Löydänköhän ikinä työpaikkaa/työtä, jota en INHOA?!
Olen ollut tähän mennessä (ikää kohta 30 v.) viidessä eri työpaikassa, ja tehnyt viittä eri työtä (siivonnut, ommellut, täyttänyt kaupassa hyllyjä ruokakaupassa ja vaatekaupassa sekä tehnyt toimistotöitä)
Olen inhonnut jokaista työpaikkaa ja jokaista työtä. Vaikka kuinka olen yrittänyt asennoitua eritavalla ja etsiä työstäni parhaita puolia, olen aina aamuisin töihin lähtiessäni ollut vittuuntunut ja huonolla tuulella, vilkuillut työssäni jatkuvasti kelloa laskien aikaa siihen että työpäivä loppuu, ja alkanut surra työviikon alkamista jo sunnuntaiaamuina.
Ja tämä on ollut äärettömän rasittavaa. Tuntuu ihan hirveältä ajatella, että töitä olisi taas kohta alettava etsimään (kun hoitovapaa loppuu) ja että sama vitutus seuraa minua sitten loppuelämäni, ties kuinka monta kymmentä vuotta vielä töitä joudun tekemäänkään, ja jos joka ikinen päivä noin vituttaa niin miten ihmeessä selviän elämästäni?!
Olen miettinyt, onko vika minussa vai työpaikoissa, mutta sitä en oikein tiedä... Koulussa olen kyllä aina viihtynyt kohtalaisen hyvin, enkä muuten ole sellainen persoona, joka vittuuntuisi helposti. En myöskään ole työnvieroksuja, vaan hyvinkin aikaansaava ja tunnollinen.
Kadehdin kaikkia, jotka tykkäävät työstään, tai niitä joita ei ihan jokaikinen päivä vituta töihinlähtö. Niitä, jotka suhtautuvat työssäkäyntiin edes neutraalisti. Puhumattakaan niistä, jotka tekevät työtä josta NAUTTIVAT! (ihan utopistista)
Kellään muulla samaa?
Kommentit (20)
Eihän ihme, että matalapalkkaisia paskaduuneja inhoat!
kepillä jäätä, esim. verkostomarkkiunointi tms. Onnistuu harvoilla, mutta joku aina onnistuu!
mutta en tiedä mitä haluaisin tehdä, mistä mä tietäisin mikä olisi mukava, mielenkiintoinen työ?? Helpottakaa nyt ja heittäkää jotain vinkkejä?
Ja että koulutukseen olisi edes jonkinlaiset realistiset mahdollisuudet päästä...
kauppaopiston olen peruskoulun jälkeen käynyt.
ap
emme voi mitenkään tietää, mistä olet kiinnostunut! Mutta sosiaali- ja terveysala työllistänee parhaiten.
emme voi mitenkään tietää, mistä olet kiinnostunut! Mutta sosiaali- ja terveysala työllistänee parhaiten.
olen tässä miettinyt viimeiset 10 vuotta, enkä tiedä silti.
Sosiaali- ja terveysalasta sen verran, että varmaan lähihoitajaksi pääsisi suht helposti opiskelemaan ja töitä piisaisi, mutta mahtaisiko olla yhtään sen mukavampaa työtä kuin nuo muutkaan, mitä olen kokeillut...
ap
olen sosiaali- ja terveysalalla. Älä ainakaan siihen rupea, tätä paskaa en suosittele kenellekään.
Niin mitä sillä tarkoitat?
Kiireetöntä työtä? vai työntäyteistä? Ihmisten kanssa oloa vai yksin? Käsitöitä? musiikkia?
Mitkä on sinun kriteerit työstä nauttimiseen?
joka ei vituttaisi joka aamu. Eli työvauhti sopivaa, ei liian vähän työtä (tylsää) eikä liikaa (stressiä), työn pitäisi myös olla jonkinverran mielenkiintoista/haasteellista (ei kuitenkaan stressiksi asti) tai muuten on tylsää. Ei siis mitään liukuhihnahommaa.
Työssä olisi mukavaa olla ihmisten kanssa ainakin jonkinverran tekemisissä, ellei sitten ole niin supermielenkiintoista että sitä tehdessä ei harmita vaikkei ketään juttukaveria olisikaan.
