Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut naiset ovat niin ylitunnollisia?
06.07.2010 |
Juttelin eilen pitkästä aikaa tuttavan/ystävän kanssa -oltiin joskus läheisempiä, nykyään ei juurikaan yhteyksissä kun hänellä on aina kiire-
Mutta työpaikkansa tilanne on ollut huono/ alimiehitetty jo pitkään ja hän on venynyt, venynyt ja venynyt. Kirjaa kyllä ylityötunnit ylös muttei ole koskaan ehtinyt niitä pitää pois. Tällä hetkellä tämän kevään aikana kertyneitä ylitöitä yli 300 tuntia (!!!!!!); ilman palkkaa mutta mahdollisuus ottaa vapaana ( joskus, teoriassa)
Oli kuulemma väsynyt ja takki tyhjänä kevään jäljiltä...... Mitä tälläiselle voi sanoa? Vai kannattaako sanoa mitään?
Ulpopuolisen silmissä koko perhe kärsii ja voi huonosti; eikä kyseessä ole ihminen joka rakastaisi työtään intohimoisesti vaan tunnollisuus; hän ei voi jättää mitään tekemättä eikä tehdä huonosti eikä olla ottamatta vastaan lisää hommia.
( Tilanne on ollut suunnilleen samanlainen viimeiset 5 vuotta; menee toimistotyöhön klo 6 ja on kotona joskus klo19 jälkeen kun oikea työaika olisi se tavallinen 8-16/ 7,5h/pvä
Kommentit (13)
Tuollaisessa tilanteessa voi kuitenkin inhimillisesti käydä myös niin, ettei enää itse näe tilanteen mielipuolisuutta, vaan pitää sitä enemmän tai vähemmän tavallisena ja normaalina.
Aina hän jaksaa uskoa että "kun tämä projekti/sesonki/kampanja on ohi, tilanne helpottuu" Mutta kun ei helpotu :( Työnantajansa on varmaan enemmän kuin tyytyväinen kun ei edes valita työpaikalla asiasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi että näistä ylitunnollisista yleensä kehittyy aikaa myöten katkeria akkoja kun ovat vuosikausia venyneet ja vanuneet loputtomasti eivätkä koskaan saa odottamaansa tunnustusta/palkankorotusta/ylennystä
välinpitämättömille himphampuille.
Kyllä pitäisi saada suu auki ja pyytää esimieheltä ratkaisua tilanteeseen, jos ei itse osaa/kykene priorisoimaan ja uudelleenjärjestelemään töitään niin, että selviää niistä säällisessä ajassa.
Kun enhän mä mistään voinut tietää, että työelämä on noin raadollista, että ihmisistä otetaan irti mitä vain saadaan. Kyllä mäkin sanoin, että ei mun resurssit riitä enää enempään työhön, mutta kokeneemmat ukot vaan ylipuhu mut, että kyllä sä nuori vielä jaksat venyä.
No en jaksanut, mutta ei musta nuorena ollut väittämään vastaan ekassa pidemmässä työsuhteessani. Kun mä olin siihen mennessä elämässäni huomannut, että ihan ystävällinen puhe riittää. Mutta sittenpä ei riittänytkään.
Nyt kokeneempana sitten tiedän jo, että omat puolet on pidettävä, vaikka sitten pahalla, jos ei hyvällä uskota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelin eilen pitkästä aikaa tuttavan/ystävän kanssa -oltiin joskus läheisempiä, nykyään ei juurikaan yhteyksissä kun hänellä on aina kiire- Mutta työpaikkansa tilanne on ollut huono/ alimiehitetty jo pitkään ja hän on venynyt, venynyt ja venynyt. Kirjaa kyllä ylityötunnit ylös muttei ole koskaan ehtinyt niitä pitää pois. Tällä hetkellä tämän kevään aikana kertyneitä ylitöitä yli 300 tuntia (!!!!!!); ilman palkkaa mutta mahdollisuus ottaa vapaana ( joskus, teoriassa) Oli kuulemma väsynyt ja takki tyhjänä kevään jäljiltä...... Mitä tälläiselle voi sanoa? Vai kannattaako sanoa mitään? Ulpopuolisen silmissä koko perhe kärsii ja voi huonosti; eikä kyseessä ole ihminen joka rakastaisi työtään intohimoisesti vaan tunnollisuus; hän ei voi jättää mitään tekemättä eikä tehdä huonosti eikä olla ottamatta vastaan lisää hommia. ( Tilanne on ollut suunnilleen samanlainen viimeiset 5 vuotta; menee toimistotyöhön klo 6 ja on kotona joskus klo19 jälkeen kun oikea työaika olisi se tavallinen 8-16/ 7,5h/pvä
