Kantoliina vai vaunut - vai molemmat?

mutta voihan se olla, että on.

Tosin epäilen, koska se liinailu kyllä ottaa pidemmän päälle selän päälle... + näillä keleillä ei kyllä tuu mieleen laittaa tuota mihinkään kantovälineeseen - siinä hikoaa niin vauva kuin äitikin.

Hei!



Meidän on tarkoitus kokeilla esikoisemme kanssa, miten selvitään ilman vaunuja. Saahan niitä sitten ostettua, jos ne pakolliselta alkavat tuntua. Ainoa mihin niitä tällä hetkellä, ilman lasta, kuvittelen tarvitsevani, on päiväunet ulkona. Tosin sen ajattelin aluksi ratkaista laittamalla äitiyspakkauksen parvekesängyksi.



Meillä on vaunujen kanssa sellainen ongelma, että niitä varten pitäisi vaihtaa auto. Meillä on kolme koiraa, jotka vievät koko takakontin, joten jos vaunutkin haluaisi kyytiin pitäisi ostaa lestabussi = VW Transporter tms.



Kävin juuri äsken kiertämässä tämän kylän lastentarvikeliikkeet ja minua alkoi suorastaan ahdistaa se tavaran määrä. Inhoan shoppailua ylipäänsä, mutta tuntuu aivan käsittämättömältä että vauva tarvitsisi kaikkea sitä, mitä kaupoissa myydään. Edustan kulutuskriittistä näkemystä, joten jokainen saa toki ostaa vauvalleen juuri niin paljon tavaraa kuin haluaa, mutta itse otan mieluummin mallia muualta maailmasta, missä lapsi kulkee äitinsä mukana kaikissa töissä kantoliinassa, eikä häntä hukuteta muovileluihin.



Sitä en tosin vielä ole keksinyt, että miten saisin aisoihin sukulaisten yms. kantamat tavarat. Lapsille kun aivan turhaa tavaraa kaikki nurkat täyteen. Onko kenelläkään ideaa, miten saadaan sukulaiset rajoittamaan lahjomista?

Mietin itsekin pelkällä liinalla pärjäämistä ennen vauvan syntymää, ja hug-a-bub hankittiin. Esikoinen syntyi sydäntalvella ja lopulta totesin, että kyllä vaunut olisivat kuitenkin niillä keleillä turvallisemmat ja helpommat, esim. paksujen vaatekerrosten kanssa liinailu tuntui aika hankalalta. Kantoliina on kyllä osoittautunut erittäin tarpeelliseksi ihan sisäkäytössä vauvaa rauhoittamaan ja nukuttamaan, sekä keväisemmillä ja kesäkeleillä ulkoiluun, tosin nyt näillä helteillä vähän turhan hiostava sekä vauvalle että kantajalle... Ja omat jalkani kipeytyvät muutenkin helposti, joten nyt jo 8-kiloista vauvaa kuljetan mieluummin vaunuissa, tai mies toimii kantajana. Suosittelisin siis molempia kaiken varalta, ja edelliseen yhtyen kannatan myös mahdollisimman maltillista kulutusta ja ostelua. Itse hankin sekä liinan että vaunut huuto.netistä, hyvät ja halvat :)

Kiitos Kauntri ja Fiia kokemuksistanne! Itse olen ajatellut ihan samoin kuin Kauntri siitä, että tarvitseeko lapsi todella kaikkea sitä tavaramäärää. Kulutuskriittisyys siis on täälläkin voimissaan.



Varmaankin toimimme itse tämän tulevan esikoisemme kanssa siten, että hankimme hyvän kantoliinan ja sitten mahdollisesti myös jotkin huokeahkot second-hand-vaunut, jos siltä tuntuu.



Meillä lähimmät sukulaiset ovat joutuneet kuuntelemaan minun kulutuskriittisiä mielipiteitäni jo aika pitkään, joten toivon, että meille osattaisiin olla kuskaamatta hirveästi mitään härveleitä lahjaksi. Painajaiseni on jotkut hirveät lasten muovikrääsälelut. Olen kyllä ajatellut, että voisin myös hienovaraisesti vihjailla isovanhemmille ja sukulaisille, että arvostamme esimerkiksi kotimaisia ja ei-muovisia tuotteita ja ilahdumme lahjoina erityisesti käyttötavaroista kuten vaikkapa potkuhousuista mieluummin kuin muovileluista.



