Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
auttakaa....
08.07.2010 |
pian 3v uhmaaja huutanu ja karjunut ainakin vartin, kyse ruuasta. Laitoin meille lounaan ja lapsi heitti lautasen lattialle. Korjasin ruuat pois ja sanoin että eipä syödä sitten. Noh, sit alko huutaminen jääkaapin ovessa roikkuen että anna leipää, maitoa, jugurttia jne... ei oo koskaan aiemmin tällästä tilannetta ollu. mitä pitäs tehä? antaa huutaa vaan ja yrittää lohduttaa, mutta ei kuitenkaan antaa periksi "vaatimuksille"? kylmästi tehä niin että syömistä saa vasta seuraavalla ruualla?
Kommentit (16)
Jos ei pöydässä oleva ruoka kelpaa, meillä "pääsee" pois pöydästä ja kerrotaan, milloin ruokaa seuraavan kerran tarjolla. Yleensä hetken kiukuteltuaan lapsi tulee oma-aloitteisesti pyytämään, josko saisi sittenkin sitä ruokaa, jota alunperin tarjottiin. Ja saa kyllä.
Missään nimessä en lähtisi siihen leikkiin, että tarjotaan eri juttuja siinä toivossa että joku kelpaisi lapselle. Ja pöydässä ei pelleillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavan kerran tilanne on sitten paljon hankalampi. Minusta lasta ei tarvitse myöskään erityisesti lohdutella, kun hän on kerran itse aiheuttanut tilanteen. Ennenmmin yrittäisin keksiä jotain muuta tekemistä.
Voit kuitenkin hyvin tarjota seuraavan ruuan vähän tavallista aikaisemmin. Lapsi osaa vielä katsoa aikaa kellosta.
syödä sitä lounasta, ei siis mitään muuta. Jos ei onnistu, sitten lapsi saa olla ilman ruokaa vaikka kuinka karjuu ja yrität siirtyä seuraavaan asiaan. Välipalan tarjoaisin tavallista aikaisemmin ettei nälkä ylly hirveäksi. Noin pienihän ei kelloa osaa, joten ei tajua oliko aterioiden välillä yksi vai kaksi tuntia. (Tietysti lapsen pitää kuitenkin välillä irrottaa sieltä jääkaapin ovesta ja lopettaa se huutaminen, muuten näyttää kuin olisit antanut periksi.)
Samaa ruokaa tarjoaisin uudestaan sitten kun on rauhoittunut. Jos ei kelpaa niin sitten odotetaan seuraavaa ruoka-aikaa.
Antaisin lapsen karjua.
Selittäisin ettei ruokaa heitetä lattioille ja ettei muuta ruokaa ole.
Jos ja kun lapsi rauhottuu tarjoaisin vielä mahdollisuutta ruokailuun tai muuten olisi ilman, välipalaan asti.
EHDOTTOMASTI en ikinä antaisi "parempaa" muuta ruokaa vaihtoehdoksi, siitä lapsi oppii väärän toiminta mallin ruoan suhteen.
Länsimaalainen lapsi on harvoin kuollut nälkään, ja mielestäni lapsenkin on hyvä oppia miltä nälkä tuntuu. ei se ole vaarallista. en siis tarkoita että lapsia olisi pidettävä nälässä, älkää ymmärtäkö väärin! tarkoitan että nykyään lapset saa aina ruokaa, eikä oikeasti saata tietää miltä nälkä tuntuu.
Ole johdonmukainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on selvä peli. Jos ruokapöydästä joutuu pois (ja joutuu jos lautanen lentää lattialle), niin seuraava ruoka tarjoillaan seuraavana ruoka-aikana.
