Minun ja mieheni sopimus

Pistää miettimään, mitä on menettämässä!

Ei tule mitään hetken hairahduksia, kun tietää, että on isot panokset kyseessä!

ennakkovarahuoltajuussopimuksen teitte? Eikös parisuhteeseen ja liittoon kuulu lupaus ja sopimus uskollisuudesta lähtökohtaisesti? - Jos kumppani on tarpeeksi kusipää pettääkseen tämän sopimuksen ja perimmäisen luottamuksen, luuletko tosiaan, että hän kunnioittaa erotilanteessa jotain aikojen alussa tehtyä muuta, omaa tilannettaan huonontavaa, sopimusta?!?



Perustuuko teidän luottamuksenne siis tähän lapsiin liittyvään "uhkasopimukseen", ei keskinäiseen rakkauteen ja haluun olla yksiavioisesti toisen kanssa? Surullista jo sinänsä. Ja siksi toiseksikin, kuten jo sanoin ylempänä, aikamoinen paradoksi: miksi ihmeessä pettäjä ja valehtelija pitäisi tällaisesta kumppaninsa kanssa sovitusta asiasta kiinni, jos ei pidä muistakaan parisuhteen säännöistä ja sopimuksista kiinni?



Aika moni eron läpikäynyt voi muuten varmasti kertoa sinulle, että ikävän eron tiimellyksessä rikotaan aika moni - niin lapsiin kuin kumppaniinkin - liittyvä ennakkokäsitys ja puhe.

Itse olen teini-iässä saanut valita, kumman vanhemman luokse muutan asumaan ja valitsin äidin. Äiti vaan oli 'unohtanut' kertoa että hänellä on uusi miesystävä. En olisi todellakaan halunnut 14-vuotiaana muuttaa vieraan miehen kanssa asumaan. Isäni löysi uuden kumppanin paljon myöhemmin ja he muuttivat yhteen vasta kun viimeinenkin lapsista oli aikuinen.

jotenkin hyvä? Eihän sillä tosiaan ole mitään juridista arvoa. - Ja jos mies osoittaa rakastumalla toiseen, pettämällä ja haluamma eron, ettei hän enää rakasta tai kunnioita ap:a tai heidän keskinäisiä "sopimuksiaan", eikö ole tavattoman naiivia ja sinisilmäistä, jopa typerää, ajatella, että hän kiltisti hyväksyisi eron sattuessa tällaisen asian.



Tuolla, mitä joskus on puhuttu, ei tosiaan ole mitään painoarvoa silloin, kun rakkaus ja kunnioitus on kuollut (kuten pettäjällä yleensä on). Eikä sillä varsinkaan ole mitään arvoa, kun lastenvalvojan luona päätetään lasten asumisista ja tapaamisista.

ennakkovarahuoltajuussopimuksen teitte? Eikös parisuhteeseen ja liittoon kuulu lupaus ja sopimus uskollisuudesta lähtökohtaisesti? - Jos kumppani on tarpeeksi kusipää pettääkseen tämän sopimuksen ja perimmäisen luottamuksen, luuletko tosiaan, että hän kunnioittaa erotilanteessa jotain aikojen alussa tehtyä muuta, omaa tilannettaan huonontavaa, sopimusta?!? Perustuuko teidän luottamuksenne siis tähän lapsiin liittyvään "uhkasopimukseen", ei keskinäiseen rakkauteen ja haluun olla yksiavioisesti toisen kanssa? Surullista jo sinänsä. Ja siksi toiseksikin, kuten jo sanoin ylempänä, aikamoinen paradoksi: miksi ihmeessä pettäjä ja valehtelija pitäisi tällaisesta kumppaninsa kanssa sovitusta asiasta kiinni, jos ei pidä muistakaan parisuhteen säännöistä ja sopimuksista kiinni? Aika moni eron läpikäynyt voi muuten varmasti kertoa sinulle, että ikävän eron tiimellyksessä rikotaan aika moni - niin lapsiin kuin kumppaniinkin - liittyvä ennakkokäsitys ja puhe.

Meidän suhteemme on ihanaa ja intohimoista rakkautta vielä 10 vuoden jälkeenkin. Mies sanoi juuri eilen illalla olevansa maailman onnellisin mies, ja minä uskon sen, koska olen itsekin täydellisen onnellinen. : )

ap

Jos liitto voi hyvin - ja vaikka ei voisikaan - eikö pikemminkin keskitytä siihen, miten se voi jatkossakin hyvin. Minua ainakin jopa loukkaisi tuollainen "sopimus": ai että mieheni ei flirttitilanteessa ajattelisikaan sitä, haluaako hän teoillaan kunnioittaa minua ja liittoamme teoillaan, vaan sitä, menettäisikö hän lapset, jos jatkaisi leikkiään?



