Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuinka joku voi kiroilla pienille lapsille?

Vierailija
01.07.2010 |

Mistä se kertoo, mitä päättelet tällaisesta henkilöstä? Kuinka suhtaudut hänen lapsiinsa?

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
01.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin satunnainen kiroilu voi viestittää sitä että henkilöllä on pinna tosi kireällä. Ongelmia jaksamisen kanssa? Tuskin hän itsekään pitää hyvänä kiroiluaan.



Lapsen osalta toivon, että hän saa nähdä paljon hyviäkin puolia vanhemmissaan.

Vierailija
2/14 |
02.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pienten lasten kuullen - sitäkö ap tarkoitit? Vai sitä, että haukkuu lapsiaan kirosanoilla tai huutaa lapsilleen, samalla kiroillen? Ne on kaksi eri asiaa. Mä en ennen lasta kiroillut koskaan. Nykyään kiroilen kun pinna on oikein tiukoilla. Mut en mä lapselle kiroile, vaan lapsen kuullen. Mun kohdalla kiroilu ilmentää sitä että ei ole muuta keinoa päästää paineita pihalle; kun hoitaa lasta yksin, ei voi poistua tilanteesta eikä usein tehdä mitään muutakaan kuin vain sopeutua tilanteeseen ja korjata kiltistia esimerkiksi vahingot joita lapsen käytös on aiheuttanut - vaikka kuinka harmittais.Mun lapsi ei ole moksiskaan mun kiroilusta koska en käyttäydy lasta kohtaan aggressiivisesti. Se hinta tästä tietenkin on maksettava, et lapsiksin todennäköisesti alkaa piakkoin kiroilla.



Omasta mielestäni kiroilu ei nyt ole mikään sen suuruinen asia, et sillä ois merkitystä lapsen hyvinvointiin ja vanhemmuuteen. Se, että lapseen kohdistaa hyökkäävää käytöstä on sen sijaan vahingollista, oli ne käytetyt sanat sitten mitä tahansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
02.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eipä hoidata ainakaan toislla lapsiaan!Eikä välttämättä sen huonompi vanhempi mitä nämä muka "sivistyneemmät"

Vierailija
4/14 |
02.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole lainkaan ylpeä kiroilemisestani, mutta en pidä sitä niin vakavana että olisin saanut sen lopetettua. Olen tempperamenttinen, eli kiihdyn nopeasti. Huudan usein hermostuessani lapsille ja kyllä kirsanoin höystettynä kun olen oikein väsynyt ja vihainen.



Lapseni ovat ihan tavallisia, ihania ja rakkaita ja he välillä ottavat kupoliin oikein kunnolla. Meillä halitaan ja rakastetaan kyllä kovasti.



En usko kirosanojen turmelevan mitään, vaikka typeräähän se on ja turhaa.

Vierailija
5/14 |
02.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikävä tapa tietenkin, muttei välttämättä kerro siitä ihmisestä mitään erityistä. Jos ihan joka toinen sana on v...tu tai vastaava, se on tylsää kuunneltavaa. Ja jos lasta haukkuu kirosanoilla, se on henkistä väkivaltaa.

Mutta satunnaisen ärräpään päästän välillä itsekin, ja ihan olen keski-ikäinen ja akateemisesti koulutettu yms.yms....

Vierailija
6/14 |
02.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

alempaan "luokkaan" koulutuksesta riippumatta.

Itse en kiroile kuin ääritapauksissa. Meillä kotona kiroiltiin paljon ja minusta se oli törkeää. Yhdenlaista henkistä pahoinpitelyä tuokin.

Ja tiedän että oma 10v kiroilee metsässä kavereiden kesken, sitä en pysty estämään, mutta meillä ei kiroile noista pojista yksikään, ainakaan minun kuulteni!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
02.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pienten lasten kuullen - sitäkö ap tarkoitit? Vai sitä, että haukkuu lapsiaan kirosanoilla tai huutaa lapsilleen, samalla kiroillen?

ja ihan kamalan kuuloista. Mä en tajua miksei sitä turhautumista voi purkaa jollakin fiksummalla tavalla! Kiroilu ja huutaminen pilaa ilmapiirin ja lopputulos on PALJON huonompi kuin jos vain hyväksyisi sen, että lasten kanssa kaikennäköiseen joutuu taipumaan vaikkei yhtään huvittaisi.

Ja minäkin hoidan lapseni itse, yksin, enkä ikinä kiroile heille tai heidän kuultensa. En edes huuda muuta kuin silloin, jos jotain vaarallista on tapahtumassa.

ap

Vierailija
8/14 |
02.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

luonteeltaan tasaisia kuten sinä. Kiukku on hyvä purkaa jollain tavoin ja aina sitä ei voi pullottaa ja kantaa sopivana hetkenä yksinäiseen tilaan purettavaksi...



