Lue keskustelun säännöt.
Rv 40+3 enkä todellakaan halua enään yhtään lasta!
09.07.2010 |
Apua. Esikoinen 1.5v ja viimeiseen 2 viikkoon en oo nukkunut juurikaan. On vähän sairastellut ja kitissyt, mutta oikeastaan ei ole ikinä nukkunut hyvin. Mun yöt menee siinnä että oon kokoajan sitä hyysäämässä kun ei se nuku. Tänään sain sen nukkumaan pätkän 08.00-10.00 eli se oli ainoa pätkä jolloin minä sain itse nukuttua muutamaa torkahtelua lukuunottamatta. Mää en enään jaksa. Alan olla jo niin kypsä tähän hommaan etten jaksa enään olla pojalle edes äiti. Oon robotti joka hoitaa rutiinilla mutta ihan joka homma on mulle jo niin vastenmielistä. Koko pojan kanssa elämä. Silloinkin kun se on hyvällä tuulella, en jaksa.
Se on vielä niin huomion kipeä ettei päivisinkään viihdy hetkeäkään yksin, ei edes sitä pientä hetkeä että kerkeäisin kusella käydä.
Nyt on kamala ajatellakaan että tähän tulee toinen. En halua synnyttää. En jaksa enään toista. Enhän minä saa enään ikinä nukuttua! 2 kitisemässä yhtäaikaa, jatkuvasti 24/7! Miten kuvittelinkaan että jaksan? Tyhmä minä! Voi luoja, jos tästä hengissä selviän, ei enään ikinä yhtäkään lasta, koiraa, kissaa tai edes kilpikonnaa!
Miten minä edes suoriudun itse synnytyksestä kun univajetta on jo miljoona tuntia.
Kommentit (28)
täällä kans ikäero lapsilla 1v4kk. ja joo. huonoina päivinä itku tulee. niinku tänäänkin.. tärkeintä on että koti on "turvapaikka" joka on tehty niin lastentarhaks kuin olla ja voi. siis kaikki kamat mihin taapero ei saa koskea, on lukkojen takana, kielletyt paikat teljetty jne... voit vaan maata sohvalla tissittelemässä vauvaa ja sen nukahtaessa mennä hoitaan isompaa.. mikään ei tule onnistumaan jos joudut koko ajan repimään huomion kipeetä tenavaa kirjahyllystä tai vaatekaapista...
tsemppiä.. ja laita mies hoitamaan KAIKKI kotityöt. safkat, kaupat, pyykit..jne.. muuten voi olla aika vaarallista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukukin olisi lähellä mutta suvussa ei ole yhtäkään tyyppiä joka voisi ottaa pojan edes yhdeksi yöksi tai yhdeksi päiväksi että saisin jotain muuta ajateltavaa kuin jatkuvaa holhoamista, huolehtimista, leikkimistä, pesemistä, lohduttamista ja vaippoja. Oon niin täynnä tätä.
Mun kaveripiirissäkään ei kenellään ole lapsia, joten oon "erakoitunut" siitäkin. Olis edes joku mamma jonka kanssa pääsis purkamaan vauva-arkea ja käymään vaikka vaunulenkillä. Tuun hulluksi, psyyke ei kestä.
joitakin masennuslääkkeitä voi syödä vaik ois raskaana/imettäis. toi sun ahistus ei kyllä ole normaalia!
t. 3:n äiti joka koki samoja tunteita...mut mulla viiraski päässä :-)
rehellisesti, miksi ihmeessa hommauduit heti uudestaan raskaaksi ? kiinnostaisi oikeasti tietaa mita paassa liikkuu nailla ihmisilla jotka tekee todella pienella ikaerolla lapsia ja sitten on ihan zombie unenpuutteen takia.
t. yhden aiti
tärkeintä on että koti on "turvapaikka" joka on tehty niin lastentarhaks kuin olla ja voi. siis kaikki kamat mihin taapero ei saa koskea, on lukkojen takana, kielletyt paikat teljetty jne... voit vaan maata sohvalla tissittelemässä vauvaa ja sen nukahtaessa mennä hoitaan isompaa.. mikään ei tule onnistumaan jos joudut koko ajan repimään huomion kipeetä tenavaa kirjahyllystä tai vaatekaapista...
