Lue keskustelun säännöt.
Leski-isällä uusi naisystävä
07.07.2010 |
Äitini kuoli yllättäen 7 kk sitten,vanhempani olivat naimisissa lähes 50 vuotta ja liitto oli onnellinen.Suruaikanaan isä on ottanut yhteyttä vuosien takaiseen ystävättäreensä,joka hänkin jäi hiljattain leskeksi. He ovat puhuneet paljon puhelimessa ja jakaneet suruaan. Nyt tämä ystävätär on tulossa eka kertaa lapsuudenkotiini kylään. Oloni on ristiriitainen,oma suruni äidin kuolemasta on vasta aluillaan ja isälläkin vielä niin pahasti kesken. On hienoa että isän rinnalla on ystävä,joka itsekin tietää miltä,suru tuntuu mutta tiedän että hän merkitsee isälle enemmän kuin pelkkä ystävä. Luulen että tämä nainen ymmärtää täysin isän nykyisen tilanteen,suru on vielä kesken. Isä on itse aikuinen ja kaipaa seuraa.Oma olotilani on kuitenkin nyt aika hämmästynyt. Hienoa että on ystävä rinnalla mutta suru on kesken niin kovasti ettei uusi suhde voi mitenkään olla viisasta,tämä nainen olisi vaan korvike. Mutta olisivatko isä ja tämä nainen toisilleen korvikkeita,yhdessä toistaan tukien menisivät eteenpäin? Myönnän,olen,mustasukkainen äidin takia,mutta samalla onnellinen ettei isän tarvitse olla yksin. Mitä ajattelette?
Kommentit (12)
ihminen ja tekee omat ratkaisunsa. Voi olla, että suhde ei kestä, mutta mitä sitten?
Hyvä, että tiedostat omat tunteesi, mutta ei ehkä kannata alkaa jakaa niitä isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
odottaa ainakin vuosi ennenkuin uuteen suhteeseen lähtee leskeksi jäätyään.
Kyllä seitsemän kuukautta on aika lyhyt aika, ymmärrän hyvin hämmennyksesi ap.
entuudestaan tutut leskeksi jääneet pitävät yhtä.
Älä heitä kapuloita rattaisiin. Koeta ajatella järjellä. Yritä miettiä asiaa niin että henkilöt olisi sinulle tuntemattomia, miten suhtautusit heidän "suhteeseensa".
Isälläsi voi olla elämää jäljellä vielä vuosikymmeniä, vanhuutta ei ole kiva elää yksin.
Äitisi arvo ei vähene eikä vanhempiesi keskinäinen suhde näistä uusista kuvioista. Ihminen voi pitää/rakastaa useampaa ihmistä elinaikanaan.
ja suosittelenkin puhumaan niistä isäsi kanssa avoimesti jos vain mahollista. Ehkäpä asia on kuitenkin niin että vain toinen leski osaa ja tietää mitä toinen kokee eli kyseessä on hyvin pitkälle varmaankin vertaistuesta. Ehkä tähän on sitten sekoittunut tunne muusta ja sen aitoidestahan me emme voi tietää ??
Silti on todellakin ymmärrettävää että tunnet kuten tunnet ja koet että joku astuu vähän niinkuin äitisi reviirille ja tuo lienee kovinkin normaali reaktio, varsinkin kuin aikaa ei ole kulunut kovinkaan kauaa. Ehkä isäsi ei osaa olla yksin?
pystyvät puhumaan surustaan ja elämästään toisilleen. Isäsi ei välttämättä pysty tai halua purkaa itseään sinulle, sillä tietää että sinullakin on surutyö kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isäsi olisi yhteyksissä miesleskeen, et olisi ihmeissäsi etkä huolissasi. Mutta kun kyseessä on nainen, tuntosarvet reagoivat herkästi. Isäsi on ilmeisesti 70+, äitisi oli samanikäinen ja kuoli yllättäen. Isäsi ehkä kokee, että on elettävä nyt ja tässä, mikä on ihan oikein.
Olette oikeassa siinä,että pitää antaa isän elää omaa elämäänsä.Hän ei osaa olla yksin,on hyvin sosiaalinen. Ovat kuulemma puhuneet puhelimessa sellaisista asioista,joista isä ei ole muille pystynyt puhumaan-vertaistuki siis toimii. Isä oli sanonut ystävälleen ettei ole vieläkään pystynyt käymään äidin haudalla.Siihen tämä ystävä totesi,että mennään käymään yhdessä. Tiedän ettei äidin muisto koskaan isällä unohdu ja on hienoa jos hän voi saada näinilo a elämäänsä.Aika jännää ajatella uutta naista lapsuudenkotiin,en ole koskaan tätäna ista tavannut.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla meni itsellä myös 6 kk ennenkuin pystyin itkun kanssa itseni sinne haudalle pakottamaan.
Vielkäkin on vaikeaa vaikka siitä on jo melkein 10 vuotta aikaa.
Mutta ainakin se opetti minua ymmärtämään myös niitä hautoja, joissa ei jatkuvasti ole uusia kukkalaitteita.
Meni nyt asian vierestä sorry..
Isäsi ei ilmeisesti ole enää kovin nuori, jos 50 vuoden avioliitto on takana. Eikö hänellä ole oikeus lämpimään ihmissuhteeseen jo nyt; tuossa iässä niitä omia elonpäiviä on vähemmän edessä kuin takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hivenen ylireagoit..siis eihän tuossa vielä ole yhtään mitään..on hyvä, että voi jutella toisen lesken kanssa, ettei tarvitse yksikseen miettiä ja mennä juttelemaan jollekin ammattiauttajalle.
Appiukko teki aikoinaan samoin, anoppi haudattiin kesäkuussa pitkän sairauden jälkeen ja appi löysi uuden (vanhan tutun) naisen rinnalleen lokakuussa. Lapset keskenään kauhistelivat, oli kesken perunkirjoitusta seurannut perinnönjako jne. ja vaari huiteli maailmalla (ihan sananmukaisesti).
Ei siitä suhteesta lopulta mitään tullut. Vaari ei suostunut muuttamaan kotoaan eikä ystävä suostunut muuttamaan vaarin luokse kotiin, jossa mikään ei saanut vaimon kuoltua muuttua. Välimatka kahdessa kodissa asumiseen oli liian pitkä.
Miehet eivät yleensä osaa olla yksin.
jokainen elää elämänsä itse, näin ollen saa tehdä ratkaisunsa itse, myös virheensä.
Sinuna olisin hyvilläni tuosta tilanteesta.