Lapsi ei kuole nälkään parissa tunnissa, mutta käytöstavat on hyvä iskostaa päähän tuossa vaiheessa.
joko sylissä tai itse. Pysy itse rauhallisena, sano, että sinua nyt taitaa kiukuttaa tms. Meillä lapsi rauhoittuu mieluummin itse (tähän saattaa mennä aikaa) ja sitten tulee syliin. Jutellaan että kylläpä sinua kiukutti, tehdäänkö nyt sovinto yms. Sitten rauhallisesti ehdotat, että eiköhän nyt syödä (sitä samaa mitä alunperinkin tarjosit).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos lapsi ei heti ota lohdutusta vastaan, niin voit todeta rauhallisesti, että sun pitää nyt kukuta tuo kiukku loppuun tms. ja annat lapsen sitten olla rauhassa. Meillä ainakin menee nopeammin ohi kun lapsi saa ensin huutaa ja sitten itse rauhoittua, jos siinä yrittää hirveesti lohdutella kun tilanne on päällä, se yltyy vaan.
Lapsi osoittaa mieltään ja rikkoo rajoja. Ruoka ei kelpaa, vaaditaan parempaa, vaatimusta tehostetaan huutamalla ja heittämällä ruokaa lattialle. Kyse on rajoista ja niiden opettamisesta.
Kiukku on eri asia.
joko sylissä tai itse. Pysy itse rauhallisena, sano, että sinua nyt taitaa kiukuttaa tms. Meillä lapsi rauhoittuu mieluummin itse (tähän saattaa mennä aikaa) ja sitten tulee syliin. Jutellaan että kylläpä sinua kiukutti, tehdäänkö nyt sovinto yms. Sitten rauhallisesti ehdotat, että eiköhän nyt syödä (sitä samaa mitä alunperinkin tarjosit).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi osoittaa mieltään ja rikkoo rajoja. Ruoka ei kelpaa, vaaditaan parempaa, vaatimusta tehostetaan huutamalla ja heittämällä ruokaa lattialle. Kyse on rajoista ja niiden opettamisesta. Kiukku on eri asia.
joko sylissä tai itse. Pysy itse rauhallisena, sano, että sinua nyt taitaa kiukuttaa tms. Meillä lapsi rauhoittuu mieluummin itse (tähän saattaa mennä aikaa) ja sitten tulee syliin. Jutellaan että kylläpä sinua kiukutti, tehdäänkö nyt sovinto yms. Sitten rauhallisesti ehdotat, että eiköhän nyt syödä (sitä samaa mitä alunperinkin tarjosit).
No mitä sinä sitten sanoisit vastaavassa tilanteessa? Ap:n lapsi taisi olla 3 v., itsellä 2 v. Tottakai se on uhmaa ja rajojen hakemista enkä periksi anna koskaan tuollaisessa tilanteessa, mutta kun lapsen rauhoituttua juttelen asiasta lapsen kanssa, niin mitä pitäisi sanoa? Sinulla on nyt uhmaikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moneen tilanteeseen tuo on varmasti hyvä tapa puuttua uhmaan, mutta tässä ap:n kuvaamassa tilanteessa on minun mielestäni syytä pikemminkin terottaa lapselle käytöstapoja, vanhempien odotuksia lasta kohtaan siitä miten ruokapöydässä käyttäydytään.
Lapsi osoittaa mieltään ja rikkoo rajoja. Ruoka ei kelpaa, vaaditaan parempaa, vaatimusta tehostetaan huutamalla ja heittämällä ruokaa lattialle. Kyse on rajoista ja niiden opettamisesta. Kiukku on eri asia.
joko sylissä tai itse. Pysy itse rauhallisena, sano, että sinua nyt taitaa kiukuttaa tms. Meillä lapsi rauhoittuu mieluummin itse (tähän saattaa mennä aikaa) ja sitten tulee syliin. Jutellaan että kylläpä sinua kiukutti, tehdäänkö nyt sovinto yms. Sitten rauhallisesti ehdotat, että eiköhän nyt syödä (sitä samaa mitä alunperinkin tarjosit).