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
02.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

oikein keksi muuta keinoa tilanteessa, jossa harmittaa niin paljon ettei kiukkua vaan voi niellä. Omassa lapsuuskodissani ei kiroltu eikä huudettu, mut sen sijaan vanhempani mököttivät pitkään ja hartaasti ja pistivät meidät lapset tuntemaan syyllisyyttä - anteeksihan ei voinut pyytää kun vanhemmat eivät koskaan näyttäneet olevansa suuttuneita eikä mikään ollut heidän mielestään vialla, siis mikään muu kuin että heille oli siunaantunut harvinaisen yksinkertaisia ja itsekeskeisiä lapsia.



Mä koin, ja koen vieläkin mököttämisen paljon pahemmaksi kuin rehellisen tunneilmaisun, vaikka se ois sitä kiroilua. Kun mä myönnän olevani vihainen, viedään homma loppuun asi eli minulta saa ja pitää silloin pyytää anteeksi ja vastaavasti minä pyydän anteeksi käytöstäni jos olen jotakuta loukannut. Ja minähän en siis ole ollut tällainen aikaisemmin, vaan niellyt kaiken ja mököttänyt, kunnes tajusin millainen taakka toi mököttäminen on -nimeomaan läheisillenikin. Siihen pisteeseen mulla taas on vielä aika paljon kasvamista, että pystyisin noin vain sopeutumaan kaikkiin tilanteisiin. Se taitaa olla persoonallisuuskysymys, enkä mä ole sellainen ihminen. Lapsellani on hyvä ja rakastava koti, ja hänen käytöksestään näen ettei mun kiroilut ahdista tai pelota häntä. Sitten, jos lapsi reagoisi tilanteeseen itkulla, säikähtämisellä, vetäytymisellä tai muutoin, olisi asia aivan eri.



kolmonen

Vierailija
10/14 |
02.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä sanon esimerkiksi painokkaasti että "nyt multa menee hermot" tai "ei naurata enää yhtään". Tai että "äiti hermostuu jos teet noin". Ja sitten hermostun ja pistän asiat järjestykseen. Tottelemattomat jäähylle, vitkuttelijat tekemään sen mitä pitää ja niin edelleen. Kädestä pitäen.



Kiroilematta, ajatelkaa! En ajatellutkaan olevani näin yksin tämän asian kanssa.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
02.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä sanon esimerkiksi painokkaasti että "nyt multa menee hermot" tai "ei naurata enää yhtään". Tai että "äiti hermostuu jos teet noin". Ja sitten hermostun ja pistän asiat järjestykseen. Tottelemattomat jäähylle, vitkuttelijat tekemään sen mitä pitää ja niin edelleen. Kädestä pitäen. Kiroilematta, ajatelkaa! En ajatellutkaan olevani näin yksin tämän asian kanssa. ap


niin toki voisin ne kokonaan karsia.

Minusta ne vaan eivät ole sen kummempia kiukun ilmauksia kuin nuo sinun käyttämäsi.

Vaan pelkästään sanoja, joilla ilmaisen, että nyt on tosi kyseessä.

Vierailija
12/14 |
02.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kukakin menettää hermot.

Itse en todellakaan sanoisi hermojen menettämiseksi tuota, että sanot painokkaasti jotain ja pistät asiat järjestykseen.

Kun minulla menee hermot niin sen kyllä kuulee ja näkee. Siinä vaiheessa ei enää ole voimia viedä jotain kädestä pitäen jäähylle tms vaan karjun niin että jokaiselle menee perille. Itse pidän sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan menetä hermojaan oikeasti, jotenkin ehkä pelottavina ja tekopyhinä.

Mä sanon esimerkiksi painokkaasti että "nyt multa menee hermot" tai "ei naurata enää yhtään". Tai että "äiti hermostuu jos teet noin". Ja sitten hermostun ja pistän asiat järjestykseen. Tottelemattomat jäähylle, vitkuttelijat tekemään sen mitä pitää ja niin edelleen. Kädestä pitäen.

Kiroilematta, ajatelkaa! En ajatellutkaan olevani knäin yksin tämän asian kanssa.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
02.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jossa lapsille ollaan aggressiivisia jatkuvasti, eikä vain silloin tällöin? Eli että kaikkeen reagoidaan kiroilemalla/huutamalla? Silloin tähän ketjuun kirjoittaneet puhuu ihan eri asiasta. On minustakin kamalaa, jos lapselle huudetaan koko ajan. Mut se että äiti tai isä kilahtaa oikein maan perusteellisesti _silloin tällöin_ ei ole vakavaa vaan inhimillistä.



kolmonen

Vierailija
14/14 |
02.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mene auttamaan häntä ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kuusi kolme