Tuo pitäisi kyllä tehdä ja nyt heti, ennen uutta vauvaa. Poika pääsee täällä joka paikkaan, yltää jo ottamaan jokapaikasta jotain. Pistorasioitakaan ei olla täällä saatu suojattua. Kaikkiin kaappeihin pääsee. Milloin roskiksella, milloin missäkin. Tuokin on vain jotenkin jäänyt muuton keskellä. Auttaisi tosiaankin huomattavasti, ei ainakaan itse tarvisi miettiä jos hetkeksi jättää pojan silmistään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ainoa tässä suvussa joka mielellään ottaa noin pienen hoitoon. Anoppi vain asuu eri kaupungissa (samassa jossa lähin synnytyssairaala).
En mää usko että oon masentunut, tai mistä tuota tietää. Tähän auttaisi oikeasti kun saisin vähän vapaata. Mutta eipä ole kesälomia vauva-arjesta.
Ja rehellisesti, mitä ihmisillä viiraa päässä kun tekee lapsia näin pienellä ikäerolla? Jaa-a. omalta osaltani voin vain sanoa että halusimme enemmän kuin 1 lapsen, ehkä myös siksi että olisi toisille seuraa ja leikkikaveria. Vauva arki alkoi jossakin välissä helpottaa niin että sitä tosissaan luuli että jaksaa. Puhuttiin siitä kyllä miehen kanssa silloin. Luulin että jaksan. Ei mulla ollut silloin kyllä mitään käsitystä kuinka vaativa tuo meidän taapero voi vielä olla! Ja nuo yöt!
Jälkiviisaus on helppoa.
Ap
Voisiko vähentää töitä ja ainakin pitää isyysvapaan kun vauva syntyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota asia puheeksi neuvolassa, jo 'höyryjen päästelyä helpottaa.
Mene syksyllä rohkeasti mukaan seurakunnan perhekerhoon (vaikka et olisi uskovainen), perhekahvilaan (jos on) ja ainakin leikkipuistoihin. Vaikka lähteminen kahden kanssa tuntuisi hankalalta, ulos pääseminen ja puhuminen tekee hyvää. Löytäisitkö jotenkin puskaradion tai netin kautta itsellesi äitiyslomalla olevan kaverin? Elämäntilanne yhdistää kummasti, vaikka ette olisi entuudestaan tuttuja. Varmasti joku toinenkin kotiäiti paikkakunnallanne on seuraa vailla, kun vaan löytäisitte toisenne. Itselleni sattui synnytyssairaalassa ihana huonetoveri, joka kaipasi myös äitikaveria.
Kerro miehellesi rehellisesti ajatuksistasi. Mitä hän voisi tehdä enemmän?
Voisiko vähentää töitä ja ainakin pitää isyysvapaan kun vauva syntyy?
Ei se vain voi vähentää töitä. Onneksi on 3 viikon isyysloma! Jonka se todellakin pitää. Pitää yrittää tuossa kolmessa viikossa kasata itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viedä lapsen nyt jo anopille hoitoon, että saisit levätä ennen synnytystä päivän tai pari?
Ja käykää ostamassa asuntoon turvalaitteet, eli niitä hakasia millä saatte tarvittavat kaapit "lukittua" ja mies asentamaan ne heti paikalleen. Näin sun ei tarvi olla ihan koko aikaa seuraamassa mitä pikkukaveri puuhaa.
Ovistakin voi kääntää kahvan ylöspäin, jos on joku huone mihin ei saisi tenava yksin mennä, eli kun ei saa ovea auki niin helpottaa sua kun ei tarvii juosta perässä...
Täälläkin odotellaan synnytystä alkavaksi, ja pikkumies reilu 1,5 v. on kyllä tosi nopea. Joten teidän tunteen, tsemppiä ja jaksamista!!
jossa voisi purkaa omia asioita. En tässä neuvolassa enkä edellisessä. Joka opuksessa aina lukee että: "Ota asia puheeksi neuvolassa". Koliikki aikana en saanut sieltä mitään tukea, en niin minkäänlaista vaikka väsyneenä itkin siellä kuinka rikki oon. Ne ei puhunut edes koliikista mitään, oli vain tyyliin: "Se on vain sellaista". Lääkäriltä kun kysyin mikä hitto siinnä on kun huutaa kaikki yöt? Että alan olla tässä jo huolissaan mikä sillä on hätänä, niin sanoi että: Vauvat huutaa jos niillä on märkä vaippa tai nälkä!
