Oletteko lukeneet tätä? Aika huima.......

että 10v avioliitossa (näin ymmärsin avioerojuristien perusteella) oleva ap:n mies oli valmis jakamaan kaiken, paitsi puolet asunnosta, ruokailuryhmän sekä omat tavarat. Mitähän hän sitten oli valmis jakamaan? Varmaankin ollut aika kiperä tilanne puolin ja toisin, harmi lapselle.

varsinkin tuon "tunnen osapuolet erittäin hyvin ja tiedän kyllä mistä puhun" taholta. Siellä tuntuu olevan exät ja nyxät asialla samassa ketjussa. Myötähäpeähän tuollaisen lukemisesta tulee, tuon lukeminen on sama kuin joutuisi jonkun naapurin parisuhderiitoja kuuntelemaan tahtomattaan.

Kuinka on ollut niin tyhmä, että on tunnistettavasti kirjoittanut aloituksen?



Ja ikuisuuskysymys: miksi existä tehdään narsisteja????



Niin tai näin, voi lapsiparkaa...

on saanut monesti av-raadilta narsisti-tuomion. Ne tulevat asioista joista olen kirjoittanut täällä, mutten puhunut kenellekään yhteiselle tutullemme. Olen varma ettei lähipiiri uskoisi miehen alkoholiongelmia, välinpitämättömyyttä perheenjäsenten tunteista, pelottelua, uhkaavaa käytöstä, painostusta seksiin, painostusta ryhmäseksiin... Osasta asioista olen puhunut terapeutin kanssa, mutta suurin osa on sellaista mistä vain rakas av on saanut kuulla.



Jos kertoisin eron jälkeen/yhteydessä nuo asiat, kukaan miehen tutuista ei uskoisi kuin korkeintaan pettämistä. Monenko luulette elävän narsistin kanssa osaten kertoa sen joka naapurille?! Älyttömän tyhmä tuo kommentti että existä tulee narsisteja eron jälkeen.... Vasta eron jälkeen ne asiat osaa, haluaa, uskaltaa sanoa ääneen!! Ja luuletteko että narsisti on paljastanut todellisen minänsä rakastajattarilleen? Ei, paha pääsee pintaan vasta kun narsisti on varma vallastaan toiseen.

Sinkkonen neuvoi.



Outoa, että ap ei ole ilmeisesti kommentoinut mitenkään...olisivatko kirjoitukset siis totta eikä ap tiedä, mitä vastata?



Melkoinen sota. Missäköhän nykyään mennään?

Olisi voinut olla vaikka oma kirjoitukseni. En kylläkään pidä ex-miestäni narsistina ja erostammekin on 10 vuotta aikaa, joten kaikki kuumimmat tunteet, niin positiiviset kuin negatiivisetkin ovat ehtineet haalistua.



Olen silti pohtinut samaa asiaa, eli sitä onko 10-vuotiasta lasta pakko laittaa tapaamaan isäänsä, jos lapsi ei halua lähteä matkaan. Lapsi oli aivan vauva kun erosimme, joten hänellä ei ole muistikuvaa riidoista ym. Suhdekin oli niin pystyyn kuollut, ettei siinä enää erossa tarvinnut riidelläkään.



Tunnistaako joku nyt mut tästä kirjoituksesta? Vai oisko aihe kuitenkin aika universaali eronneiden keskuudessa?