Hieman jännittää ihmisten reaktiot, jos vaikka kerron, että "Ei, meillä ei ole vaunuja, vain kantoliina..." tai "Ei, emme tarvitse Pamperseja sillä käytämme kestovaippoja..." Suomessa on nimittäin todella vahva perinne esimerkiksi lasten ulkona nukuttamisesta vaunuissa päiväunilla. Keski-Euroopassa moinen olisi ennenkuulumatonta! Itse ajattelen, että ulkona nukkuminen on vauvalla varmasti terveellistä, mutta en usko, että se on kuitenkaan mitenkään pakollista. Esim. meidän kerrostaloasunnossa ei ole parveketta, joten minkäs teet.



Se idea äitiyspakkauslaatikosta unipaikkana parvekkeella oli minusta muuten tosi hyvä! Kuka määrää, että lapsen pitäisi nukkua ulkona nimenomaan vaunuissa? Jos vaunuja ei käytetä muuhun kuin nukkumiseen, niin kai silloin nukkumapaikkana voi toimia mikä tahansa koppa. Ihanaa, että muutkin hieman kyseenalaistavat valtavirran lastenhoitomenetelmiä!

Meillä nukutettiin kyllä vaunuissa, mutta niin, että minä yhdistin niihin vaunulenkin - sai äiti kuntoiltua ja toinen nukuttua :) Parvekkeella koetin nukuttaa kerran tai kaksi, mutta nuo terroristi-tupakoitsijat pitivät huolen siitä, että sitä en kyennyt tekemään enempää - meidän vaavi heräsi moiseen tuprutteluun - onneksi!



Kantoliinaa ja Manducaa on tullut käytettyä kyllä, mutta me liikutaan niin paljon, että on ihan pakko olla toiselle paikka missä nukkua. Nyt nukkuu rattaissa joihin siirryttiin kun tuo oli n. 5kk:tta (nyt 8kk:tta). Sen takia siirryttiin, että toinen kyllästyi köllimään vaunuissa kun ei nähnyt ja Manducassa kun sekin rajoitti näkemistä + liikkumista - kovin aktiivinen tuo meidän tapaus siis. Onneksi meillä oli hankittuna yhdistelmät (käytettynä) niin onnistui tuo rattaisiin sujauttaminen helposti. Toiveena on, että päästäisiin rattaista eroon mahd. nopeasti, eli tuo ottanee ensiaskeleensa tässä kuukauden sisään.



Tässä tullut seurattua useampaakin vaavia lähiaikoina ja osa ei ole suostunut millään kantoliinan ja osa ei millään Manducaan, mutta vaunuihin kaikki on suostuneet (siis reilun kuukauden ikäisiä nuo vaavit nyt). Koetan siis tässä sanoa vain, että vaavit on kovin yksilöllisiä ja mitään ei voi päättää toisen puolesta. Tämän olen saanut kokea itsekin karvaasti kantapään kautta - monta asiaa on saanut todeta, että eipäs toiminutkaan meillä vaikka kuinka olin ajatellut. Yksilöllisyys kunniaan siis! (Neuvolat vois kans ottaa tuon huomioon ja lopettaa kaikkien tunkemisen samaan muottiin...)



Olen ihmetellyt miksi ihmiset pitää kestoja niin vaikeana, meillä kun on kestot käytössä vaikka liikutaankin paljon - hyvin ne kulkee hoitolaukussa ja käytetyt rattaiden alaosassa :)



Toinen asia mikä kyllä mättää neuvola-systeemissä ainakin meillä on se, että jos et mene sen valtavirran mukana, niin heti sut ristiinnaulitaan (kantoliina, sormiruokailu, kestot, et nukuta partsilla...). Etenkin sormiruokailu on ennenkuulumatonta ja siinä kuulemma pilataan vauva! Niinpä. Toinen syö meillä nyt hyvin omin sormin ja ihan oikeaa ruokaa - ei soseita. Mutta ilmiselvästi on pilalle mennyt...

Oon Epelin kanssa ihan samaa mieltä, että toivoisin kanssa neuvolasta joustavaa suhtautumista erilaisiin perheisiin. Tällä hetkellä tuntuu, että en oikein uskaltaisi kysyä neuvolan tädiltä, voiko vauvaa kasvattaa ilman vaunuja. Ennustaisin, että saisin osakseni perin tyrmistyneen ja epäuskoisen katseen. =)