Että näin.
Se on viimeinen paikka jossa voin purkaa ajatuksiani.
Lähin leikkipuisto on aina tyhjä. Asutaan pienellä paikkakunnalla. Kauemmallakin olen joskus käynyt kurkkaamassa huonolla menestyksellä. Mutta ehkä vielä tärppää. Tai sitten meidän aikataulu on vain väärä.
Pitää tosiaan ottaa selvää tuo seurakunnan perhekerho, että mitenkä toimii täällä. Se vois olla ihan terapiaa.
Meillä mies osallistuu kyllä niin paljon kuin vain pystyy. Sillä on rankka työ ja meillä aika tiukkaa rahallisesti. Se on vissiin ihan yhtä väsynyt kuin minäkin, peittää sen vain paremmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en millään kehtaisi väsyttää niitä. Tämä ei tosiaan nuku kuin puolen tunnin pätkiä, sitten huutaa puoli tuntia jne. Itse siinnä välissä en kerkeä edes nukahtaa. Yleensä vielä väli: 02 - 05 on sellainen että poika on niin pirteä että huutaa yhtä kurkkua jos sitä ei nosta sängystä ja leiki sen kanssa. (ja tätähän me ei tehdä) Siinnä huudossa ei sitten nuku kukaan, ei minä eikä mies. En tajua miten nää yöt voi aina vain olla näin. Ja poika nukkuu päivälläkin vain 1 päiväunet (2-3h).
Ei tässä oikeastaan olisi mitään ongelmaa jos nuo yöt saisi nukuttua.
Tarvitset apua. Todella valitettavaa, että yhteistyö neuvolassa ei ole toiminut. Neuvola on nimenomaan paikka, jossa äidin hyvinvointia tuetaan. Soita synnytyssairaalaan ja kerro sama kuin tuossa avauksessasi. Sinut otetaan tutkimukseen ja arvioidaan voitaisiinko synnytys käynnistää. Toinen vaihtoehto on, että saat levätä muutaman päivän osastolla.
Rohkaisen sinua avautumaan muuallakin kuin nettikeskusteluissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin esikoinen samanikäinen, ja minä raskaana rv 33+. Kun poika sai hampaita ja oli viikon huonounisena, mies nukkui pojan kanssa samassa huoneessa ja kävi silti töissä, jotta minä saan nukkua ja jaksan päivät.
Ei ne miehet hajoa siihen, että joutuvat osallistumaan lastenhoitoon kaikkine ongelmineen... Lepoa on taattava jokaiselle kohtuullisesti.
Sain tunnin nukuttua päivällä. Piristi ihmeesti.
En todellakaan halua että käynnistettäis! Apua, jotenkin ajattelen että tässä vielä kerkeäis tilanne jotenkin muuttua ja rauhoittua. Kai se on niin kamala stressikin kokoajan päällä ettei se nyt meinaakaan syntyä. Ja hyvä niin. Ehkä tässä saan vielä koottua itseni.
Ap
ei tuo nyt ihan normaalia ole enää tuon ikäiselle heräillä ja valvoa kaiket yöt. Tietysti nyt kuumalla on lapsillakin vaikea nukkua.
jos vauva ei nuku, niin pyydä hoitajia ottamaan hänet yöksi, sanot että univelkaa on niin paljon.
Ja taaperolle jotain unikoulua, ehkä miehesi voisi pitää?
vauva syntyy niin sinä keskityt öisin vain vauvaan ja mies hoitaa taaperon yöt! Ehdottomasti niin. Niin tehtiin meillä kun esikoinen oli toisen syntyessä 1v9kk. Ei äiti voi hoitaa kahta pientä lasta huonoilla yöunilla yhtään sen paremmin kuin mies tehdä "tärkeää työtäänkään".
Olet siis yh?