Ongelma kai on, että yksikään valtakunnan tai kuntatason

poliitikko EI USKALLA ryhtyä purkamaan nykyistä julkista palvelurakennetta, vaikka kaikki hyvin tietävät kuntien taloustilanteen nähtyään, että olisi pakko. Oman aseman ja siihen liittyvien etujen säilyttäminen painaa kuitenkin vaa'assa lopultakin enemmän, joten poliitikot ja päättäjät pysyvät vaiti.

Ne harvat, jotka ajavat raskaiden kustannusrakenteiden ja palvelurakenteiden purkamista, voivat rauhassa huudella niiden puolesta ja mesota vaalien jälkeen, että MINÄ OLIN OIKEASSA, MINÄMINÄMINÄ. He nimittäin tietävät, ettei ole minkäänlaista vaaraa, että heidän kannattamansa asiat menisivät läpi ja siten he itse menettäisivät asemansa. Tähän perustuu mm. perussuomalaisten populismi.