Muuten on ihan sama mitä alaa työ olisi. Tai no ei tietysti mielellään mitään ihan miehisimpiä aloja...
ap
Mulla on akateeminen koulutus ja työkokemusta vaativista asiantuntijatehtävistä sekä luovalta alalta. Sinänsä tykkään työstäni ja olen tykännyt edellisistäkin, mutta kuitenkin töihinmeno vituttaa.
Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen, että yrittäminen sopisi minulle paremmin kuin toiselle työskenteleminen. Olen aikaansaava ja tehokas, teen työni hyvin, uskallan tehdä ratkaisuja ja päätöksiä, jne.
Töissä vituttaa eniten se, että vaikka tekisin työni miten hyvin, joku voi tulla valittamaan milloin tahansa ja mistä tahansa. Otan pomon epäreilutkin moitteet raskaasti ja en jaksaisi niitä kuunnella, vaan olisin mieluummin työni tuloksista vastuussa vain itselleni.
Tosin ei akateemista koulutusta, vaan opisto ja amk. Nämä molemmat ihan eri aloilta, ja molempia ehdin tehdä työkseni myös vähän aikaa. Viimeksi olin yrittäjänä, ja se oli ihan minun juttuni.
Minun on aina ollut vaikea sopeutua esim. kouluihin (vaikka olen pärjännyt hyvin) ja työyhteisöihin (vaikka olen työni hoitanut kiitettävästi).
En kuitenkaan haluaisi palkata enää työvoimaa (olen yrittäjänä ravintola-alalla, ja työntekijöillä on ollut mt-ongelmia, alkoholismia, peliriippuvuutta ja varastelua). Haaveilen perustavani oman yrityksen, jossa olen yksin töissä. Edes alalla ei ole väliä, kunhan saan olla yrittäjä.
kun ei saa nukkua tarpeeksi aamuisin. Mun sisäinen kello ei vaan käänny seitsemältä nousemiseen. 9-10 välillä kun saa herätä niin on aivan eri ihminen :)
Kouluttaudut johonkin, mistä oikeasti saat jotakin tai sitten..
et saa mistään ja huoraat vaan...
Ja kyllä, vituttaa jokainen aamu.
- ja vielä miehen elättinä, et siis saisi edes työttömyyskorvausta?
Vituttaa tommoset.
T. akateeminen totaalisen tienaamaton.
Ikää tasan 30v,työpaikat tähän mennessä (peruskoulun ja lähihoitajaopiskelujen jälkeen):
*2,5v henkilökohtaisena avustajana
+mukavan ihmisen avustajana oli mukava olla
+työtä sai tehdä kohtuu vapaasti,ei ollut ketään niskan takana vahtimassa joka päiväisessä työnteossa
+työ oli vaihtelevaa kun kuljettiin myös eri paikoissa
+työstä maksettiin kohtuullisesti työn määrään nähden (n. 2600e/kk brutto sis siis yölisät)
-työnanatajana keskussairaala vaati välillä mahdottomia,kuten sairaslomien korvaamista itse tehdyllä työllä,laitonta ja mahdotonta (ja loppujen lopuksi jouduin irtisanoutumaan tämän takia)
-samassa hoitoringissä oli myös idiootteja jotka eivät tehneet omilla vuoroillaan omia osiaan
-yötyöt ei nyt lapsien kanssa mene plussan puolelle kuten sinkkuaikoina
*lehtimyyjänä (5kk)
+ puhelimessä jutteleminen on minulle helppoa ja kivaa
+haastavaakin
+työporukka oli mainio
-ei siinä tienaamaan päässyt kuin satunnaisesti
*1v3kk lastenhoitajana yksityisessä perheessä
+ihanat lapset
+vapaata työtä
+viihdyin todella hyvin
-palkka ei päätä huimannut,n.8e/h bruttona
-päivissä joutui joskus venymään kun perheen vanhempien työt venyivät
-lastenhoito mietityttää mielekkyydellään nyt kun on omiakin,miksi viedä omat hoitoon vieraalle ja sitten mennä itse hoitamaan "vieraita",onko järkeä??