Minusta lapsista ei koskaan muutenkaan se tehdä mitään sopimuskappaletta tai kiristysvälinettä MILLÄÄN TAVALLA. Jos eroon parisuhteessa päädytään esim. pettämisen tai yksipuolisen eropäätöksen takia, eikö molempien pidä tähdätä siihen, että lapset nimenomaan saavat pitää molemmat vanhempansa. Lapsia kunnioitetaan ja kuunnellaan ikätasoisesti ja heidän parastaan mietitään, kun asumisjärjestelyistä päätetään. Ei lasten menetys pitäisi olla rangaistus siitä, jos haluaa lopettaa liittonsa, eikä edes pettämisen pitäisi kuulua lapsille tai heidän tapaamis-/asumisasioihinsa: ne ovat parisuhteen ja aikuisten välisiä juttuja.



Minusta tuollainen sopimus loukkaa lasten asemaa ja parisuhteen luottamusta itseisarvona. Ja kun siitä ei edes riitatilanteessa tosiaan ole mitään hyötyä. Siksi negatiivisuus. - Mutta tämähän on tosiaan sitten minun näkemykseni asiasta. Hyvä, jos te ette koe sitä mitenkään paradoksaalisena.



3

Tosi kiva , jos teilla on hyva parisuhde ja "sopimuksenne' auttaa teita pystymaan uskollisina.



Olen tosin aivan samaa mielta usean aikaisemman vastaajan kanssa. Tiukan paikan tullen teidan sopimuksella ei ole mitaan merkitysta....



Jos miehesi (tai sina) petatte toisianne ja tulee syysta tai toisesta riitaisa ero niin eipa taida "sopimus" siina hirveasti painaa.

Jos taas pysytte yhdessa tai joskus eroatte sopuisasti osaatte ja haluatte varmasti ratkaista lasten asiat LASTEN hyvaksi . (joka ei suinkaan tarkoita sita etta lapset menevat joko aidille tai isalle jonkin vuosia aikaisemmin tehdyn sopimuksen mukaan)



Mutta tosiaan, hyva jos tama auttaa teita miettimaan tekemiasianne ja olemaan vastuullisia ja harkitsevia.

Itse en ole tuntenut tarvetta millekaan erityiselle sopimukselle uskollisena pysyakseni.

Kyllä tällaisetkin asiat kannattaa sanoa ääneen ja ajatella jo etukäteen. Minun mielestäni sellainen on todella epäreilua, että nainen/mies ihastuu uuteen kumppaniin (se on tietoinen teko, kun on parisuhteessa) ja saa vielä kaiken kukkuraksi lapsetkin vietyä. Eihän se ole oikein. On todella viisasta miettiä jo ennen lasten tekoa kuinka kriisipaikoissa toimitaan. Mekin olemme sopineet, että eroa ei oteta ennen kuin on käyty parisuhdeterapiat yms. läpi. Lapsia ei saisi tehdä tuosta vaan!

Minun mielestäni sellainen on todella epäreilua, että nainen/mies ihastuu uuteen kumppaniin (se on tietoinen teko, kun on parisuhteessa) ja saa vielä kaiken kukkuraksi lapsetkin vietyä. Eihän se ole oikein.

joutuisivat sille vanhemmalle joka on huonompi vain siksi että se paremmalle vanhemmalle joutuminen olisi epäreilua jätettyä osapuolta kohtaan. Olis esim. aika epäreilua lasta kohtaan asua hyvin ongelmaisen äidin kanssa vain siksi, että isä, joka hoitaisi lapsen paremmin, sattui löytämään uuden puolison. Jos jättäjä on se parempi vaihtoehto lapsille niin lapset tälle, ei lapsilla käydä kauppaa ja lievitetä toisen omaatuntoa tai paikata eron tuomia haavoja. Lapsen etu menee aina vanhempien edun ohi.

Minun mielestäni sellainen on todella epäreilua, että nainen/mies ihastuu uuteen kumppaniin (se on tietoinen teko, kun on parisuhteessa) ja saa vielä kaiken kukkuraksi lapsetkin vietyä. Eihän se ole oikein.

joutuisivat sille vanhemmalle joka on huonompi vain siksi että se paremmalle vanhemmalle joutuminen olisi epäreilua jätettyä osapuolta kohtaan. Olis esim. aika epäreilua lasta kohtaan asua hyvin ongelmaisen äidin kanssa vain siksi, että isä, joka hoitaisi lapsen paremmin, sattui löytämään uuden puolison. Jos jättäjä on se parempi vaihtoehto lapsille niin lapset tälle, ei lapsilla käydä kauppaa ja lievitetä toisen omaatuntoa tai paikata eron tuomia haavoja. Lapsen etu menee aina vanhempien edun ohi.