Juttelin eilen pitkästä aikaa tuttavan/ystävän kanssa -oltiin joskus läheisempiä, nykyään ei juurikaan yhteyksissä kun hänellä on aina kiire- Mutta työpaikkansa tilanne on ollut huono/ alimiehitetty jo pitkään ja hän on venynyt, venynyt ja venynyt. Kirjaa kyllä ylityötunnit ylös muttei ole koskaan ehtinyt niitä pitää pois. Tällä hetkellä tämän kevään aikana kertyneitä ylitöitä yli 300 tuntia (!!!!!!); ilman palkkaa mutta mahdollisuus ottaa vapaana ( joskus, teoriassa) Oli kuulemma väsynyt ja takki tyhjänä kevään jäljiltä...... Mitä tälläiselle voi sanoa? Vai kannattaako sanoa mitään? Ulpopuolisen silmissä koko perhe kärsii ja voi huonosti; eikä kyseessä ole ihminen joka rakastaisi työtään intohimoisesti vaan tunnollisuus; hän ei voi jättää mitään tekemättä eikä tehdä huonosti eikä olla ottamatta vastaan lisää hommia. ( Tilanne on ollut suunnilleen samanlainen viimeiset 5 vuotta; menee toimistotyöhön klo 6 ja on kotona joskus klo19 jälkeen kun oikea työaika olisi se tavallinen 8-16/ 7,5h/pvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
( Tilanne on ollut suunnilleen samanlainen viimeiset 5 vuotta; menee toimistotyöhön klo 6 ja on kotona joskus klo19 jälkeen kun oikea työaika olisi se tavallinen 8-16/ 7,5h/pvä
kai tuosta johki paikkaan voi valituksen tehdä.
Meijän lafkassa ei työntekijällä saa olla noin paljoa pekkasia, aletaan niskaan hönkiin että jäähän lomille.
Mutta en olekaan hoiva-alalla töissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutamat heistä ovat sairastuneet syöpiin. Kiitos ylitunnolisuuden.
Itse otan mielummin rauhallisemmin. Työ on VAIN työtä. Elämä on ihan muualla.
Ja kyllä - olen itse asiantuntijatehtävissä kansainvälisessä pörssiyhtiössä. Nyt hoitovapaalla. Silti, elämä on muualla kuin töissä!
En tiedä mitä voisi sanoa. Jos vaikka yrittäisi saada naisen ymmärtämään, että perhe kärsii eikä työ tekemällä lopu. Tuosta seuraa ennen pitkää burnout :(
Ehkä voit yrittää rohkaista häntä sanomaan esimiehelleen, ettei pysty perhetilanteen vuoksi tekemään enää yhtään ylitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee toimistotöitä, mutta toimii myös mm. projekteissa testaajana.
Ja meillä ei ole kiire, koska aikatauluja voi itse rukata projektille! Tämä yksi itse tekee ihan hulluna töitä pitkiä päiviä. Ja kaikki me muut ihmetellään. Mutta koska tyyppi suostuu tuommoiseen, niin oma vikansa. Projekteissa huomioidaan, että tällä testaajalla menee testaukset muun työn ohessa mukavasti ja ei niihin kulu kuin pari päivää, koska aiemminkaan ei mennyt enempää. Sitten se laitetaan suunnitelmiin ja tuolloin tuo henkilö ei sano mitään. Kun ohjelma on lyöty lukkoon, niin sitten siitä on vaikeampi joustaa. Tähän vedoten hän sanonee, että on pakko painaa, kun on tiukka aikataulu. Oikeasti itse aiheuttanut sen.
Ja hänelle kertyy paljon ylimääräisiä ylitunteja (ei ylityökorvauksia, koska ollaan valtiolla duunissa), ja nuo voi pitää vapaina. Mutta saldonleikkauspäivinä häneltä häipyy paljon tunteja taivaan tuuliin.
Omaa tyhmyyttä on!
Tuollaisessa tilanteessa voi kuitenkin inhimillisesti käydä myös niin, ettei enää itse näe tilanteen mielipuolisuutta, vaan pitää sitä enemmän tai vähemmän tavallisena ja normaalina. Silloin toivon mukaan joku muu herättelee huomaamaan, että asialle on oikeasti tehtävä jotain, sillä ei kukaan muukaan elä noin, eikä tuota tarvitse jaksaa.
Eli tuo tilannehan on kyllä syntynyt sen tunnollisuuden seurauksena. Mutta se, että tuo ihminen ei osaa tai ymmärrä purkaa tilannetta, niin se ei välttämättä liity vain tunnollisuuteen, vaan voi olla merkki ihan vain väsymyksestä ja uupumuksesta.
Mutta kysyit, mistä tunnollisuus tulee. Eiköhän se tule jostain ihan lapsuudesta, kun on kasvatettu olemaan kunnon tyttö ja tekemään niin kuin äiti sanoo. Itsekin olen tunnollinen työntekijä, ja kyllä siitä ominaisuudesta vaan on todella vaikeaa kasvaa pois päin. Kun eihän ne lapsuuden opit haihdu ihan vain sormia napsauttamalla.