Surullista, miten niin monet vanhemmat

Mun mielestä yleistäminen ei sovi tähänkään. Valitettavaa on että monessa perheessä lapsia ei kasvateta, ei osata ajatella nenäänsä pidemmälle eikä olla kiinnostuneita siitä kuinka lapsia voisi valmistella hyvään elämään. Mutta se onko perhe nuori, vanha, koulutettu vai uskonnolinen ei ole mun kokemuksen mukaan mitään merkitystä. Kaikkiin ryhmiin mahtuu hyviä vanhempia ja sitten niitä jotka evvk. Valitettvasti.

Yök.

Sanat olivat niin moni tai usea....



Olisi sitten varmaan pitänyt laittaa, että jotkut, vaikka se olisikin ollut vääristeltyä.



ap.

kun kolahtaa omaan nilkkaa, tulee se hyökkäyskanta. Hyökkäyshän on paras puolustus, kun torjutaan totuus. Valitettavasti.

Olis voinu laitta aika suppea, mut se olis ollu vääristelyä:-)

ongelmista. Uskonto on monille yritys selvitä mielen ongelmista. Näissä perheissä lapset eivät tosiaankaan voi erityisen hyvin, monet uskovaisten perheiden lapset ovat psyykkisesti hyvinkin vaurioituneita ja tarvitsevat pitkään terapia-apua lapsuuden traumoista selvitäkseen.



Ei se uskovaisuus mikää tae ole siitä että perhe elää tasapainoista ja lapsen tarpeet huomioivaa elämää. Se voi olla päinvastoinkin.

Yök.

Mikä olisi hyvä tapa "myydä" uskontoa? Ei sellaista kai olekaan.¨

Tässä kyse arvoista, aitoudesta jne, Noihin arvoihin myyminen tuskin liittyy mihinkään, jos puhutaan henkilökohtaisesta uskosta ja sen tuomasta elämän tarkoituksen löytämisestä.

Itse kutsun sitä uskoksi, enkä uskonnoksi.

ongelmista. Uskonto on monille yritys selvitä mielen ongelmista. Näissä perheissä lapset eivät tosiaankaan voi erityisen hyvin, monet uskovaisten perheiden lapset ovat psyykkisesti hyvinkin vaurioituneita ja tarvitsevat pitkään terapia-apua lapsuuden traumoista selvitäkseen. Ei se uskovaisuus mikää tae ole siitä että perhe elää tasapainoista ja lapsen tarpeet huomioivaa elämää. Se voi olla päinvastoinkin.

MOni, joka on kärsinyt jotain kriisejä elämässään ja löytää uskon, parantuu, kun tajuaa, että elämme vain yhtä asiaa varten.

Ja se asia on pyyteetön, hyvä rakkaus. Jeesus tuli sitä meille opettamaan joskus, mutta eihän se kaikkiin uponnut. Katkeria, kateellisia, materialisteja ja näitä riittää pilvin pimein. Ette näe totuutta. Vaihdatte miestäkin, petättem jos mies ei tee kuten haluatte täysin katsomatta peiliin itseänne.

Mitä oikein haluatte? Miksi voitte niin pahoin?

MOni, joka on kärsinyt jotain kriisejä elämässään ja löytää uskon, parantuu, kun tajuaa, että elämme vain yhtä asiaa varten.

Ja se asia on pyyteetön, hyvä rakkaus. Jeesus tuli sitä meille opettamaan joskus, mutta eihän se kaikkiin uponnut. Katkeria, kateellisia, materialisteja ja näitä riittää pilvin pimein. Ette näe totuutta. Vaihdatte miestäkin, petättem jos mies ei tee kuten haluatte täysin katsomatta peiliin itseänne.

Mitä oikein haluatte? Miksi voitte niin pahoin?

ihan ihmisestä itsestään. Moni on tämän ,meistäkin av.laisista, tajunnut. Ei siihen tarvita uskontoa väliin.

Miksi hyviä arvoja lapsilleen opettavat aikuiset ja vanhemmat sitten eivät koskaan opeta toisten huomioimista taustoista riippumatta, sopua riidan sijaan, tasa-arvoisuutta?



Harvoin näkee tällaista ei-uskovien piireissä, vaikka kuinka toitottaisivat kasvattavansa lapsensa tavoille jne..



Itse en ole virallisesti uskovainen, enkä kuulu mihinkään seurakuntaan ev. lut. srk:ta lukuunottamatta, enkä käy kirkossa.



Mutta hyvät ihmiset ovat erilaisia ja heitä on vain murto-osa. Jokaisen heistä olen jälkikäteen saanut tietää olevan uskossa sydämessään jos ei muuten. Uskonto ja usko ovat siis täysin eri asioita.

meillä miehen perhe hajonnut hänen lapsuudessaan, kun isä hurahti uskoon ja raamattupiirit tulivat perhettä tärkeämmiksi. Eli me ainakin ollaan päättetty pysyä mahdollisimman kaukana ton tyyppisistä "arvoista"...

tasa-arvoisia ja oikeudenmukaisia, osa taas ei. Kokemukseni mukaan jotkut uskovaiset perheet eivät ole kovin tasapainoisia eikä niitä hienoja moraaliohjeita pystytä toteuttamaan käytännössä.

Jotkut uskovaiset perheet ovat jopa sellaisia, että siellä kaikki voivat henkisesti erittäin huonosti.



Kokemukseni mukaan myös ei-uskovaiset perheet voivat toimia hyvinkin eettisesti ja moraalisesti oikein. Tai sitten ei.

jättävät lapsen tarpeet täysin vajaiksi. Nuoret parit hankkivat lapsia koristeeksi tai rakkautensa "hedelmäksi", merkiksi muille, että ollaan yhdessä. Ja sitten ns. uraohjukset lahjovat lapsensa, keksivät heille hienoja harrastuksia ja ostavat kaikki tavarat, mitä keksivät heidän haluta joko itse tai kuvittelevat heidän haluavansa. Itse olen sitä mieltä, että ns. junttitavisperheissä ovat useinkin ne arvot kohillaan ja varsinkin, jos uskossa oleva perhe.

Uskovaisuus on sellainen käsite, joka tuntuu olevan joku pakotettu ja ehkä periytyvä kahle tai aate.



Mä puhunkin nyt henkilökohtaisesta tutustumisesta uskoon, vaikka ihan yksin, kotonaan ilman mitään ns. "uskovaisuutta", jota te kaikki koko ajan tuputatte siksi sanaksi.



Ok, ehkä siksikin haluan itse "tuputtaa" omaa uskoani eli henkilökohtaista uskoani Jeesukseen, että sitä kautta ihminen oikeasti eheytyy.



Ja oman uskoni olen saanut kanavan TV7 kautta ihan vain katsomalla ja seuraamalla. Tunsin tulleeni kotiin.



Suosittelen!( Älkää heti tyrmätkö, kyseessä on vain ja ainoastaan itsensä puhdistaminen ilman mitään kahleita ja samalla muutkin ongelmat ratkeavat kuin itsestään.)

Siunausta kaikille, myös teille, jotka kuvittelette, että olisi muukin noin täydellinen ratkaisu, koska sitä ei ole!



ap.