-oli välillä todella rasittavaa olla aivan yksin (aikuisena siis) työssä
*siivoojana ala-asteella 1v
+sain tehdä yksin,mutta ihmisten keskellä
+vapaata työtä (muita siivoojia ei ollut ja pomo kävi kerran kuussa tarkistamassa)
+sai kuunnella radiota samalla (korvanapeilla)
+päivä päättyi aikaisin (työaika 5.30- 13.30)
-työ alkoi klo 5.30
-palkka (1200e/kk brutto)
-lapset sotkee enemmän kuin laki sallii,mutta inhaa siivota leuhkien opettajien sotkut (ei toki kaikki),mutta "Se on siivoojan hommaa" perusteella annetaan lasten esim teroittaa kynät suoraa lattialle
*keittäjänä ala-asteella 8kk
+ihmisten keskellä kivaa,paljon tekemistä,ei ehdi tylsistyä
+hyvät työkaverit
+ruokaetu
+kohtuu yksinkertaista hommaa,helppoa
-en ollut ruoan laittaja ja silti syyllistettiin jos ruoka ei maistunutkaan
-palkka oli surkea (900e/kk b) koska työaikakaan ei ollut täysi (6,5h/pvä),täällä ruokapalvelut on koottu isoihin yksiköihin joista puolivalmiina ruoka tuodaan kouluille ja näin kouluilla ei tarvita kokoaikaisia työntekijöitä
-työ oli fyysisesti järkyttävän raskasta,paljon nosteltavaa,ei onnistuisi edes enää,koska minulle puhkesi kuopuksen syntymän jälkeen reuma
Mun tarvelistalla olisi siis myös työ jossa viihtyisin! Ja lisäksi se ei saisi olla fyysisesti kauhean raskasta reuman takia.
Ja työajan pitäisi sijoittua välille 7-16. Palkan ei tarvitse päätä huimata 2200-3000e/kk brutto kelpaa hyvin.
Henk.koht kiinnostuksikseni sanoisin: musiikin kuuntelu,lukeminen,elokuvat,kirjoittaminen,lapset ja lapsiperheiden asiat,ruokavaliot,sisustaminen
Inhokkilistalta löytyy: matematiikka,liika tekniikka,kokoajan jatkuva meteli,liian myöhäinen työaika niin ettei jää aikaa omalle perheelle
(joku muu kuin paskaduuni kuten siivous/puhelinmyynti/gallup/jne.)
aiheesta ketjun aiemmin aloittanut
Pitäis varmaan muutta pk-seudulle,niin sieltä löytyisi laboratoriohoitajalle enemmän mahiksia.Asun pienellä paikkakunnalla,enkä halua tehdä vuorotyötä,jolloin työt on vähissä.Töitä on silti ollut,mutta tuntimääräisesti turhan vähän/viikko.No sitten kun palaan äippälomalta,teen mielelläni lyhyttä päivää,kun on pienet lapset..
jos tykkäät ihmisistä ja et pelkää eritteitä, ala lähihoitajaksi. Työnsarassahan on missä valita, lapset, vanhukset, vammaishuolto jne. Työssä on sopivasti rutiineja ja vaihtelua. kyllä joskus vituttaa mennä töihin, mutta aika ei ole tullut pitkäksi.
Kyllä, olisin juuri nyt mielummin työtön ja vetäisin kotona lonkkaa ja olisin lasten kanssa parin tonnin ansiosidonnaisella. Mutta pakko ajatella tulevaisuutta. Fudut voisi vielä onnistua hommaamaan, mutta sitten olisi pakko taas keksiä jotain... kun ei sitä voi itseään täysin syrjäyttääkään työmarkkinoilta. No, ala on nyt tällä hetkellä täysin väärä ja olen hakeutumassa opintovapaalle. En jaksa sitä, että jo sunnuntaina alkaa mahasta sattua alkavat työviikko.
t: 15
Ihan aikuisten oikeasti kannattaa kouluttautua sellaiselle alalle josta tykkää. Tietysti opiskeluaikana pitää tulla toimeen hyvin vähällä rahalla verrattuna työntekoon, mutta se todellakin kannattaa.