (silittää päätä) ja sillä se on kuitattu.



Mullakin on lihapulla. Aina ollut vähän pslaskeuman tapaista, mutta raskaus tosiaan lisäsi vielä entisestään.



Synnytyksen jälkeen piti käsin kaivaa kakka ulos, koska ei kärsinyt tikeiltä ja tältä pallukan eli pullistuman aiheuttamalta tuen puutteelta ponnistamaan. Itkin pari viikkoa ja pelkäsin syömistä, kipu oli niin kova. Vesilaskukin taisi kasvaa hirmuiseksi tuolta kuulta.



Että kaikki naiset vaan synnyttämään innolla. Kyllä se lapsi palkitsee ;)



Mutta joo, kyllähän se lapsi tuo onnea. Mutta en silti pidä siitä, että nämä vaivat pitää pyyhkiä pois ja unohtaa lapsen takia. Minusta näistä voisi puhua vähän enemmän.



Oma kätilöni sanoi, että jos kerrottaisiin koko totuus synnytyksestä, niin ei täällä kukaan enää synnyttäisi. Se lohdutti aidosti minua!

Ihanaa ja kamalaa, että tuollekin ilmiölle on nyt "nimi". En usko että minulla on laskeumaa, ainakaan jälkitarkastuksen tehneen lääkärin mukaan ei ollut, vaikka sama lihapulla oli jo silloin paikallaan. Välillä luulen jo että se on kutistunut, mutta asennosta riippuen kyllä se siellä on. Makuullaan huomaamattomampi, minkä takia varmaan gynenkin vaikeampi havaita asiaa. Olen ollut kyllä masentunut tästä alapääräjähdyksestä, mutta yleistä tuntuu olevan...

sullakin (silittää päätä) ja sillä se on kuitattu. Mullakin on lihapulla. Aina ollut vähän pslaskeuman tapaista, mutta raskaus tosiaan lisäsi vielä entisestään. Synnytyksen jälkeen piti käsin kaivaa kakka ulos, koska ei kärsinyt tikeiltä ja tältä pallukan eli pullistuman aiheuttamalta tuen puutteelta ponnistamaan. Itkin pari viikkoa ja pelkäsin syömistä, kipu oli niin kova. Vesilaskukin taisi kasvaa hirmuiseksi tuolta kuulta. Että kaikki naiset vaan synnyttämään innolla. Kyllä se lapsi palkitsee ;) Mutta joo, kyllähän se lapsi tuo onnea. Mutta en silti pidä siitä, että nämä vaivat pitää pyyhkiä pois ja unohtaa lapsen takia. Minusta näistä voisi puhua vähän enemmän. Oma kätilöni sanoi, että jos kerrottaisiin koko totuus synnytyksestä, niin ei täällä kukaan enää synnyttäisi. Se lohdutti aidosti minua!