Mutta kiitos vastauksistanne - tämä vaunuasia on nyt hieman saanut valaistusta itselleni! Oli kiva kuulla tuosta Epelin kokemuksesta, että kaikki vauvat eivät suostu olemaan kantoliinassa, mutta suurin osa kuitenkin vaunuissa. Mutta pieni osa minussa haluaisi kuitenkin kyseenalaistaa tätä vauvojen suostumisalttiutta. Tuletteko koskaan nimittäin ajatelleeksi niitä äitejä, joilla ei ole valittavanaan vaihtoehtoja? Siis globaalilla tasolla, esimerkiksi Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Intiassa...? Maailmassahan on tälläkin hetkellä miljoonia lapsia, jotka eivät koskaan "pääse" vaunuihin tai vaikkapa pinnasänkyyn mutta silti kasvavat ja elävät lapsuuttaan. Köyhissä maissa ja agraarikulttuureissa kantoliina on ikiaikainen ja hyväksihavaittu menetelmä. Ei Suomessakaan ole ollut vaunuja ja pinnasänkyjä kuin ehkä max. sata vuotta - tavallisen maanviljelijäväestön keskuudessa ei niinkään kauan. Pointtini on se, että kysytäänköhän näiltä vauvoilta (tai kyseltiinköhän sata vuotta sitten), että suostuisitko olemaan kantoliinassa? Olenkohan ihan hassu ja sinisilmäinen, jos luotan liiaksi siihen, että vauva kyllä sopeutuu niihin elinolosuhteisiin, mitkä vanhemmat hänelle tarjoavat...?



Mutta anyway. En nyt halua kuulostaa miltään vaununvastustajaterroristiltä. Kuten aiemmin sanoinkin, niin todennäköisesti meidänkin perheeseen hankitaan vaunut. Mutta eikö ole mielenkiintoista välillä ravistella ympäristössään totuttuja ja yleisesti kyseenalaistamattomia käytäntöjä? Minusta esimerkiksi on tosi hassua juuri se, että nykyajan vanhemmilla ei useinkaan tunnu olevan kovinkaan laajaa historiallista perspektiiviä lastenhoitoon. Ei kertakäyttövaippojakaan ole Suomessa ollut kuin jostain 60-70-luvuilta lähtien ja noin parissa-kolmessakymmenessä vuodessa kestovaipat ovat yhtäkkiä muka muuttuneet monen mielestä maailman vaikeimmiksi =)

Täällä jatkaa sama kirjoittaja kuin nimimerkki Fiia, piti vain rekisteröityä uudestaan kun entinen käyttäjätili lakkasi toimimasta...

Nämä ovat jostain syystä kovin tunteita herättäviä aiheita, ja mielenkiintoista ajateltavaa. Lastenhoidossa ja -kasvatuksessa on näemmä aina vallala jokin "suositeltu" eli käytännössä melkeinpä ainoaksi oikeaksi tavaksi katsottu menetelmä... Yritän kovasti luottaa omiin vaistoihini ja tuntemuksiini ja olla liikaa ahdistumatta vaikka en saisikaan asioita tehtyä niin kuin "asiantuntijat" suosittelevat... Näin ensikertalaisena helposti epäilee itseään mutta onneksi muitakin samankaltaisesti ajattelevia löytyy :)

Silkkiuikun ajatukset kuulostavat itselleni kovin tutuilta, raskaaksi tullessani asuin Etelä-Amerikassa ja pohdiskelin eri vaihtoehtoja. Mukavuus ja turvallisuus veivät lopulta pitemmän korren ja päätin palata Suomeen. Pitkä äitiysloma ja sosiaaliturva muutenkin ovat sellaista luksusta, jota valtaosalle maailman äideistä ei ole tarjolla. Lisäksi ihan perusmukavuudet kuten lämmin vesi joka hanasta sekä suhteellisen katkoton sähkönsaanti ovat todellakin asioita, jotka helpottavat vauvanhoitoa huomattavasti. Jos olisin silloiseen asuinmaahani jäänyt, ei vaunujen hankinta olisi varmasti käynyt mielessäkään, kaupunkien kadut ja jalkakäytävät ovat usein möykkyjä ja halkeamia täynnä, eikä busseihin kannata edes yrittää vaunujen kanssa, portaita on tuhottomasti eikä useimmissa asuintaloissa ole hissejä taikka ramppeja. Siellä vauvat kulkevat yleensä joko sylissä tai äitiensä selässä eräänlaisiin lakanakapaloihin kiedottuna, ja hyvin harvoin kuuluu itkua tai kitinää näistä nyyteistä. Vaunuja näkee tosi vähän, lähinnä vain yhteiskunnan rikkaammilla jäsenillä, joilla on mahdollisuus länsimaiseen elämäntyyliin, ei siis siksi, että vaunut olisivat kätevämmät, vaan koska niihin on varaa... Surullista on se, että sama kulutushysteria, jonka vallassa täällä on eletty jo pitkään, alkaa olla voimissaan myös köyhemmissä maanosissa...