No mitä sinä sitten sanoisit vastaavassa tilanteessa? Ap:n lapsi taisi olla 3 v., itsellä 2 v. Tottakai se on uhmaa ja rajojen hakemista enkä periksi anna koskaan tuollaisessa tilanteessa, mutta kun lapsen rauhoituttua juttelen asiasta lapsen kanssa, niin mitä pitäisi sanoa? Sinulla on nyt uhmaikä?
mutta en antaisi välivälipalaa.
Kerrot lapselle normaalilla puheäänellä tai vähän hiljaisemmakin, että klo 14 (näytä kellosta vielä) saat normaalin välipalan.
Parissa tunnissa ei lapsi kuole nälkään, eikä varmaan edes tarvitse lisää energiaa, kun kerta jaksaa vielä huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin yleisemmällä tasolla tuon, samaa mieltä siitä, että pitää puhua myös siitä, mitä lapsi teki, mitä ei saa tehdä ja mitä siitä seuraa ja miten jatkossa käyttäydytään, mutta mielestäni tärkeää myös puhua lapsen kokemista tunteista, jotta hän oppii vähitellen kestämään ja säätelemään tunteita ja niiden ilmaisua. Varmaan kyse ei ole niinkään siitä ruuasta vaan juuri rajojen hakemisesta ja tunteiden säätelystä. Ainakin meidän lapsella uhma saattaa tulla pikku asiastakin ja loppuajasta tuskin enää itsekään muistaa miksi riehuu. Toisena päivänä kaikki menee sääntöjen mukaan eli kohtaukset eivät tule systemaattisesti mistään tietystä asiasta kuten pahasta ruuasta.
Moneen tilanteeseen tuo on varmasti hyvä tapa puuttua uhmaan, mutta tässä ap:n kuvaamassa tilanteessa on minun mielestäni syytä pikemminkin terottaa lapselle käytöstapoja, vanhempien odotuksia lasta kohtaan siitä miten ruokapöydässä käyttäydytään.
Lapsi osoittaa mieltään ja rikkoo rajoja. Ruoka ei kelpaa, vaaditaan parempaa, vaatimusta tehostetaan huutamalla ja heittämällä ruokaa lattialle. Kyse on rajoista ja niiden opettamisesta. Kiukku on eri asia.
joko sylissä tai itse. Pysy itse rauhallisena, sano, että sinua nyt taitaa kiukuttaa tms. Meillä lapsi rauhoittuu mieluummin itse (tähän saattaa mennä aikaa) ja sitten tulee syliin. Jutellaan että kylläpä sinua kiukutti, tehdäänkö nyt sovinto yms. Sitten rauhallisesti ehdotat, että eiköhän nyt syödä (sitä samaa mitä alunperinkin tarjosit).
No mitä sinä sitten sanoisit vastaavassa tilanteessa? Ap:n lapsi taisi olla 3 v., itsellä 2 v. Tottakai se on uhmaa ja rajojen hakemista enkä periksi anna koskaan tuollaisessa tilanteessa, mutta kun lapsen rauhoituttua juttelen asiasta lapsen kanssa, niin mitä pitäisi sanoa? Sinulla on nyt uhmaikä?
nostan meidän parivuotiaan lattialle tai nurkkaan istumaan jos heittelee selvästi tahallaan ruokia ja juomia lattialle. Ja sanon aina että olipas tuhmaa ja sit nostan lattialle miettimään. RUokailua jatketaan sitten hetken päästä. Tai jos menee ihan leikkimiseks niin sit poistutaan pöydästä kokonaan. On se aika hyvin tehonnu, nyt leikkii ainoastaan silloin jos ei ole nälkä tai ruoka ei ole mieleistä. Normaalisti syö ihan kiltisti. Kyllä jonkinlainen roti olla pitää että asiat menee joskus perille.
Alue: Aihe vapaa
mutta kyllä mä antaisin ruokaa, ensin keskustelisin että ihan oikeasti niin ei saa tehdä... en pystyisi lasta nälässä pitämään... mutta tämä on minun mielipide..