Miehen reissutyö ja raskauteni loppuvaiheessa, jonkin sortin paniikki meinaa iskeä

Meillä on takana monen vuoden lapsettomuus. Emme saaneet vauvaa hoidoillakaan ja lopulta hyväksyimme sen, ettemme saa vauvaa ja päätimme ryhtyä sijaisvanhemmiksi. Nyt meillä on kaksi "sijaislasta", tosin he palaavat omille vanhemmilleen pysyvästi kuukauden sisällä.



Tuntuu vieläkin pieneltä (tai aika isoltakin) ihmeeltä, että nyt olen kuitenkin raskaana ja meille on tulosa kaksoset. Raskauttani ei luultavasti voida jatkaa kun maksimissaan rv 34 tai 35 asti, nyt on menossa rv 28.



Mitä lähemmäs vauvojen syntymä tulee niin sitä enemmän se pelottaa. Tulen olemaan paljon yksin kaksosten kanssa, koska miehellä on sellainen työ, että on työmatkalla yleensä 1-4viikkoa, kuukauden on todella harvoin, yleensä viikon tai kaks ja aina työmatkan jälkeen on vähintään viikko vapaata ja sit yleensä viikko melko lyhyitä päiviä, joina on suurimman osan ajasta kotona.



Väkisinkin tulee mietittyä, että miten sitä jaksaa yksin pari viikkoa vauvojen kanssa. Toisaalta on mietitty hoitajaakin ns. varmuuden vuoks, vaikka lähipiiri on kyllä luvannut auttaa, mutta auttavatko sitten oikeasti. Miehen sisarukset kun on saaneet lapsia ja esim. appivanhemmat luvanneet auttaa, mutta todellisuudessa eivät ole pahemmin auttaneet, vaikka esim. miehen siskolla oli vauva joka itki miltein koko ajan.



Sen tiedän jo muuta kautta, että täällä ei saa neuvolasta mitään apua, paitsi jos suostuu lastensuojeluasiakkaaksi niin saa apua lastenhoitoapua, muuten se on hommattava itse tai vaan kärsittävä.