Kuinka hyvin ystävänne tietää rahatilanteenne?

En tiedä mitä ajattelevat, mutta ei minulla ole mitään velvollisuutta kertoa heille miten rahani käytän, jos käytän.

en jaksa salailla ollenkaan. Ei nyt ihan tilisaldo ole tiedossa, mutta aika avoin olen.

nuohan eivät ole kuin lähinnä ystävän irvikuvia.

Ystäväni tietävät (tai ainakin heillä on mahdollista tietää), mitä saan palkkaa. Sitä, että saan asumistukea he eivät tiedä. Eivät myös sitäkään, että säästän eläkettä(joka kyllä saattoi olla huono sijoitusmuoto).

Tietenkään et ole mitään selityksen velkaa kenellekään, ja jos puolitutut kaverit arvuuttelevat ja laukovat tyhmyyksiä, anna olla...



Itselläni YSTÄVÄT (joiksi siis luen vain todella läheiset, pitkäaikaiset ystävät, en ns. "kavereita") kyllä tietävt kaiken myös raha-asioistani (kuten kaikesta muustakin). Parhaille ystäville ensimmäisenä puran rahahuolet siinä missä positiiviset palkankorotuksetkin. Itsekin tiedän tarkalleen, kuinka paljon parhaat ystäväni tienaavat - olenhan heidän kanssaan työhakemuksia palkkatoiveineen hionut ja korjauslukenut, antanut mielipiteitä ja neuvoja ja sormet ristissä vastauksia odottanut.

Minulla on vähän ystäviä, mutta heille kerron kaiken ja he myös minulle ja luottamus pelaa molempiin suuntiin.



En tarvitse mitään hyvänpäivän tuttuja tai muka-ystäviä. Valitsen helmet sikojen joukosta ns.

Siis tason, että voin lähteä syömään ravintolaan mutta en äkkilähdölle Kreikkaan. Ja että en laske jokaista tarjottua tuoppia enkä ota vanhoista lastenvaatteista rahaa.



Ammatista helppo päätellä tulotaso ja elämäntyylistä se, että säästöönkin jää.

puheelta.



mun on vähän vaikea salailla ystäviltä meidän varoja, eikä ole mitään syytäkään. mies on erittäin menestyvän yrityksen osakas. Valtaosa ystävistäni on liki samassa tilanteessa: hyvät työpaikat, kivat autot ja kämpät ja veneet.



en voisi kuvitellakaan, että kukaan irvailisi tai sanoisi mitään tuollaista.

muiden tulot ja menot. Voi sitä katkeruuden määrää jos joku tienasi enemmän kun hän. Minä opettajana olin tietenkin suoraan saatanasta kun sain lomailusta palkkaa. Jokaiselta tämä urpo kyseli tuloja mitä kukaan ei hänelle kertonut, ja kerran suuttui verisesti kun ostimme yhteiselle mökille veneen. Vene kun ei ollut hänen ostamansa...



Joten ei, ystäväni eivät tiedä raha-asioitani.

raha-asioista. Ne ovat henkilökohtaisia asioita ja sillä selvä, jos joku haluaa arvioida taloudellista tilannettani ammattini perusteella niin siitä vain, se ei kuitenkaan välttämättä ole koko totuus. Mutta siinäpähän miettivät jos haluavat, itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa kenenkään toisen aha-asiat, iittää että omat on tiedossa :)

Minulle raha ei ole mikään tabu, vaan pohdin täälläkin paljon raha-asioita. Mielestäni se, että raha on tabu on kautta aikojen johtanut kaikenmoisiin järjettömyyksiin. Ihmiset, joilla ei oikeasti olisi varaa ostaa sellaisia tuotteita, joita "naapurillakin" on ja toisaalta esim. perinnöt siirtyy paljon verottajalle, kun niitä ei ole osattu siirtää seuraavalle polvelle ajoissa ilman veroseuraamuksia (no tähän tulee syyllistymään sekä minun että miehen vanhemmatkin, eivät siis siirrä mitään seuraavaan tai sitä seuraavaankaan polveen, vaikka varsinkin toisen puolen sukulaisilla olisi siihen mahdollisuus ja siten verottajalle tulee menemään joskus mittavia summia, mutta jokainen toimikoon toki tavallaan, mutta itse katson, että yritän välttää verottajalle antamista sitten joskus ja yritän rahat pitää perheessä).



Mitä tuohon toisten rahankäytön pohtimiseen tulee, niin mitä se sinua haittaa? Tuntuuko, että sinun pitäisi korjata, että he ovat väärässä? Vai tuntuuko se kurjalta, että ystäväsi puhuvat sinusta pahaa selän takana? Epäiletkö, että he haukkuvat sinua myös muista asioista? Vai onko teillä enemmän rahaa kuin ystävilläsi? Vai ovatko he vain oikeastaan sitä mieltä, että käytät rahaa eri kohteisiin kuin he käyttäisivät?



Meillä se tilanne, että minä yhden lapsen yh otin tuollaisen kunnollisen sinkkumiehen ja mieheni sai tietty vähän osakseen sellaista suvultaan, että "yh nainen otti sinut saadakseen rahaa ja maksattaakseen lapsensa kulut sinulla". Siihen mies hienovaraisesti joskus vaan totesi, että melballa on kyllä ihan yhtä hyvät tulot kuin minullakin ja enemmän omaisuutta. Ei tietty kaikille, mutta eittämättä jos yhdelle kertoo tuon verran, niin sitten se tieto saattaa jopa levitäkin tuommoisissa "päivittelytilanteissa" selän takana.



Miksi sinulle on vaikea puhua rahasta? Tämä tietty kysymyksenä myös niille muille, joille raha on samaan tapaan tabu kuin seksi. Mikään tilivelvollinen tietty kukaan ei ole rahoistaan tai mistään muistakaan tekemisistä, mutta usein mielestäni raha on vielä tabumpi kuin muu elämä ihmisellä.

En tiedä mitä tilanteelle voi tehdäään, muuta kuin ehkä sanoa että omia rahojasihan sinä käytät. Mutta ei se niistä ihmisistä ystäviä tee.



Itse en puhu henkilökohtaisesta rahatilanteestani ystävien kanssa kuin korkeintaan jollain hyvin yleisellä tasolla (tyyliin että "jos voittaisin lotossa niin haluaisin 200 neliön huoneiston Skattalta merinäköalalla"), minulle se on kiusallinen aihe.

kuinka paljon tienaan, mieheni palkkaa en ole kertonut.



Raha-asioista puhutaan noin yleisesti, onko varaa tehdä sitä tai tätä tai että nyt on tiukkaa ja tili tyhjä tms. Tiedämme myös kaikki mitä kenenkin asunto on maksanut ja suunnilleen paljonko kelläkin on asuntolainaa.



Meillä täysin luonnollista keskustella rahasta siinä missä muistakin arki-asioista. Ehkä sen vuoksi, että kaikilla samanlainen elintaso.