Totta kai vauva sopeutuu niihin oloihin, joihin sattuu syntymään, tai joihin hänet totutetaan. Oma vauvani ei aluksi viihtynyt vaunuissa kovinkaan hyvin kun taas liinassa rauhoittui melkein heti, nyt isompana taas on vaunukyyti alkanut maistua, eli vauvat tosiaan ovat yksilöllisiä mutta sopeutuvat kyllä varmasti siihen mitä tarjotaan, jos ei vaihtoehtoa ole. Meidän, joilla niitä vaihtoehtoja on ehkä liiaksikin, on taas tehtävä monenmoisia valintoja, ja kukin varmasti valitsee sen, minkä itselleen ja vauvalleen parhaaksi katsoo, vaikka aina tietysti löytyy joku, jonka mielestä ei voisi typerämpää valintaa tehdä ;)

Aikoinaan pohdin, kun esikoista sain. Sen olen kyllä huomannut, että monet - mutta eivät kaikki - yleiset "vauvanhoitotavat" ovat loppujen lopuksi käytännöllisiksi osoittautuneet. Itse en muuten neuvolassa ole koskaan saanut kuin kannatusta valinnoilleni.



Esim. vaunuista - itse en ymmärrä, miten olisin selvinnyt ilman. Vauva toki nukkuu sisälläkin, kun on pakko (ja viime kesänä nukkuikin melkein vain sisällä), mutta jos valinta on 2-4h unta ja pirteä vauva vs 40min unta ja väsynyt vauva, ei valinta ole vaikea.



Mun vauvani on nukkunut ja viihtynyt hyvin liinassa niin kauan, kunnes alkoi liikkua ja haluaa olla liikkeellä. Kovin hyvin tai pitkiä aikoja hän ei tykkää olla rattaissakaan, paitsi jos nukkuu. Mutta siis esim talviliukkaalla en uskalla kantaa - enkä jaksa käydä ostoksilla kantaen kasseja ja vauvaa. Joku tai jotkut on saatava pyörien alle. Onneksi on vaihtoehtoja, kyllä minä ymmärrän, että jossain päin maailmaa kannetaan vettäkin pään päällä kilometrikaupalla, kun vaihtoehto on kuolema.



Ulos nukuttamisesta "laatikkoon" - joskus ajattelin koettaa nukuttaa vauvaa pelkkään vauvankoppaan, ilman siis mitään jalustaa, mihin kopan kiinnittää. Siitä ei tullut mitään. Ainoa tapa kun sain nukkumaan oli heijaaminen tai vaunujen työntäminen. Kopasta vauva osaa tulla parhaimmillaan pois jo puolivuotiaana.



Sormiruokailusta - olin ajatellut ottaa sen meillä täydellä teholla käyttöön, ja kyllä vauva sormiruokaileekin, mutta määrät ovat niin valtavan pieniä, ettei siitä energiaa itselleen saa.



Tuttipullosta ja nokkiksesta - tarkoitus oli siirtyä imetyksestä suoraan nokkamukiin. Ei tullut mitään. Imetys loppui uuteen raskauteen kuin seinään, 2 päivän maratonimetys ei juuri saanut herumaan eivätkä rinnat sen koommin täyttyneet, vaikka kukaan ei ollut tyhjentämässäkään. Vauvakin kyllästyi. Nokkamukista hän ei janosta huolimatta ole oppinut imemään kuin pari kulausta kerrallaan. Kaikki menee vaatteille ja vauva hermostuu.



Sitten taas lelut on makuasia, vauvat nyt tutkivat vaikka mitä, mutta kyllä värikkäät tavarat heitä kovasti puoleensa vetävät, sanoi äiti mitä hyvänsä ;) toki värikäs voi olla vaikka äidin neule tai patalappu, vispilä tai kattilankansi.



Vaatteissa taaa voi minusta melkein tuhlata tai tinkiä rajattomasti, vauvanhoidon siitä mitenkään kärsimättä. Kunhan on puhdasta ja kuivaa, sopivan kokoista päälle laittaa.



Itse en kestoja oikein koskaan oppinut käyttämään, mutta aikamoinen kulutushysteria niidenkin ympärillä on, se tuntuu joskus vähän sitä ekologisuutta latistavan. Saahan niihin helposti yhdet vaunurahat menemään, kun tilaa eri mallisia/merkkisiä ja - kokoisia vinot pinot.