Miksi naiset, jotka ovat tyytymättömiä aviomiehensä käytökseen hankkivat esim 3. lapsen ?

ja ajattelevat, että eivät luovu unelmastaan (isosta perheestä) edes kusipää-ukon vuoksi?



Meillä on yksi lapsi, ja lisää ei tule, nimenomaan siksi että mies on sellainen että ei osallistu mihinkään ja käytös välillä vähintäänkin "kyseenalaista"... Mies tahtoisi lisää lapsia, mutta mä olen sanonut ettei tule, ennenkun blaa blaa (eli parantaa tapansa) mutta sitä päivää tuskin tulee :D



(ja onneksi mä en ole kovin vauvakuumeinen)

Eikös lähes kaikki naiset ole joskus "tyytymättömiä aviomiehensä käytökseen"? :D

luulisin.



Onhan niitä naisia jotka hankkivat lapsia ilman miestäkin.

Kun menee hyvin niin menee hyvin ja ukosta näkee ne hyvät puolet. Esim. ennen useampaa lasta nainen on voinut mielellään tehdä kaikki kotityöt, nauttien siitä. Asiat muuttuu ja tilanteet saa eri ihmisistä eri puolia esiin.

kuin se että lapsia tuntuu olevan liian vähän.



Jos mä olisin odottanut ettei miehen käytös ärsyttäisi mua niin mulla ei olisi yhtään lasta. Olen seurustellut säännöllisesti 15-vuotiaasta, siis ei saman miehen kanssa aina muttei myöskään koskaan enemmän kuin yhden kanssa kerrallaan, ja AINA vastaan on tullut se että miehet tuntuvat olevan ärsyttäviä joiltain osin.



Halusin lapsia tosi vahvasti, joten valitsin elää miehen kanssa vaikka sen tavat ärsyttävätkin.

15-vuotiaasta 32-vuotiaaseen ennen kuin tulin äidiksi. Tällä kokemuksella en usko että minulle olisi olemassa sitä sataprosenttisen oikeaa miestä. Nämä lapset ovat minulle sataprosenttisen oikeat, mies on "vain" riittävän oikea.

pitäisi rankaista itseään jättämällä unelmat toteuttamatta sen lisäksi että on saanu paskan ukon?

ehtii viela vaihtaa.

Jos toivoo saavansa neljä lasta, ja jää odottamaan sitä hetkeä että löytää täydellisen aviomiehen jonka käytöksessä ei ole koskaan mitään huomauttamista, jää täysin lapsettomaksi.



Minulla on neljä lasta samalle miehelle. Olisinhan toki voinut vaihtaa miestä vaikka joka lapsen jälkeen mutta koin lasteni kannalta parhaaksi että heillä on sama äiti ja sama isä ja sama yksi koti, kuin että lähtisin tavoittelemaan mahdottomia.

Jos toivoo saavansa neljä lasta, ja jää odottamaan sitä hetkeä että löytää täydellisen aviomiehen jonka käytöksessä ei ole koskaan mitään huomauttamista, jää täysin lapsettomaksi. Minulla on neljä lasta samalle miehelle. Olisinhan toki voinut vaihtaa miestä vaikka joka lapsen jälkeen mutta koin lasteni kannalta parhaaksi että heillä on sama äiti ja sama isä ja sama yksi koti, kuin että lähtisin tavoittelemaan mahdottomia.

Ap palaa. Juu no ymmärrän tuon pointin jos siis tosiaan haluaa esim 4 lasta. Itse en ole halunnut koskaan noin montaa lasta. Kaksi lasta olen saanut aikaan pitkällä ikäerolla ja mies on ihan normaali (heh..). Tämä asia on siis oikeasti ihmetyttänyt joissakin keskusteluissa, että miksi lapsia hankintaan parin vuoden erolla ja sitten äiti on puhki ja isä pitää lomaa tms. Mutta tämä puhdas halu saada iso perhe selittää sitä.

isoveljeltä mikset sää Joukahainen auta.

niin ei se tarkoita, että mies olisi läpimätä. Mun mies esimerkiksi ei osaa viedä kalsareitaan pyykkikoriin. Mutta en mä nyt ton vian vuoksi jätä yhtään lasta tekemättä, vaikka ne kalsarit lattialla joskus aika lailla ärsyttääkin.



Ja se, että joku vauvan ja parin isomman äiti valittaa täällä voi olla ihan luonnollista vauvaperheen väsymystä. Tuskin monikaan sellaisen perheen äiti on joka ikinen päivä ihan parhaimmillaan, vaikka olisi kuinka kultainen ukko. Eli mä ainakin olen aina uskonut sen, minkä olen jo todeksikin totenut, että kyllä se väsymys helpottaa kun vauvat kasvavat vähän isommiksi lapsiksi. Ja väsyneenä sitä tulee valitettua...

ja tein sen koska osallistuu perhe-elämään. Toki joutuu nyt osallistumaan vielä enemmän kunn saa sen kolmannensa.

Meillä on 4 lasta ja jaksan hoitaa muittenkin muksuja siinä sivussa.

Joku taas väsyy jo yhdestä lapsesta. Olisko pitäny jättää yksikin lapsi tekemättä? Pitäiskö se antaa pois?



Paha sitä on sanoa että milloin eläminen alkaa tuntumaan vaikealta ennenkö paskat on housussa. Kaikkeen ei voi varautua!

Täällä usein ylitulkitaan jokainen lause, niin että keskustelu menee linjoille

- "mieheni jättää kalsarinsa lattialle"

-> "ota ero siitä paskasta!"

tai -> "jos sun elämäsi tärkein asia on kalsarit niin vedä ittes jojoon!"

Jos joku täällä valittaa miehestään, niin ei se tarkoita, että mies olisi läpimätä. Mun mies esimerkiksi ei osaa viedä kalsareitaan pyykkikoriin. Mutta en mä nyt ton vian vuoksi jätä yhtään lasta tekemättä, vaikka ne kalsarit lattialla joskus aika lailla ärsyttääkin.

loytaa, josta ei itse loytaisi ikina moittimista, mutta usein kai sita saisi peiliin katsoa, jos nalkuttaa koko ajan.



Mutta vaikea ymmartaa sita, etta oikeasti ei rakasta miestaan yhtaan ja silti haluaa lapsia liudan. Esim. ukko on dokaava ja alistava kusipaa, joka haukkuu lapsia vammaisiksi eika hoida heita yhtaan.



Kamala taakka lapsille, jos tuollaisessa perheessa joutuu olemaan aidin elaman sisaltona :X

erityisesti jos valituusta on jo ennestään siitä, että mies ei osallistu lastenhoitoon ja arjen pyörittämiseen.