Nain on.

Ajatelkaapa nyt: Mies alkaa vakivaltaiseksi alkoholistiksi . Aiti kituu suhteessa jonkun aikaa, kunnes saa haettua eroa ja ehkapa loytaa uuden puolison...

Entapa lapset? Isalle vaan, koska 10 vuotta sitten on tehty "sopimus".

Karjistettya ehka, mutta kuitenkin....

Eroihin päädytään erilaisissa tilanteissa, eikä ero ole aina molempien halu. Onko oikein, että ihminen, joka haluaa erota parisuhteestaan, joutuu myös luopumaan lapsistaan? Huomaathan, että ap ei puhunut pelkästään pettämisestä, vaan myös muuten eron haluamisesta.



Myöskin se tosiasia, että miltei puolet ihmisistä pettää partneriaan jossain elämänvaiheessa, kertoo mielestäni siitä, ettei petollisuuskaan - niin ikävä ja julma teko kuin se parisuhteen ja tietysti koko perheen näkökulmasta on - tee ihmisestä automaattisesti huonoa tai jatkossa toista huonompaa vanhempaa. Erotilanteessa lasten asumiset ja tapaamiset pitäisi päättää vain ja ainoastaan lasten edun mukaan, ei sen perusteella, kuka eroa halusi tai edes sen perusteella, liittyykö kuvioon pettämistä tai kolmansia osapuolia!



Joo, onhan se elämältä epäreilu veto, jos ensin joutuu eroamaan vasten tahtoaan liitostaan ja sitten vielä joutuu etävanhemmaksi vasten tahtoaan, mutta edelleen korostan, että lasten etu ajaa näissä asioissa kummankin vanhemman subjektiivisen "reiluusmittarin" ohi. Ei petollisuutta parisuhteessa tai yksipuolista erohalua hyvitetä antamalla toiselle lapset kuin jokin sovintolahja.



Siitä voi toki keskustella etukäteen, miten mahdollisen eron sattuessa toimitaan lasten suhteen. Se on realistista ja relevanttia, vaikka kuinka hyvä suhde olisi. Siihen, kumpi olisi "parempi" lähivanhempi voivat vaikuttaa monet syyt (esim. vanhempien työtilanteet, asuminen, taloudelliset tilanteet, aiempi rooli lasten elämässä, lasten ikä/sukupuoli jne.) ja niitä voi toki ennaltakin pohtia. Niin se ei kuitenkaan voi mennä, että se, joka eroa tahtoo, luopuu automaattisesti lapsista.

Jos on kaksi fiksua ihmistä tuollainen sopimus on erittäin hyvä. Jos lähtee hyvästä suhteesta, menettäköön lapset. Jos tekee jotain muuta ikävää, kuten hakkaa tms., sopimus ei pidä.

Jos on kaksi fiksua ihmistä tuollainen sopimus on erittäin hyvä. Jos lähtee hyvästä suhteesta, menettäköön lapset. Jos tekee jotain muuta ikävää, kuten hakkaa tms., sopimus ei pidä.

Mitäs pahaa ne lapset on tehnyt kun menettävät isän/äidin!!

Erossa pitäisi ajatella lapsen tunteita eikä vanhempien kostoa toisilleen!! Haloo!!

Perseestä on koko sopimus, en halua että mies toikkuisi mussa vaan sitä varten ettei halua menettää lapsia!

Jos on kaksi fiksua ihmistä tuollainen sopimus on erittäin hyvä. Jos lähtee hyvästä suhteesta, menettäköön lapset. Jos tekee jotain muuta ikävää, kuten hakkaa tms., sopimus ei pidä.

Mitäs pahaa ne lapset on tehnyt kun menettävät isän/äidin!! Erossa pitäisi ajatella lapsen tunteita eikä vanhempien kostoa toisilleen!! Haloo!! Perseestä on koko sopimus, en halua että mies toikkuisi mussa vaan sitä varten ettei halua menettää lapsia!

Etsitään yhdessä ratkaisu ongelmiin. Lasten edun mukaista on saada elää omien vanhempiensa kanssa. Kulissiavioliittokin on tutkimusten mukaan parempi, kuin se, että vanhemmat eivät ole yhdessä. Uusperheistä päätyy eroon yli 80 prosenttia.