Olen niin kateellinen veljelleni!

Hänen poikansa ei juuri koskaan murjota valitellen tylsyyttä toisin kuin omani. Veljen pojalla mielikuvitus pelaa ja puuha riittää. Hän jopa erään tietyn leun puuttuessa kuvittelee omistavansa sen :) ja joskus on pahvista leikannut tarvittavat action figuurit!

Meillä pitäisi kokoajan olla mielettömät showt jotta poika viihtyisi, ja shown loputtua kaikki on taas niin ankeeta. Vaikka kuinka on yrittänyt kasvattaa vähään tyytyvän niin ei se ihan itsestään käy. Kyllä lapsen luonteellakin on merkitystä.