Onko muita joilla ei ole sisarussuhdetta?

en ole siskoni luona käynyt kuin kerran, sen jälkeen kun hän muutti pois kotoa. Ja tästäkin vuosia aikaa. näemme ehkä kerran vuodessa jos sitäkään, emmekä koskaan soittele.

vanhimman ja nuorimman ikäero voi olla iso, mutta muiden ei sitten niinkään. Itse en koe, että vanhempien pitäisi mitenkään erikoisesti miettiä ikäeroa.

vanhimman ja nuorimman ikäero voi olla iso, mutta muiden ei sitten niinkään. Itse en koe, että vanhempien pitäisi mitenkään erikoisesti miettiä ikäeroa.

ei mitään yhteistä. Itse olen epäsosiaalinen ja erakkomainen luonne, joten olen yhteydessä vain sellaisiin (harvoihin) ihmisiin, joiden kanssa olen oikeasti samalla aaltopituudella. Veljeni ei kuulu heihin, joten kontaktia ei ole, vaikka ei minulla varsinaisesti mitään veljeä vastaankaan ole. Tapaamme joskus ohimennen kun käyn vanhempien luona kylässä (2-4 kertaa vuodessa).



Äitini välillä mainitsee, kuinka veli hänelle valittaa ettei ole siskoon mitään kontaktia. Siitä tulee huono omatunto, mutta kun yritän kuvitella itseäni viettämässä aikaa veljen kanssa, niin ei siitä mitään tule. Asumme eri paikkakunnillakin ja yhteisiä puheenaiheita ei vain kerta kaikkiaan ole. Siksi en oikein ymmärrä sitäkään, miksi veli sitten perääni haikailee. Onko vain yhteiskunnassa vallitsevien odotusten vuoksi saanut päähänsä, että sisaruksiin on pidettävä yhteyttä?



Minulla on lapsesta asti ollut sellainen ongelma, että monet ihmiset haluaisivat kovasti olla tekemisissä kanssani, mutta minä en heidän kanssaan. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta raskasta se on ja aiheuttaa itsesyytöksiä, kun en jaksa revetä ihmisten viihdyttäjäksi oman viihtyvyyteni kustannuksella.

emme ole riioissa, mutta emme pidä yhteyttäkään. Olen tavannut hänet viimksi vanhempieni luona toissajouluna.



Meillä ei ole ikäeroa kuin 2 vuotta, eikä kummassakaan meistä ole mitän vikaakaan, mutta meillä ei myöskään ole mitään muuta yhteistä kuin vanhemmat. Sisareni viettää näyttävää blingblingelämää jossa on nopeita autoja ja isoja taloja, kauppaa käydään ja voittoja tehdään. Hän ja miehensä ovat it-alalla. Minä taas vietän äärimmäisen turvallisuushakuista ja säästäväistä hamsterielämää, jossa jotain voidaan ostaa muttei ikinä myydä, ja olen ammatiltani hiljainen humanistihörhö. Meillä ei ole mitään yhteistä. Lisäksi mä olen sitä mieltä että siskon mies on itseään täynnä oleva paskiainen ja sisko varmaan pitää mun miestä käsittämättömänä nössönä.

Pelkään mitä siitä tulee isona, ei ole kaikki inkkarit kanootissa vaikka onkin penaalin terävimpiä kyniä.

Ei meillä ole mitään riitaa tai toisiamme vastaan mitään, elämme vain ihan erilaista elämää eikä meillä ole oikeastaan mitään yhteistä. Aiemmin tapasimme vanhempiemme luona mutta nyt kun he ovat kuolleet ei meillä ole enää mitään "syytä" tapailla kun asumme eri puolella Suomeakin. Ei se mua varsinaisesti sureta, tämä nyt vain meni näin. Joskus kyllä toivon että minulla olisi enemmän sisaruksia.

Toisen siskon näin 5v. sitten. Myöskään äitiini en ole ollut yhteydessä varmaan 20vuoteen.

Miten näin on käynyt, se on pitkä juttu. Lapsuus oli rankka ja itse en ole yhteyttä pitänyt, mutta eipä sieltäkään ole kyselty kuulumisia.

Sukulaiseni ovat kouluttamattomia, kateellisia, alkoholisteja ja aina arvostelemassa toisia ihmisiä. Nuorena oli tosi vaikea ystävystyä kenenkään kanssa, kun muita vain halveksittiin.

Meni kauan ennekuin sain oman elämäni raiteille ja lopulta kun olin löytänyt miehen ja saanut lapsia, niin eikö varsinkin miestä arvosteltu, kun olikin kunnollinen ja arvostetussa asemassa.

On vaan inhottava olo itsellä, kun ei voi juhliin sukualaisia kutsua tai yleensä pyytää edes kylään.